perjantai 15. helmikuuta 2013

Mua kutsuu Kuusamo

Luostolta matkamme jatkuu, nyt kohteena on Kuusamo paikka jonka ohi on aina tullut pohjoista kohti ajeltua. Kerrankin päätettiin tutustua, edes pikkuisen pintaa raapaista.
Majapaikka oli jo etukäteen varattu, ei siis huolta mihin päänsä kallistaisi.


Pienen etsinnän tuloksena "mökki" löytyikin ja kaikilla mukavuuksilla.


Poreammettakaan ei ole tullut vielä ennen kokeiltua, mutta nytpä kokeillaan.


Maisemat mökiltä tosin ei olleet kovin komeat, mutta jospa huomenna löytyisi jotain kaunista, ihan jänskättää!

Aamulla suunnatiin pienen karhunkierroksen lähtö etapille.
Paljon porukkaa, nyt ei turisteista ollut puutetta, korviin kantautui monen vieraan maan kieliä.

Ensimmäiseksi oli Niskakoski.

Tietysti oli tosi hyvä tuuri ja koskenlaskijat liikkeellä.


Kylläpä näytti hauskalle ollappa nuorempi, notkeempi. Voi että tuon haluasin kokea!

Virta venhettä vie,
mihin päättyvi tie
lyö kuohut purren puuta ja talkaa
Mikä ihminen on virvaliekki levoton........


Ihania nuo riippusillat, jatketaanpa etteenpäin.
Eikä aikaakaan, kun jo kuuluukin Myllykosken kohina.




Koskia olen nähnyt monenlaisia, mutta tämä jotenkin ylitti kaikki odotukseni, upeaa!
Paikassa oli jotain ikiaikaista taikaa, välillä jopa unohdin ympärilläni liikkuvat ihmiset, ei tuntuneet ollenkaan häiritseviltä, niinkuin hälinä normaalisti minulle.
Kyllä jaksettiin kuvata ja ihastella komeaa Oulankajokea, hieno Kiutaköngäskin on, mutta jotenkin
tämä koski jakso on ihan omaa luokkaansa!



Myllytupa oli rauhaisa ja hiljainen, mukava viileä paikka eväitten syöntiin.


Vanha mylly on kunnostettu ja varmaan samanlainen, kun aikoinaan, kun sillä vielä viljaa jauhettiin.



Ihastuttavat näkymät koskelle myllyn yläkerran ikkunasta.



Komea päivä vielä kaiken lisäksi, voiko muuta enää toivoa?


Palailtiin pikku hiljaa takaisin autolle, jostain syystä en luottanut kuntooni, että tuo 12 kilometriä
olisi taittunut jälkeen päin harmittaa kai sen olisi kävellyt jos aikaa olisi pannut ja huilaillut.
Ihanat muistot jäivät tästäkin pikku pistäytymisestä.


Rukakylään katsomaan Martti Innasen näyttelyä.
Voi, että olivat mahtavia töitä, katsojilta kuului naurun pyrskähdyksiä, varsinkin nimet aiheuttivat sen!






Kuka vanhoja muistaa sitä varstalla päähän.





Rengin haamu Kuomionkoskella.

Urjalan avaruusalus Varsta 1 vieraalla planeetalla.

Kyllä Innanen on mahtava naivistisen taiteen tekijä ja näyttelyssä oli todella paljon töitä.




Käytiin vielä illalla Rukan Juhannuskalliolla, paikka jossa vietettiin ennen juhannusjuhlia.

Maisemat olivat kauniit, ja olo jo ihan väsy, ei pitäisi katsella liikaa kaikkea kivaa.






Näkyy häivähdys ruskaakin, mustikka ja riekonmarja punersivat.


Alhaalta päin juhannuskallio näyttää todella jyrkälle ja nuo kummalliset kolot, "pirunkirkot" reiältä seinämässä
kideonkaloitahan ne taitavat olla.
Rukaltakin löytyy vaalean lilaa ametistia ja tietysti aika paljon kvartsia huipullakin kallio oli paikoin valkoinen.

Päivän päätteeksi oli mukava pulahtaa poreammeeseen ja sieltä saunaan.
Kun näin, että mökissämme oli kotiteatteri niin seuraavana päivänä piti tietysti käydä ostamassa elokuva "Hiljaisuus", ääni maalima on tosi erilainen. Tosi eläviä oli nekin auton ääni ja askeleet mökin nurkalta ja sitten oveen kuuluva koputus! Pelottava tilanne iltamyöhäällä! No, koputtajahan oli paritalo mökkimme toinen asukas, joka tuli kyselemään, olimmekohan sattumoisin ottaneet myös avaimet siihen asuntoon. Öh. Olimmehan me.


Kuusamo Danny