Päivä Lokalla

Aamulla jäi Ylläs ja Äkäslompolo taa, kun lähdimme ajelemaan eteenpäin kohti uusia seikkailuja. Viikko on ihmeen rajallinen aika ja lomaan tulee suunniteltua monen monta käynti kohdetta.

Pysähdyttiin Aakenusjoella ja katseltiin yksinäistä joutsenta, kun se ui joessa.

Aamulla sumu viipyi tunturien päällä ja päivälle suunniteltu Gondolihissiin tutustuminen ei ehkä onnistuisi
Kuitenkin siirryttiin Kellokkaaseen tutustumaan näyttelyihin ja syömään mainiota lohikeittoa.

Näyttelystä tietenkin löytyi Lapinlehmä ja suosukset ja viikate Tuttuja asioita lapsuudestani isäni niitti suon ja järven lahtien kortteita ja heinää tuommoisilla lehmille talvi evään jatkoksi.

Lapin lehmään tustuin yli kaksikymmentä vuotta sitten kun ostin itselleni Aarre nimisen vasikan
siitä lähtien rotua on ollut meillä tähän päivään asti.
Kuvassa Joiku vasikka.
No semmoinen lehmä muistelus tuli tähän väliin.
Jatketaampa matkaa.

Ja kas kummaa kun Ylläksen puolelle saavuttiin hissi toimikin toisella puolen tunturia paistoi aurinko.

No niin ja helposti kohti huippua,tai luultiin niin,mutta melkein ylhäällä ja äkkiä seis....
Mitä ihmettä hissi pysähtyi kuin seinään jäätiin sinne taivaan ja maan välille  killumaan kuin eräässä saippua sarjassa.
Myöhemmin kuultiin että sähköt olivat katkenneet koko kylästä.Onneksi tilanne ei kovin kauaa kestänyt.
Päästiin huipulle naureskellen kokemukselle.

Sumupilvet vaelsivat seitsemän tunturin yllä välillä näkyi kauas välillä "oltiin pilvessä"
Upeaa tänne täytyy palata aivan sumuttomana päivänä.

Tuuli oli tosin melkoisen viileä niinkuin tunturissa yleensä.Muistampa erään juhannuksen Kilpisjärvellä kiivettiin Saanalle otin mukaan pipon ja käsineet jota puolisoni naureskeli mutta kyllä hymy huipulla hyytyi.
että niin sitä  kesälläkin täytyy varustautua kunnolla.

Sitten takasin alas.
Olipa erilainen kokemus,täytyy uusia joskus.

Matkamme jatkui eteenpäin Äkäslompoloon ja siellä Lumiperhoseen heidän ihana mökkinsä oli jo valmiina meille tulijoille.

Illalla tietysti Pakasaivolle niinkuin monena aikaisempanakin syksynä
Ilta on paras aika Pakasaivolla

Sen taika ja mystinen olemus paljastuvat silloin kun päivä vaihtuu yöksi.
Joskus"edellisessä elämässä"olen kulkenut täällä 
millaisena en osaa sanoa, mutta tuttuja paikkoja vaan löytyy

tässäkin hahmossa kulkien.
Joskus yhdeksänkymmentä luvun alkupuolella tulin ekan kerran käymään saivolla ja paikan tuttuus suorastaan järkytti mielen.
Sen jälkeen olen palannut joka vuosi ja aina koen jotain uutta ja erilaista.
Joskus uninen valkea poro nuokkuu auto ajovaloissa eikä osaa poistua
Tai kairasta kuuluu eläinten huutoja yöllä niitten vaikutus tuntuu moninverroin
.

Varsinkin lantalais naiseen.....

Tien varrella on Valkeajoen leimauskämppä
se on myös tähän asti ollut vaki kohde Pakasaivon vierailullamme
Tänä syksynä vaan en jostain syystä voinutkaan avata sen ovea,jokin esti 
outo kylmyys ympäröi kämppää kiersin sen ulkoa päin mutta pois piti lähteä
syytä en osaa sanoa!

Kun kämppä kallistui ja minä harmaannuin....

Näin jälkeen päin ollaan kaksikkona katseltu ikkunan heijastuksia mitä kaikkea voikaan nähdä.
Silmäpari tyhjässä kämpässä,
ei kai sentään?

Majapaikkaan ja heti!!!No tunturitie sentään täytyy ihanien valojen takia ajaa läpi.

Harmaan tuvan pihalta katselen kauempana näkyvää järveä ja sen takaa häämöttäviä Ylläksen tunturihuippuja.
Ihmiset jotka ovat täällä joskus asuneet ovat valinneet kotinsa paikaksi kauniin seudun.

Ehkä elämä ei ole ollut kovin helppoa mutta varmaan ruoka ja lämpö ovat riittäneet.

Matkat olivat paikasta toiseen pitkiä,kesällä jalkaisin ja talvella porolla.


Nykyihminen ei ehkä autolla liikkuessaan huomaa kaikkea mitä luonto meille voisi näyttää

vauhtia on liikaa ja kiire...ei minnekkään.

Joka syksyiset kaksikon retket on pyhitetty sille että ei olisi kiire mutta,jostain se hiipii vaan mukaan ja tarrautuu takin liepeeseen,kuiskii olkapäällä;Kohta et ehdi!!
Joskus kysyn että minne?

Vastaus on perille,mutta minähän olen jo siellä perillä!

Voisiko tämä olla aloitus uudelle harrastukselle,kerrottaisi kuvin
matkoistamme.
Vähän niinkuin eräs kuuluisa kirjailija...Sinne ja takaisin!
Jostain varmaan on aloitettava olkoon tänä hetki se tässä ja nyt uuden vuoden alettua.