lauantai 14. tammikuuta 2017

Kalmosärkkä

Ruska retkemme viimeinen kohde oli Hossa josta tulee ensi vuonna kansallispuisto ja komea sellainen tuleekin.
Minulla oli toinen kerta käydä Hossassa nytkin vain pari yötä.
Edellisellä kerralla yhden yön vähiin silloin paikan tuntemus jää.
Tällä kertaa tulimme Ylläsjärveltä Auttikönkään kautta Hossaan
Auttikönkäällä olin käynyt pari kertaa vuosia sitten,nyt sinne oli ilmestyneet nämä nykyajan
hirvitykset rautaiset portaat ja varmaan pitkoksetkin (kysynpä vaan nuoko kestävät kauemmin kun puiset?)
Kiersin tarkaan rautahökötykset ja vielä löytyi puistakin pitkosta museon tiellä.





Ajettiin etsimään Posiolta ruokapaikkaa mutta näytti melko toivottomalle,Pentikinmäenkin ruokapaikka oli lopetettu siispä jatkettiin.

Illalla saavuimme Hossaan ja aikamme harhailtuamme löysimme majapaikamme.
Ihana rauhallinen paikka ja rannalla.





Saunottiin ja suunniteltiin seuraavaa päivää.Aamulla lähdettiin ajamaan ihan entiseen  malliin ilman ohjeita luottaen tuuriin kaikkihan löytyy kun etsii.

Kyllä nyt meinasi etsintä kohde olla hakusessa jos kaksikkomme toinen osapuoli ei olisi sanonut tuolla ei ole vielä käyty,olisin tullut mökille ihmetellen miksi en löydäkkään.....
Käännytiin siis toiselle tielle ja kas kummaa siellähän alkoi opasteita löytyä.










Polku Kalmosärkälle alkaa parkkipaikalta,minne on oikein hyvät opasteet.
Metsän ja hakkuaukean läpi kulkee selkeä polku ja jatkuu Kokkosuon laitaan mistä alkavat pitkokset,Opas tauluja on lähdössä ja sitten matkan varrella jotka kertovat paikan historiaa.
Kalmosärkkä on ollut pysähdyspaikka idän ja lännen matkan varrella.
On paikka myös ollut hautauskäytössä kauan sitten.
Peurakuoppia löytyy menneitten metsästäjien ajalta ja samoin sota ajalta juoksuhautojen ja korsujen kuoppia.Talvisodan aikana järven takaa näkyvä Juntusranta oli venäläisillä ja Kalmosärkällä olivat suomalaisten asemat.   Kaikkista näistä asioista on erittäin hyvät opasteet




Särkkä on hiekkadyyni Kylmäjärven ja Kokkosuon välissä,pituutta sillä on noin 1.200 metriä polku kiertää harjanteen laella,paikoin rannalla.
Tulipaikkoja on kaksi pitkosten päässä ja sitten särkän Juntusrannan puoleisessa päässä.






Ihastuin paikkaan sen rauhaan ja kauneuteen jos voin niin tulen uudelleen sinne takaisin.




Kai pieni pala sydäntäni jäi näihin maisemiin katselemaan Kylmäjärvelle päin.
Suosittelen kaikille ketkä liikkuvat Hossassa käykää Kalmosärkällä.

Tämä minun syksyretkeni blokkaus on vaan viivästynyt ja vielä kerran viivästynyt.Tänään sain kuvat järjestykseen ja löysin niitä tähän juttuuni.

Hyvää talven jatkoa kaikille ystäville.




tiistai 15. marraskuuta 2016

Tänne palaan vielä.Kuerlinkat.

Äkäslompolon lähellä siaitsevat Kuerlinkat,Kuerjoen putoukset.
Olen pari kertaa käynyt ylemmällä Kuerlinkalla mutta televisossa ollut sarja Hidasta elämää
Sai minut huomaamaan että on myös alempi Kuerlinka no pakkohan sinne oli päästä.
Sattui vaan todella kaunis päivä ja suosituin ruskaviikko,
porukkaa oli aivan liikaa,yleensä etsin hiljaisia paikkoja ja rauhaa,no täällä sitä ei ainakaan ollut.
Ihan mukavaa porukkaa niinkuin Lappiin hurahtaneet yleensä,mutta,mutta......
Jotenkin kuvaaminenkin jäi aika vähiin,
ihastelin kuukkeleita joille minun ruisleipäni ei kelvannut kun toisella nuotiolla oli vaaleaa leipää
ettei peräti pullaa,kyllä kuukkeli saivat kupunsa täyteen.







Kuerjoki virtaa syvällä kanjonissa välillä könkäinä kuohuen ja välillä rauhallisena virraten,
Tosi upea paikka seuraavan kerran ajattelin mennä "tois puoll jokkee" sinne alas näkisi putouksen.
Minulla on vähäinen korkean paikan kammo ja ihan laidaalle en uskaltautunut kuvaamaan.


Paikka tuo mieleen Lemmenjoella olevan Ravadasjoen kanjonin jylhyyttä on todella
Nuotion sauhut tulevat sieltä toiselta puolen jokea,missä kuukkelit saivat maukasta evästä.
Tänne tulen vielä takaisin jos Luoja suo,paikka tenhosi niin minuun.Täytyy vain valita rauhallisempi ajankohta,kesä olisi ehkä paras mutta tulenko enää koskaan kesällä sen tietää vain elämä.



sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Omituinen harrastus osa 4 Kukkivat kummut.

Samalla retkellä kun löysin Itälammen jatkoimme matkaa seuraavaan kohteeseen.
Löytyikin yllättävän suuri sankarivainajien puisto.
Pieneltä paikkakunnalta on ollut suuri menetys yli sata sankari vainajaa sodissamme.
Graniittiristit ja upeat kukat muistuttavat meitä heidän uhrauksestaan isänmaalle.








Taidampa yhdistää tähän kolme eri paikkaa etäällä toisistaan tosin mutta sama asia.




Täällä suurten kuusien rauhaisassa varjossa lepäsi yli kolmesataa sotilasta kaikista sodistamme suuri luku moni koti on jäänyt vaille puolisoa veljeä tai tuttavaa.


Kittilän kauniin puukirkon takana on sankarihautausmaa,jossa lepää varmaan 300 sotiemme sankarivainajaa.




Harvinaisen kaunis ja ajatuksia herättävä sankaripatsas,jonka takana oli vanhaa hautausmaata.









Loppuun ajattelin liittää Muodoslompolon kirkon kellotapulin seinässä olevan taulun.
Alaosan teksti ei näy hyvin mutta kuuluu näin: Herra opeta meitä laskemaan päivämme oikein että saisimme viisaan sydämme.

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Pakassaivon kodan hävitys

Niinkuin monina vuosina ennenkin ajettiin Pakasaivolle paikkaan jossa on pakko käydä joka kerran kun sielläpäin liikkuu.
Hurautettiin pikkuisen ohi kun linja auto seisoi parkissa ajateltiin että kerkeävät käydä kun pikkuisen muualla ajetaan.



Kaunista seutua ja hiljaisen rauhallista länsirajaa kohti mentäessä.
Viimein käännyttiin takaisin ja kun tulimme Pakasaivon parkkiin luulin hetken näkeväni harhaa,aita portti ja opasteet poissa ja molemmat kodat hävinneet ,kylläpä veti hiljaiseksi.


Tämä oli jäljellä siitä ihanasta ja tunnelmallisesta kodasta jossa olin niin monet illat viettänyt ja yön tummennuttua hiljalleen pois ajellut.


Vielä vähemmän jäljellä kesäkahvilasta,näin jyrätään kustannus tehokkuuden alle kaikki hyvä.


Käveltiin saivolle hiljaisina,onneksi sitä ei ollut täytetty.........
Kaikki sillat ja portaat vielä paikoillaan mutta kuinka kauan?


Osa portaista oli jo suljettu verkolla,meinasi itku päästä,ei voi olla totta.No sinne ei enää mennä.



Auringonlaskun puna sentään entinen,kaikkea ei ihminen voi muuttaa.Vaikka varmaan tahtoisikin.



Palatessa kävimme vanhan tavan mukaan kirkkopahdalla,se taitaa sentää pysyä paikoillaan.


Tallainen pieni mutta surullinen kertomus,Pakasaivon kodasta,ihmettelen että opasteetkin oli poistettu.
Olisiko ollut liikaa jos ne olisi jätetty joku joka ei paikasta paljoa tiedä olisi voinut lukea tarinat.
Kova on kulukuuri metsähallituksellakin,(poistetaan laavut kodat ja rakenteet jotka ovat syrjässä turistien reiteiltä) just joo.Tämän voi jo liittää samaan kastiin Destian levikkien poistoille ja niillä olleitten "huussien" ja pöytien poistolle.Roskat heitetään nyt luontoon levikit on kuin tunkioita.
No onneksi "turistit" eivät liiku syrjäisillä paikoilla.heh heh.