tiistai 15. marraskuuta 2016

Tänne palaan vielä.Kuerlinkat.

Äkäslompolon lähellä siaitsevat Kuerlinkat,Kuerjoen putoukset.
Olen pari kertaa käynyt ylemmällä Kuerlinkalla mutta televisossa ollut sarja Hidasta elämää
Sai minut huomaamaan että on myös alempi Kuerlinka no pakkohan sinne oli päästä.
Sattui vaan todella kaunis päivä ja suosituin ruskaviikko,
porukkaa oli aivan liikaa,yleensä etsin hiljaisia paikkoja ja rauhaa,no täällä sitä ei ainakaan ollut.
Ihan mukavaa porukkaa niinkuin Lappiin hurahtaneet yleensä,mutta,mutta......
Jotenkin kuvaaminenkin jäi aika vähiin,
ihastelin kuukkeleita joille minun ruisleipäni ei kelvannut kun toisella nuotiolla oli vaaleaa leipää
ettei peräti pullaa,kyllä kuukkeli saivat kupunsa täyteen.







Kuerjoki virtaa syvällä kanjonissa välillä könkäinä kuohuen ja välillä rauhallisena virraten,
Tosi upea paikka seuraavan kerran ajattelin mennä "tois puoll jokkee" sinne alas näkisi putouksen.
Minulla on vähäinen korkean paikan kammo ja ihan laidaalle en uskaltautunut kuvaamaan.


Paikka tuo mieleen Lemmenjoella olevan Ravadasjoen kanjonin jylhyyttä on todella
Nuotion sauhut tulevat sieltä toiselta puolen jokea,missä kuukkelit saivat maukasta evästä.
Tänne tulen vielä takaisin jos Luoja suo,paikka tenhosi niin minuun.Täytyy vain valita rauhallisempi ajankohta,kesä olisi ehkä paras mutta tulenko enää koskaan kesällä sen tietää vain elämä.



sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Omituinen harrastus osa 4 Kukkivat kummut.

Samalla retkellä kun löysin Itälammen jatkoimme matkaa seuraavaan kohteeseen.
Löytyikin yllättävän suuri sankarivainajien puisto.
Pieneltä paikkakunnalta on ollut suuri menetys yli sata sankari vainajaa sodissamme.
Graniittiristit ja upeat kukat muistuttavat meitä heidän uhrauksestaan isänmaalle.








Taidampa yhdistää tähän kolme eri paikkaa etäällä toisistaan tosin mutta sama asia.




Täällä suurten kuusien rauhaisassa varjossa lepäsi yli kolmesataa sotilasta kaikista sodistamme suuri luku moni koti on jäänyt vaille puolisoa veljeä tai tuttavaa.


Kittilän kauniin puukirkon takana on sankarihautausmaa,jossa lepää varmaan 300 sotiemme sankarivainajaa.




Harvinaisen kaunis ja ajatuksia herättävä sankaripatsas,jonka takana oli vanhaa hautausmaata.









Loppuun ajattelin liittää Muodoslompolon kirkon kellotapulin seinässä olevan taulun.
Alaosan teksti ei näy hyvin mutta kuuluu näin: Herra opeta meitä laskemaan päivämme oikein että saisimme viisaan sydämme.

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Pakassaivon kodan hävitys

Niinkuin monina vuosina ennenkin ajettiin Pakasaivolle paikkaan jossa on pakko käydä joka kerran kun sielläpäin liikkuu.
Hurautettiin pikkuisen ohi kun linja auto seisoi parkissa ajateltiin että kerkeävät käydä kun pikkuisen muualla ajetaan.



Kaunista seutua ja hiljaisen rauhallista länsirajaa kohti mentäessä.
Viimein käännyttiin takaisin ja kun tulimme Pakasaivon parkkiin luulin hetken näkeväni harhaa,aita portti ja opasteet poissa ja molemmat kodat hävinneet ,kylläpä veti hiljaiseksi.


Tämä oli jäljellä siitä ihanasta ja tunnelmallisesta kodasta jossa olin niin monet illat viettänyt ja yön tummennuttua hiljalleen pois ajellut.


Vielä vähemmän jäljellä kesäkahvilasta,näin jyrätään kustannus tehokkuuden alle kaikki hyvä.


Käveltiin saivolle hiljaisina,onneksi sitä ei ollut täytetty.........
Kaikki sillat ja portaat vielä paikoillaan mutta kuinka kauan?


Osa portaista oli jo suljettu verkolla,meinasi itku päästä,ei voi olla totta.No sinne ei enää mennä.



Auringonlaskun puna sentään entinen,kaikkea ei ihminen voi muuttaa.Vaikka varmaan tahtoisikin.



Palatessa kävimme vanhan tavan mukaan kirkkopahdalla,se taitaa sentää pysyä paikoillaan.


Tallainen pieni mutta surullinen kertomus,Pakasaivon kodasta,ihmettelen että opasteetkin oli poistettu.
Olisiko ollut liikaa jos ne olisi jätetty joku joka ei paikasta paljoa tiedä olisi voinut lukea tarinat.
Kova on kulukuuri metsähallituksellakin,(poistetaan laavut kodat ja rakenteet jotka ovat syrjässä turistien reiteiltä) just joo.Tämän voi jo liittää samaan kastiin Destian levikkien poistoille ja niillä olleitten "huussien" ja pöytien poistolle.Roskat heitetään nyt luontoon levikit on kuin tunkioita.
No onneksi "turistit" eivät liiku syrjäisillä paikoilla.heh heh.

torstai 6. lokakuuta 2016

Näkkäläjärven seita

Syksy oli taas melkoista pyöritystä nimittäin ratin.Suunnattiin Ylläsjärveltä Näkkälään.
Voisi melkein sanoa että ihastuin seutuun,hiekkaa ja matalaa tunturi koivikkoa.
Todella kaunista.
Seitakin löytyi,puoliksi tiedon ja puoliksi hyvän arvauksen pohjalta.


Tälläiset olivat tienviitat loppumatkalla tietysti samaa valkeaa kiveä kuin seitakivikin.Mutta sanallista palautetta ei löytynyt mistään no jaa arvaahan sen ilmankin.  Sentään  Rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla........löytyi.




Parkkipaikka näkyy jo ei täällä onneksi mitään turisti ryntäystä näy olevan,seita ei ihan näy kuvassa.






Komea on seitakivi varmaan kaksi ja puoli metriä korkea rantapenkasta se katsee järvelle ja odottaa kala uhria,rahaa oli kyllä uhrattu nytkin.


Komeita kuvioita oli joku jäkälä laji tehnyt kiven pintaan voisi melkein luulla muinaisiksi maalauksiksi.



Matkalla pysähdyimme Sotkajärven lintutornille kiva paikka paistaa makkaraa ja syödä eväät.
Yrjö Kokon lintutorni on myös Enontekiöllä vai Hettastako pitäisi puhua.Torni on todella upealla paikalla siellä voisi istua vaikka päivän katselemassa.



Järvellä sukelteli viisi tummaa lintua,minä olen huono niitä tuntemaan ja kirjoitinkin vihkoon joka oli tornilla "viiss vesslintuva" mahtaa siinä joku pohtia mikä maa mikä kieli!! On se vaan tämä savonmurre rehevää.
Ihana päivän mutka Enontekiön puoleen palasimme Pallastunturien toista puolta takaisin.



maanantai 3. lokakuuta 2016

Omituinen harrastus osa Kurjenpolvi

Joka vuotisella ruskareissullamme on ollut joka kerta etsintä kohteita,tämän syksyn kohteet löytyivät luvattoman helposti,olisiko ennakkoon etsityt tiedot auttaneet loppu taas sillä kuuluisalla "vaistolla"
Lähdimme Ylläsjärven vuokramökiltä ajamaan Kittilään Ounasjoki varteen
Vanhaa Kurjenpolven kalmistoa etsimään.
Samuli Paulaharjun tarina jälleen pani etsinnän käyntiin.
"Kurjenpolven kummun valitsi vainaja itse lepopaikakseen.Se tapahtui jo entisinä aikoina,kun Kittilässä ei vielä ollut kirkkoa eikä pappiakaan.
Lähdettiin Kaukosesta viemään vainajaa maahan ja sauvottiin jokea ylös,epätietoisina,mistä löydettäisi sovelias paikka.
Torkahti soutaja veneessä,ja silloin sanoi kuollut hänelle:
-Missä kurki hyppää ja lähtee lentämään,siihen hautaa!
Ja mies sai soutaa ja sauvoa vielä neljänneksen Kittilän nykyisestä kirkonkylästä ylöspäin.
Siellä vasta näki kurjen,joka eräältä itärannan kummulta lähti lentoon.Ja kummulle,niittyjen ja jänkien laitaan hautasi soutaja vainajansa.
Kumpu sai Kurjenpolven nimen ja siitä tuli Kittilän lappalaisten hautapaikka,joka myöhemmin siunattiin ja aidattiin kastetun kansan kalmistoksi,ehkä noin 1600 luvulla."


Sadat lapin korven vainajat saivat jokirannan kummussa leponsa.Ikivanhaan tapaan kaivettiin suuria salvoshautoja,joihin voitiin laskea useampa vainajia Hautain seinät kehystettiin hirsisalvoksella,katoksi ladottiin hirsiä ja lopuksi ohut multakerros.Tälläisiä manalankammioita rakennettiin entisiin aikoihin lapin kalmistoihin ja Kurjenpolven kumpukin niistä täyttyi.Mutta aikojen kuluessa hautausmaa hylättiin ja jäi omiin hoitoihinsa ja vainajat arkkuineen maatuivat,märkänivät ja luhistuivat hautojen kattoparretkin ja suuret kuopat täyttivät koko kalmiston.


"Kurjenpolven tiheässä kuusikossa ovat vieläkin monet suuret maakuopat hahmollaan"
Näin Samuli Paulaharju kertoo kirjassa Lapin muisteluksia.
Nyt kuusikko on kaadettu ja pikkuinen ala aidattu,takaa kuvassa näkyy ilmeisesti huvila.
Olisin ehkä valinnut mökilleni toisen paikan kunnioittanut edes vähän hautarauhaa.


Museovirasto on suorittanut paikalla kaivauksia sekin on vielä lisää myllertänyt paikkaa.




Tässä vaiheessa vielä näytti hyvälle,mutta kaadetut kuuset ja huvila pilasivat mielestäni paikan ikiaikaisen rauhan silti Kurjenpolvessa kannattaa käydä.   Lähdimme hieman pettyneinä uusiin seikkailuihin.