perjantai 6. lokakuuta 2017

Edes kerran elämässä:Saimaan kanava.

Olin miettinyt Saimaan kanavaa useinkin,millainen se oikein on ja miksi.
Kun tuttu porukka teki retken Saimaan kanavan kautta Viipuriin, olin heti innokkaana lähdössä.
Matkamme kulki Lappeenrantaan siellä olimme yön hotellissa
ja aamulla rantaan ja laivaan
mistä matka alkoi Saimaan kanavalle.
Eilisiltainen sade oli kaikonnut ja sininen taivas hohti kauniina.
Tuulen vire oli melkoisen vilpoinen ja kannella istuessa oli huopa tervetullut kaveri.

Saimaan kanavaahan alettiin rakentaa 1845 ja kutsuttiin alussa keisareitten kanavaksi,
Suomen puolella kallioon hakattuna keisareitten nimet ja vielä kullattuna.



Pätkä uutta ja vanhaa kanavaa vierekkäin Mälkiällä.


Suomen puolella on kolme sulkua Mälkiä,pudotusta 12,4 m.
Mustola 7,2 m.
Soskua 8,3 metriä
Tämän jälkeen vielä ennen rajaa Kansolan silta.
Hienolle näytti sillat ylös ja suluissa alas mennessä alaspäin kohti merta.




Kanavalla oli yllättävän paljon liikennettä,suuria laivoja tuli vastaan ja osaa joutui odottelemaan kanavan leveimmillä kohdin.
Mustolan sain kuulla olevan Suomen suurin sisävesisatama.
Toivottavasti kanava tuottaa edes vuokran verran joka on 1,22 miljoonaa euroa
Ja kunnossapito tietysti lisäksi.



Sulut olivat mielenkiintoisimmat ja muitakin kun minä katseli kannella niitä,ja tietysti kuvattiin.



Rättijärvellä on valtakunnanraja,nuo valkoiset kummelit järvessä ja hakattu linja metsässä.






Suluthan Venäjän puolella ovat nimeltään,

Pälli pudotus 11,7 meträ
Illistoje (Entinen Lietjärvi) 10,2 m.
Tsvetotsnoe (Rättijärvi)5,5 m.
Iskrovka (Särkijärvi) 11,4 m..
Brusnitsnoe (Juustila) 10,0 m.


Viipurin linnan torni oli huputettu korjaukset meneillään,yleensäkin Viipurissa oli paljon vanhaa korjattavana.Oppaamme mukaan oli saatu rahaa valtiolta korjauksiin. Hieno homma.







Muutama kuva Viipurista,satama,pyöreä torni ja kauppahalli,Salakkalahden vanhoja salavia.


Torkkelin puisto


Illallinen pyöreässä tornissa,ja hieno tanssi ja laulu esiityminen.


Hotellimme jossa yö vietettiin upea suorastaan.
Aamiaisen jälkeen vielä kiertoajelu kaupungilla, satamaan ja sama uudelleen mutta Suomea kohti saimaankanavalla.




Ystävyyden sillat nimi siitä kun suomalaiset rahoittivat ja venäläiset rakensivat.


Allegro matkalla kohti Suomea niinkuin mekin juna vislasi ja laiva tuuttasi !!





Kun Rättijärvellä ylitimme rajan niin "laulattajamme" ehdotti yhteislauluksi
Kotimaani ompi suomi.
Harvoin kuulee sekakuoron hartaana laulavan "siellä taaton aaaskelissa pienna juosta piipersin..."
Meinasi siinä tulla tippa silmään itselläkin.






Ilta alkoi jo hämärtää kun saavuimme Saimaalle ja Lappeenrannan satamaan.


Upm:n Lauritsalan tehtaat myös biodiesel tehdas valtava kokonaisuus.





Ilta oli jo pitkällä kun lähdimme ajamaan kotiseutua kohti, auringon laskiessa pikku lammet loistivat kuparin hohtoisena, taas varjopaikoissa utukeijut tanssivat lammen pinnalla valkeine pukuinen.
Kaunis kesäyö.
Upea matka voin suositella kaikille, viisumiton yhden yön risteily ja kaunis päivä ei voi hienompaa olla.
Näin toteutin taas yhden unelmani,,Saimaan kanavalla seilattiin.
Edes kerran elämässä.

maanantai 21. elokuuta 2017

Parikkalan patsaspuisto

Olen pitkään halunnut käydä Parikkalan patsaspuistossa,joka on ite taiteija Veijo Rönkkösen elämäntyö.
Betoni kiehtoo myös ehkä siksi kun itsekkin teen betoni juttuja.
Nähtyäni patsaspuiston voin vain ihmetellä miten paljon työtä se on vaatinut.
Normaalin työnsä ohella Rönkkönen on tehnyt kaiken tuon Wau!!





Nimikkopatsaankin voi "ostaa" ja osallistua näin puiston hoidon kustannuksiin,ihmettelen että pääsymaksu oli vapaaehtoinen jotenkin epäilen ihmisten rahankäyttöä moni ei maksa.
Jo pelkästään puiston ylläpitoon kuluu varmaan paljon aikaa ja rahaa.



Kukkia kukkia ja hyvin hoidettu ympäristö takana näkyy rautatie.


Hauskoja yksityiskohtia,olisin voinut viipyä useamman päivä katsellen ja ihmetellen.
Jotenkin en "ymmärrä" betonityö opettajaani hän oli käynyt puistossa ja kommentin olivat "no jaa..."



Väinämöinenkin kanteleen soitossa.





Kaikki polkujen laatakin käsin tehtyjä,ja jonkun verran mosaiikkia peileistä,tai laatoista.



Kaikki patsaat ovat normaalikokoisia siis ihminen oman ja eläimet oman kokoisiaaan palmuja kukkia,jopa vinttikaivokin kaikki betonista.

 Pikkupoika ampumassa ritsalla lintua puusta,valtavasti hienoja yksityiskohtia.





Töissä ilmentyi tekijän huumorintaju ja viisaus katsoa maailmaa tarkoin silmin. Joogaosuus oli ainoa jota en ihan niin tykännyt mutta teknisesti ottaen vaikeita tehdä ja arvelen että tekijä oli kokeillut kaikkea mahdollista miten mikin asento ja työvaihe onnistuu.


Noinhan se on!!


Kaikki työthän oli tehty ns."paikan päällä elikkä siinä omalla paikallaan" Molemmat tekstit allekirjoitan ihan sydämmeni pohjasta.
Ja laattapolkuja vielä kerran,itse olen tuskaillut muutaman raparperilehden kanssa saisko ne betoniin..








Joogatarhaa.



Voi että kyllä kuvia olisi vielä paljon mutta jotain rajaa sentään,käykää katsomassa on hieno paikka.
Katselkaa avoimin sydämmin

Taidan loppuun lisätä kuvan omista tekeleistäni...hmmm....no jaa.   Kurkikuva on utuinen otettu juhannusyönä.Veijo Rönkkösen sanoin:Hullu on vapaa keksimään mitä haluaa!!


.