Nellim

Seuraavana aamuna lähdettiin Nellimiin.Joskus kauan sitten olen sielläpäin käynyt bussin mukana.
mutta aina oma kulkuneuvo on parempi voi pysähtyä katsomaan mitä vain haluaa.
Etsintä kohteenamme oli uittoränni ja tietysti Nellimin kirkko.

Kirkko löytyi helposti.
Ihme ja kumma opas kurkistaa ovelta ja pyytää meitä sisään.

Kirkko on aika uusi ,pieni mutta tunnelmallinen.Kauniita ikoneja.

Kyllä asiansa osaavan oppaan kanssa on hienoa kuunnella tarinoita paikasta ja Nellimin kylästä yleensä.

Kalmismaan portti kirkon vieressä,viereinen rakennus on katettu päreillä.

Yht äkkiä huomasin että uittorännin löytäminen ei sujukkaan noin vain
normaalia,ei mitään tienviittoja turisti paralle
Saavuttiin Inarin rantaan ja kappas vaan siellä on opas taulu
no niin nyt rupes Lyyti kirjuttammaan kun sai oikean osoitteen.

 

Auton keula vaan itärajaa kohti ja sieltähän löytyy vaikka mitä,harmi vaan että kaikkeen ei aika riitä.Parkkipaikalta pienen kävelymatkan jälkeen alkaa kuulua kosken kohinaa ollaan perillä.

Hieno laavu ja kaikki oikein siistiä,harmi vaan että eväät jäivät autoon.....

Neulasululla katselemassa keskimmäiselle järvelle päin.Ihan sopivan rauhallista ei yhtään turistia (kun itseään ei laske)

Tämä minun kiinostukseni kaikkeen metsätöihin liittyvään
johtuu siitä että puolisoni oli
kaikessa metsäpuolen hommassa mukana.
Uitoilla savotoilla,
myöhemmin traktoreilla ajaen jäälle tukkeja
sitten metsäkoneet
moto ja ajokone ketju.
Viimeisenä taimiston  harvennus moottori tai raivaus sahan kanssa.

Näin kaikki metsätöihin liittyvä tuli tutuksi.
Vieläkin on mukava
katsella entisten uittojen jälkiä
vaikka avohakkuusta en tykkääkään.

Tuollaisia muistoja uittoränni herätti

Näin Nellimin "tärkeimmät" nähtävyydet oli siinä
tälle kertaa saa nähdä koska tulen uudelleen.

Pykeija

Sitten eräänä aamuna lähdettiin Kurtakhosta mutkien kautta ajelemaan
Inariin Talvitupajärven mökille.
Muuten miten sointuva nimi mökillä ja ihana paikka muutenkin.
sain taas lämmittää puukiuasta ja istua iltanuotiolla rannassa.
Harvinaista herkkua.

Mökki houkutti minua vain olemaan siellä mutta mutta kun pitäisi käydä Pykeijassa.
Jotenkin tuntui että voe sentään
Aamulla lähdettiin kohti Norjan rajaa ja vapaan maan puolelle.
Tiekin tuntui erilaiselle.

Mutta se Pykeijan tie vasta hauska oli kapea ja mutkaa niin että kuvaajani istui vakavana eikä muistanut kuvata,esim.bussia joka yllättäen ilmestyi eteemme vuoren reunan takaa.
ei muuta kun penkereelle että ohi mahduttiin.
Siihen kakkoskuski tuumasi että "hyvä kun sinä olit ratissa"
Ei sitä turhasta passaa säikähtää kun kuskin paikalle istuu.

Kaupunki ilmestyy yht äkkiä näkyviin tien noustessa vähän korkeammalle.
Väkisin siinä pysähtyy katsomaan maisemaaJäämerikin niiiiin huikaisevan sininen.

Annampa kuvien puhua puolestani.

Hautausmaa bongarina tietysti löytyi paikallinen hautausmaa.
Vanhassa hautausmaan osassa sai liikkua vai polkuja pitkin siellä kasvoi joitakin harvinaisia kukka ja kasvi lajeja.Uudempi osa oli nyky perinteistä nurmikkoa.

Kaikkea löytyy saunakin.
Rannalta löytyi myös kotisavolainen linjakka jolle piti morjestella melekin tuttuja jos Savosta.
Matkaa Inarista tänne ei ollut pitkälti,mutta jotenkin olin väsähtäneen oloinen,
ihan kun vaelluksella olisin ollut.
niimpä Sevettijärven tutkiminen paluu matkalla jäi vain raapaisuksi.
Tietysti tien varrrelta löytyi Sevettijärven kirkko ja hautausmaa.
Ne on aina pakolliset käydä kirkko tosin ei ollut auki myöhäinen ilta kun oli.

Niin erilainen kalmismaa kun meillä kotipuolessa.Upea, tunteita herättävä.

Ilta tummui ja sumu alkoi hiipiä Talvitupajärven ylle kun palasimme.
Saunan ja kastautumisen jälkeen uni maistoi.