Pykeija

Sitten eräänä aamuna lähdettiin Kurtakhosta mutkien kautta ajelemaan
Inariin Talvitupajärven mökille.
Muuten miten sointuva nimi mökillä ja ihana paikka muutenkin.
sain taas lämmittää puukiuasta ja istua iltanuotiolla rannassa.
Harvinaista herkkua.

Mökki houkutti minua vain olemaan siellä mutta mutta kun pitäisi käydä Pykeijassa.
Jotenkin tuntui että voe sentään
Aamulla lähdettiin kohti Norjan rajaa ja vapaan maan puolelle.
Tiekin tuntui erilaiselle.

Mutta se Pykeijan tie vasta hauska oli kapea ja mutkaa niin että kuvaajani istui vakavana eikä muistanut kuvata,esim.bussia joka yllättäen ilmestyi eteemme vuoren reunan takaa.
ei muuta kun penkereelle että ohi mahduttiin.
Siihen kakkoskuski tuumasi että "hyvä kun sinä olit ratissa"
Ei sitä turhasta passaa säikähtää kun kuskin paikalle istuu.

Kaupunki ilmestyy yht äkkiä näkyviin tien noustessa vähän korkeammalle.
Väkisin siinä pysähtyy katsomaan maisemaaJäämerikin niiiiin huikaisevan sininen.

Annampa kuvien puhua puolestani.

Hautausmaa bongarina tietysti löytyi paikallinen hautausmaa.
Vanhassa hautausmaan osassa sai liikkua vai polkuja pitkin siellä kasvoi joitakin harvinaisia kukka ja kasvi lajeja.Uudempi osa oli nyky perinteistä nurmikkoa.

Kaikkea löytyy saunakin.
Rannalta löytyi myös kotisavolainen linjakka jolle piti morjestella melekin tuttuja jos Savosta.
Matkaa Inarista tänne ei ollut pitkälti,mutta jotenkin olin väsähtäneen oloinen,
ihan kun vaelluksella olisin ollut.
niimpä Sevettijärven tutkiminen paluu matkalla jäi vain raapaisuksi.
Tietysti tien varrrelta löytyi Sevettijärven kirkko ja hautausmaa.
Ne on aina pakolliset käydä kirkko tosin ei ollut auki myöhäinen ilta kun oli.

Niin erilainen kalmismaa kun meillä kotipuolessa.Upea, tunteita herättävä.

Ilta tummui ja sumu alkoi hiipiä Talvitupajärven ylle kun palasimme.
Saunan ja kastautumisen jälkeen uni maistoi.