Raja Joosepin kenttällä

Muutama syksy sitten ajelimme itärajaa kohti Ivalosta.
Kauniita maisemia, ja erämainen Lutto virtaili vieressä. Meillä oli suunnitelmana käydä Raja-Joosepin kentällä, joka oli vapautunut rajavyöhyke alueesta. Ennen täytyi pyytää rajamiehiltä lupa ja taisipa olla vielä että, he olivat mukana.
Nyt asiaa on helpotettu ja vyöhyke aluetta siirretty Joosepin kentän verran, siellä voi
käydä ihan oma alotteisesti.
Siispä sinne tutustumaan vanhaan asuntoon, missä Jooseppi ja Tilda elelivät.
Samalla kentällä on myös raakun pyytäjän Huhti Heikin talvi mökki.
Heikki rakensi mökkinsä v.1925 Väärtinsä Joosepin kenttään. Heikki oli siitä erikoinen, että hänelle tuli "aviisi", Jooseppi ei mokomaa edes vilkaissutkaan sanoi vaan, että kaikenlaisa turhuuksia painetaan.
Hänelle riitti allakka ikkunan karmilaudalla siitä näki taivaan merkit.
Ylä ja alakuun ajan, jotta tiesi kaataa tarvispuunsa ja raivata niittynsä oikeaan aikaan.

Lutto joki

Parkkipaikalta on noin puolen kilometrin kävelymatka Raja Joosepin kentälle

Opaste taulusta voi tutustua asiaan lähemmin, tosin olin jo lukenut kirjoista Joosepista ja hänen elämästään

Tietysti mökkien paikat ja selostus kaikesta mitä näkee kiinnostaa aina...

Mökki on rakennettu puoliksi maan sisään, varmaan lämpimyyden takia, edessä näkyy pikkuinen saari, josta tehtiin heinää lehmille, joita Tilda hoiti, hänellä oli myös kissoja mikä ei pohjoisessa ollut kovin yleinen eläin. Oli heillä Jallu sonnikin, josta oli ajan tavan mukaan tehty ajokas, sillä siirrettiin heinää niittysuovista ja ajettiin polttopuita. Jallu sonni oli sukunsa tapaan hitahinen. Mutta, kun se suuttui pani se hyrskyn myrskyn. Silloin huvittunut Tilta näki kun, Luton törmällä iski kaksi kovaa yhteen meidän Jallu ja Jooseppi.                    

 Keskellä leivinuuni ns."kesäuuni" siihen Jooseppi oli ottanut mallia koltilta uunissa leivottiin ruisleipää ja paistuipa siinä vaikka nisukin. Sauna ja oikealla ylempänä Huhti Heikin mökki.                                                                                                  

Takana näkyy raja ja tolpassa kamera. Ei sieltä niin vain luikita ei kenenkään maalle, voivat hakea pois.....

Navetta, lato ja lampola vinttikaivon vintti oli kaatunut, täytyy varmaan uusia?

Aitta oli uusi, mutta esimerkiksi ovissa lukot ovat puisia, tehty ilmeisesti vanhan mallin mukaan.

Navetan muuripadan vedelle oli hyvä ratkaisu, kaatoi vaan kaivolla vettä kouruun ja silloin pata täyttyi.

Kotonani oli vanhassa navetassa saman tyyppinen, mutta hieman uudempi versio, käsipumpulla pumpattiin pataan ja luukun avaamalla sai veden suoraan lehmien eteen kouruun.                                                     

Hyvä, että nämä rakennukset on korjattu alkuperäiseen asuun, kiitos jälleen kerran Museovirastolle, voi katsella ja miettiä millaista olisi asua täällä talvella, kesähän on suorastaan ihanaa aikaa tälläisessa paikassa.

Joku taitaja on tehnyt Joosepin mökkiin hienon lohen, jossa on mökin kuva.

Navetan päädyn taidokas laudoitus ja luukun saranat.

Joosepin ja Tildan mökki on sisältä tosi pieni, jos vertaa sitä eilen katsomaani Suomen kauneimmat kodit    ohjelmaan, oli kolme kerrosta ja oikein hissikin ja neliöitä yli 300, niimpä, ihmisten tarpeet ovat suurentuneet..

Pöydän paikka oli silti kodikkaasti joelle päin antavan ikkunan edessä

Oven päällä on Raja Joosepin poromerkki. "Oikia alla hanka,vasen poikki ja kahiste halaki".

Ei Joosepista tullut suurta poromiestä, luku taisi olla alle sadan, mutta sellainen karjahan juoksee jo "kahen puolen puuta". Eikä Jooseppi opetellut koskaan porolla ajamaan, katsoi olevansa siihen liian vanha, jo    viisikymppinen.                                                                                                                                      

Huhti Heikin mökkiä voi varmaan käyttää "päivätupana", kamina ja tiiliseinä tuskin ovat entiseltä ajalta.

Kaunis päivä ja kaunis kenttä mökkeineen jäi odottamaan uusia vierailijoita.

Jotenkin jäi mieleeni Josef Sallilan eli Raja-Joosepin ja Tildan tarina..Tildan hautapaikkaahan ei tiedetä, mutta hänelle on pystytetty muistolaatta Ivalon hautausmaalle, päätimme siis etsiä Joosepin hautaa. Raja Jooseppi sai myöhemmin haudalleen kiven, mistä hän ei ehkä olisi ollut mielissään, tunsihan Jooseppi  vanhan yläsatakuntalaisen sananlaskun "Mitä suurempi kivi, sen suurempi rosvo".  Tässä hänen viimeinen leposijansa.              .                              .                                                                                                                                                             

Tutustumista Lapin sairaanhoito palveluihin ja Norvajärveen.

Sompiojärven reissun jälkeisenä aamuna tulikin yllättävä muutos matkaamme, siis aivan suunnittelematon sellainen, auton keula suunnattiin aamulla Ivalon terveyskeskukseen.

Koko kaunis päivähän siinä meni, eikä varmaan diagnoosia saatu, lääkärit liehuvissa valkeissa takeissaan kulkivat edes takaisin ovesta oveen, ja päivystys ajan loputtua?????Miten päivystys aika voi loppua???Saimme komennon mennä aamulla Rovaniemelle, Lapin keskussairaalaan.

Siispä kaikki matkatavarat kyytiin ja aamulla suuntana pikkuisen suurempi sairaalan päivystys.
Pitkän odottamisen jälkeen varmuus ja lääkitys saatiin ja apteekkikin löytyi ihmeen hyvin.
No huh huh, semmoistakin sattuu, että sairastuu matkalla, eipä suuri ihme. Tosin ensimäinen kerta meille.

Sitten, kun kerran Rovaniemellä oltiin, sain idean käydä Norvajärvellä.

Saksalaisten sotilaitten hautausmaalla, vähän potilasta mietitytti tuo 0,5 km kävelymatka, mutta aikaa ja rauhallisuutta peliin ja niin kyllä me vaan käytiin siellä.

Paikka on todella vaikuttava, graniittinen suuri rakennus ja holvistossa 2500 täällä Suomessa kaatuneen saksalaisen sotilaan nimet syntymä ja kuolin aikoineen.

Rannalla suuri rautaristi. Jotenkin mykistävä vaikutus koko paikalla koruttomassa komeudessaan.

En tiedä miksi, mutta meille molemmille tuli mieleen miksi suomalainen on niin koruton, vain kivi ja siinä laatta.
Jotenkin nämä vieraalle maalle haudatut sotilaat ovat ehkä ansainneet tälläisen monumentin.
Muistajia kyllä näyttää käyvän paikalla olevista seppeleistä päätellen.

Toivottavasti he saavat levätä rauhassa täällä männiköisellä niemellä,

johon johti kaunis ja hyvin hoidettu tie metsän läpi.

Hiljalleen palailtiin parkkipaikalle, siellä oli myös aito suomailais tyylinen muistomerkki, Norjalaisille vapaaehtoisille, jotka kaatuivat jatkosodassa

Autoon unohtamaani puhelimeen oli soitettu varaamosta ja                                                                     

täytyi soittaa takaisin ja kertoa, että tuli yllätys keikka Rovaniemelle ei ehditä Luostolle varaamon auki olo aikaan. No, saatiin taas koodi ja hengessäni toivoin että, se toimii ja muistan oikeat numerot.                        

No, ei aina voi olla niin huono tuuri kun matkan alkaessa, nyt  päästiin asuntoon sisälle!                                   

Rivitalon pätkä tosin, mutta maisema Aarnilammelle ja Luosto tunturiin, mitä kaunein.
Lähtöpäivän aamuna Luoston joutsenet lensivät lammen yli ja toitottivat meille hyvää matkaa. "Buorre matki muukalainen matkallasi etelään....."

Näin jätimme kauniin Lapinmaan odottamaan meidän paluutamme, muistoja tuli monenlaisia, toivottuja ja
ei toivottuja, mutta sehän on aina matkan tarkoitus ja sielu.
Pysähtyttiin yhdeksi yöksi Kuusamoon, Rukajärvelle, jotenkin en laske sitä aluetta kuuluvaksi oikeaan Lappiin vaikka kaunista siellä on varsinkin Oulankajoen seudut ja Karhunkierros yleensä.
Nyt ei vaellettu, levättiin vaan ja nautittiin hienon ja viihtyisän mökin tunnelmasta.

Tästä oli hyvä palata kotiin ja arkeen.

Sompiojärvi.

Aamu valkeni pilvisenä ja säätieteilijä lupasi alueelle iltäpäiväksi sadetta.
Siispä lähdettiin kiireesti matkaan kohti Sompiojärveä,koko ajan toivoen älä sada ..älä sada..
Loitsut usein auttavat,ei satanut.
Ihailimme komeaa ruskaa ja Nattastuntureitten jylhiä muotoja ja kivisä latomuksia,tooreja,
Pyhänattasen huipulla.Kamera sai olla töissä ihan kunnolla.
Vihdoin tien noustessa korkeammalle näkyi Sompiojärvi.

Tie on todella hyväkuntoinen metsäautotieksi.Tietysti luonnonpuisto osittain on osa syyllinen.

Luin Yrjö Teeriahon kirjan Muuttuva Sompio ja ihmettelin hänen kielteistä kantaansa tiehen.

Tietenkin tie tuo sellaisia kulkijoita niinkuin minä ,siis niitä mokomia turisteja,       

mutta minulle huonompi kuntoisena olisi tämäkin reissu jalkaisin jäänyt tekemättä

Tarkemmin olikin meillä etsinnän kohteena Akmeelin kummut ja hauta.               

Ajeltiin hiljakseen eteen päin ja etsittiin polkua joka vie Akmeelin kummuille  

Vihdoin löytyi, siinä on polku ja suon laidasta alkaa pitkokset,wau jälleen kerran onnistuttiin.

     

Voi mitkä maisemat,minulle joka rakastan suota oli kaikki melkein liikaa,täytyi pyyhkiä silmäkulmiaan

muutenkin kuin armottomana viuhuvat tuulen takia.                                                   

Tietystihän tämä ei ole oikeaa suota vaan Lokan aiheuttamaa jotain nousuvesi allasta.

Nattastunturit kauempana ja Serrikäinen tuovat kuvaan jylhää massiiviaan.              

Itse Akmeelin kummut ovat dyynin omaisia hiekkasaaria,joissa on kivikautisia asuinpaikkoja

ja vanhoja peurakuoppia.

Paikalla on Sompio seura lukittu kota ja alempana tulipaikka.

Olinko kuulevinani jonkun kysyvän että kuka tai mikä se Akmeeli olikein olikaan?

Hän oli Sompion suurin lovinoita joka vaipui rummuttamalla loveen ja  pystyi kulkemaan pitkiä

matkoja joko kalana,karhuna,sutena tai tuulenpuuskana.

Hän oli myös sotapäälikkö ja ajoi pois Sompion, Kemikylan ja Sodankylan lappalaisten kanssa venäläiset sissit

Akmeeli eli Sompiossa 1500-1600 luvulla asuen vuoroon Sompiojärvellä tai Luiron rannoilla.

Sompio järven rannalla hän kuoli kun vaimo ei muistanut loveen langenneen Akmeelin herättämis sanoja.

30 vuoden kuluttua vaimo muisti sanat meni haudalle ja lausui ne " Hauen suolen soikeroista,kolmannesta koikeroista,Akmeeli Anteereus,paijjele jo palas." mutta kuolemasta             

oli kulunut liian kauan Akmeelin haamu kohosi haudasta mutta vaipui takaisin.

Tietäjien on kerrottu käyneen Akmeelin haudalla tietoja hakemassa.            

Hassua että Peltsin Lappi ohjelma sattui olemaan just eilen illalla ja juontona Akmeelin tarina.

Ketä  kiinnostaa niin kannattaa tutustua asiaan netissä.

Tässä Akmeelin seita katselee Sompiojärvelle päin.

Akmeelin hauta jäi luultavasti tekoaltaan alle tai sitten on tässä pikkukummussa.joka on Hietaojan takana

.Tai sitten hänet on "haudattu" silloisen ristimättömän kansa tapaan maan päälle ja merkit haudasta ovat     hävinneet joka tapauksessa.

Maassa on voima.

Todella kaunis ja paljon mennyttä aikaa henkivä paikka suosittelen jos menneet ajat kiinnostavat.

Ainakin ruska aikaan kannattaa varautua pipon ja hanskojen kera tuuli käy varmaan Lokasta asti               tosi purevana. Mutta upeat maisemat ja menneet muistot korvaavat vaivan.                                              

Yhteyden muinaiseen saa paikalla todella hyvin ja tunne on uskomaton.                                                       

                           

Tässä kuvassa näkyvät molemmat Akmeelin kummut  ja takana Sompiojärvi.

Teeriaho käyttää kirjassaan paikasta myös nimeä Isosaari.

Mutta meidän matkamme jatkui takaisin päin 

Sompiojärven kodalla oli hieno paikka paistaa makkaraa ja kuunnella tuulta ja alkavaa sadetta.

Paikalla on myös laavu ja jossain rannan puolella lintutorni.

Kota ja yleensä ranta oli erittäin siisti,opaste taulu ja menneistä kertovat kuvat ja tarinat hyvässä kunnossa.

Tässä on Sompiojärven kartta Samuli Paulaharjun kirjasta Sompio,                                         

Kaikki nuo kalaisat pikkujoet ja ojat on sotkettu tekojärven alle ja kuuluisa Akankivikin näkyy vain          vähän veden aikaan kummallista että paikan historialla ei ollut merkitystä tekoaltaan suunnittelu vaiheessa. 

Minulle tämän asian ymmärtäminen on vaatinut seudun historaan tutustumista lukemalla ja nyt                  

kiertelen katselemassa Lokkaa puolelta ja toiselta.                                                                                 

Vaikka miten hyvin viihtyisi oli takasinpäin vaan lähdettävä,ja aamu toikin yllätyksen jota ei vielä tässä     vaiheessa osannut odottaa.mutta siitä jatkan seuraavassa tarinassa eihän meidän ruska reissu vielä            loppunut,vaikka........                                                                                                           

Tein kerrankin itse runon

Akmeeli kummulla

Istun kummulla

tyhjennän mieleni,tuhat turhaa ajatusta.

Painan kämmeneni maahan

kysyn,ja sinä vastaat.

Maassa on voima

Jängän laidasta riekko kimpoaa siivilleen

Kauempana 

näen sen uudelleen.

Katsoo outoa kulkijaa

Kuin kysyen:

Mitä teet asuinsijoillani?