tiistai 6. elokuuta 2013

Eteläisen meren saarella.

Tässäpä syksyä odotellessa matkaillaan eteläisen meren saarelle.
Melkein joka kesäinen riesa alan sielläkin olla,mutta poiskaan en malta pysyä
Meri kutsuu äärettömyydellään ja rauhallisuudellaan samoin kuin Lapin tunturit.
Molemmissa on jotain ikiaikaisen rauhallista ja ajatonta.



Kalliot huokuvat kesän lämpöä ja ikuista jatkumoa elämälle. Ihminen on vain häviävän ajan täällä.
Mutta meri ja kalliot jäävät jälkeemme millaisina sen päätämme itse                                            
Me kaksikkona vaellamme vain rajatun ajan mutta se täytyy osata käyttää hyvin.                         


Kallioihin on jääkausi uurtanut merkkinsä ja ilmeisesti kaikki hiljalleen rapautuu vuosituhansien saatossa.
Mutta toivon että jotain meistä säilyy edes muisto.Sanon tämän sinulle jos et usko että elämme uudelleen
toisessa olomuodossa ehkä jossain kaukana täältä!!


Maalima on kuin pieni leluvene se keinuu hiljaisilla avaruuden aalloilla ja jatkuu jossain muodossa ikuisesti.
Avaruuden saaria ovat galaksit ja maapallo kuin hiekanjyvänen.                                                               


Jokin maisemassa saa minut ajattelemaan tuollaisia sinisiä ajatuksia            
Samalla tavoin vaikuttaa minuun Lappi ja Itäkairan alueet,                         
 aivan yläperää ehkä Saanaa voi verrata saariston karuun kauneuteen          
     Varmaan jo arvaatkin että,minun eteläinen mereni on Suomenlahti.                   
                                           Ei jokin kaukomaa.                                                                   

                                                                

Lokit lentävät kalastajien ympärillä odottajen mahdollista kalansaalista                                         

Laivat lipuvat joko purjein ääneti tai suurten koneitten jyminällä aavoille merille ties minne ovatkaan matkalla.


Aurinko  kimaltaa meren pinnalla ja miljoonat timantit loistavat kuin tähtitaivas


Värit muuttuvat päivän mittaan ja ilta tuo lilat ja sinertävät sävynsä,muutama vuosi sitten tämä
kaikki innoitti kovin ja maalasin useita tauluja saaristo aiheesta .                                                   
Lokit ja tiirat lentävät huudellen ja joskus tuo niin vihattu merimetsokin kuivattelee siipiään kallioilla
muistuttaen jotain esihistoriallista eläintä.                                                                                        
Joutsenet uivat poikastensa kanssa samoin hanhiemot                                                                .
                        
Ja saaren itseoikeutettuna valtiaana liikkuu musta, kiiltävän komea kissa,peläten rannan lokkeja.

                                            
Mutta koko tuo idylli on minun vain muutamana päivänä ja pois täytyy lähteä,palata rannalle.


Matka kotiin ja arkeen voi alkaa mutta ah.miten ihania muistoja voikkaan sisältyä pariin päivään.......
Kiitos kaikille jotka tekivät sen taas kerran mahdolliseksi,ihanaa kesää!