maanantai 21. elokuuta 2017

Parikkalan patsaspuisto

Olen pitkään halunnut käydä Parikkalan patsaspuistossa,joka on ite taiteija Veijo Rönkkösen elämäntyö.
Betoni kiehtoo myös ehkä siksi kun itsekkin teen betoni juttuja.
Nähtyäni patsaspuiston voin vain ihmetellä miten paljon työtä se on vaatinut.
Normaalin työnsä ohella Rönkkönen on tehnyt kaiken tuon Wau!!





Nimikkopatsaankin voi "ostaa" ja osallistua näin puiston hoidon kustannuksiin,ihmettelen että pääsymaksu oli vapaaehtoinen jotenkin epäilen ihmisten rahankäyttöä moni ei maksa.
Jo pelkästään puiston ylläpitoon kuluu varmaan paljon aikaa ja rahaa.



Kukkia kukkia ja hyvin hoidettu ympäristö takana näkyy rautatie.


Hauskoja yksityiskohtia,olisin voinut viipyä useamman päivä katsellen ja ihmetellen.
Jotenkin en "ymmärrä" betonityö opettajaani hän oli käynyt puistossa ja kommentin olivat "no jaa..."



Väinämöinenkin kanteleen soitossa.





Kaikki polkujen laatakin käsin tehtyjä,ja jonkun verran mosaiikkia peileistä,tai laatoista.



Kaikki patsaat ovat normaalikokoisia siis ihminen oman ja eläimet oman kokoisiaaan palmuja kukkia,jopa vinttikaivokin kaikki betonista.

 Pikkupoika ampumassa ritsalla lintua puusta,valtavasti hienoja yksityiskohtia.





Töissä ilmentyi tekijän huumorintaju ja viisaus katsoa maailmaa tarkoin silmin. Joogaosuus oli ainoa jota en ihan niin tykännyt mutta teknisesti ottaen vaikeita tehdä ja arvelen että tekijä oli kokeillut kaikkea mahdollista miten mikin asento ja työvaihe onnistuu.


Noinhan se on!!


Kaikki työthän oli tehty ns."paikan päällä elikkä siinä omalla paikallaan" Molemmat tekstit allekirjoitan ihan sydämmeni pohjasta.
Ja laattapolkuja vielä kerran,itse olen tuskaillut muutaman raparperilehden kanssa saisko ne betoniin..








Joogatarhaa.



Voi että kyllä kuvia olisi vielä paljon mutta jotain rajaa sentään,käykää katsomassa on hieno paikka.
Katselkaa avoimin sydämmin

Taidan loppuun lisätä kuvan omista tekeleistäni...hmmm....no jaa.   Kurkikuva on utuinen otettu juhannusyönä.Veijo Rönkkösen sanoin:Hullu on vapaa keksimään mitä haluaa!!


.

lauantai 19. elokuuta 2017

Edes kerran elämässä

Tosiaan ei minun blokin pitoni ole asiallista,taitaa olla viimeksi juhannuksena kun kirjoitin.
Nyt yritän alkaa uutta sarjaa Edes kerran elämässä.
Tämä pitää sisällään toiveita ja haaveita paikoista jossa en ennen ole käynyt.
Mutta tänä kesänä on jo monta toivetta toteutunut.
Juhannuksen jälkeisellä viikolla oli ensimmäinen kohde.
Imatra ja kaunis Valtion hotelli.


Vietimme siellä kaksi yötä ja siinä ohessa tutustuimme ympäröivään seutuun.
Harmillista vaan oli että koskinäytöksiä ei ollut padon remontin takia.
Silti kierreltiin katsomassa kaikki ihmeet mutta veden koskeen voi vain kuvitella.


Kissa Kipinätär hotelin katolla.Kun tarpeeksi kiersi hotellia huomasi kissan lopulta.


Yli juoksutus padon remontti käynnissä toivottavasti vesi ei karkaa...


Puistot kukkivat täynnä toinen toistaan upeampia rodopensaita.


Sisältähän hotelli on tosi upea ja kaikki on uusittu vanhaa kunnioittaen.Tykkäsin.






Oli Imatran kosken uoma kuivanakin vaikuttava näky,kierreltiin rannat molemmin puolin.


Kuin linna hotelli seisoo kosken partaalla meillä oli parvekkeellinen huone voi katsella "koskelle" päin.


Tuttavat sanoivat että mitä sinä nyt semmoiseen kalliiseen hotelliin"ajattelin että edes kerran elämässä". Siitäpä tuli tämän sarjani nimi.


Imatran Impi patsas köllötteleen puistossaan .


Kukkia kukkia kaikkialla ja paljon puistoja,kosken ympärys metsineen.Upea tutustumisen arvoinen paikka.


Pieniä hiidekirnujakin löytyi metsäpolun varrelta useita.Katsottavaa riitti aika vaan loppui kesken.


Jatkoimme Lappeenrantaan satamaan linnoitukseen ja hiekkalinnaan tutustumaan


Tulevaisuuden turisteja Lappeenrannan hiekkalinnassa.



Hiekkalinnan kappelin alttaritaulu,ja kaikki tehty hiekasta.


Satama ja kahvilalaivana Prinsessa Armaada.


Tästäpä oivallinen aasinsilta Saimaan kanavaan,huomasin nähtävyys kyltin ja sinne tietysti kurvattiin


Ensimmäinen sulku Saimaan kanavassa Suomen puolella on Mälkiä,hieno puisto ympäröi sitä ja muistomerkkeja on useita,kanavan tekijöille ja jopa ukk:llekin nimikko puisto.Vanha kanavakin ja kanavamuseo.







Toinen sulku on Mustola.


Mustolassa sijaitseen sisävesien suurin rahtisatama.
Ja viimeinen sulku Suomen puolella on Soskua.




Tämän sulun jälkeen siirrytäänkin Venäjän puoleisiin sulkuihin siitä seuraavassa plokissani,kun seilasin Saimaan kanavaa Viipuriin.
Tällä reissulla jatkoimme Rantasalmelle,siellä vaikuttaviin Hakoapajan mökkeihin.
Mökkien hirret on nostettu järvestä ja komeita olivatkin.





Korkeus ero ravintola respasta mökeille järven rantaan oli kerrassaan huimaava.




Kylläpä kuva latistaa komean mäen,mutta kerran kun ajoin niin seuraava kerta oli jo helppoa.


Onneksi parven jyrkkiin portaisiin oli ketterä kiipeilijä,minä olisin jäänyt suosiolla alas.


Pihalla on kiva laavu jolle oli käyttöä,molempina iltoina mitä Pöllönpesässä asuimme.


Kaksi saunaa toinen varmaan 10 henkilölle ja mahtavasti ulkoterassitiloja.
Hieno uimaranta ja kaunis maisema järvelle,voiko muuta toivoa? Suomi unelmaa.


Täältä lähdettiinkin sitten kotimatkalle,hienot muistot kauniit paikat ja upea sää.