Edes kerran elämässä

Tosiaan ei minun blokin pitoni ole asiallista,taitaa olla viimeksi juhannuksena kun kirjoitin.
Nyt yritän alkaa uutta sarjaa Edes kerran elämässä.
Tämä pitää sisällään toiveita ja haaveita paikoista jossa en ennen ole käynyt.
Mutta tänä kesänä on jo monta toivetta toteutunut.
Juhannuksen jälkeisellä viikolla oli ensimmäinen kohde.
Imatra ja kaunis Valtion hotelli.

Vietimme siellä kaksi yötä ja siinä ohessa tutustuimme ympäröivään seutuun.

Harmillista vaan oli että koskinäytöksiä ei ollut padon remontin takia.

Silti kierreltiin katsomassa kaikki ihmeet mutta veden koskeen voi vain kuvitella.

Kissa Kipinätär hotelin katolla.Kun tarpeeksi kiersi hotellia huomasi kissan lopulta.

Yli juoksutus padon remontti käynnissä toivottavasti vesi ei karkaa...

Puistot kukkivat täynnä toinen toistaan upeampia rodopensaita.

Sisältähän hotelli on tosi upea ja kaikki on uusittu vanhaa kunnioittaen.Tykkäsin.

Oli Imatran kosken uoma kuivanakin vaikuttava näky,kierreltiin rannat molemmin puolin.

Kuin linna hotelli seisoo kosken partaalla meillä oli parvekkeellinen huone voi katsella "koskelle" päin.

Tuttavat sanoivat että mitä sinä nyt semmoiseen kalliiseen hotelliin"ajattelin että edes kerran elämässä". Siitäpä tuli tämän sarjani nimi.

Imatran Impi patsas köllötteleen puistossaan .

Kukkia kukkia kaikkialla ja paljon puistoja,kosken ympärys metsineen.Upea tutustumisen arvoinen paikka.

Pieniä hiidekirnujakin löytyi metsäpolun varrelta useita.Katsottavaa riitti aika vaan loppui kesken.

Jatkoimme Lappeenrantaan satamaan linnoitukseen ja hiekkalinnaan tutustumaan

Tulevaisuuden turisteja Lappeenrannan hiekkalinnassa.

Hiekkalinnan kappelin alttaritaulu,ja kaikki tehty hiekasta.

Satama ja kahvilalaivana Prinsessa Armaada.

Tästäpä oivallinen aasinsilta Saimaan kanavaan,huomasin nähtävyys kyltin ja sinne tietysti kurvattiin

Ensimmäinen sulku Saimaan kanavassa Suomen puolella on Mälkiä,hieno puisto ympäröi sitä ja muistomerkkeja on useita,kanavan tekijöille ja jopa ukk:llekin nimikko puisto.Vanha kanavakin ja kanavamuseo.

Toinen sulku on Mustola.

Mustolassa sijaitseen sisävesien suurin rahtisatama.
Ja viimeinen sulku Suomen puolella on Soskua.

Tämän sulun jälkeen siirrytäänkin Venäjän puoleisiin sulkuihin siitä seuraavassa plokissani,kun seilasin Saimaan kanavaa Viipuriin.
Tällä reissulla jatkoimme Rantasalmelle,siellä vaikuttaviin Hakoapajan mökkeihin.
Mökkien hirret on nostettu järvestä ja komeita olivatkin.

Korkeus ero ravintola respasta mökeille järven rantaan oli kerrassaan huimaava.

Kylläpä kuva latistaa komean mäen,mutta kerran kun ajoin niin seuraava kerta oli jo helppoa.

Onneksi parven jyrkkiin portaisiin oli ketterä kiipeilijä,minä olisin jäänyt suosiolla alas.

Pihalla on kiva laavu jolle oli käyttöä,molempina iltoina mitä Pöllönpesässä asuimme.

Kaksi saunaa toinen varmaan 10 henkilölle ja mahtavasti ulkoterassitiloja.
Hieno uimaranta ja kaunis maisema järvelle,voiko muuta toivoa? Suomi unelmaa.

Täältä lähdettiinkin sitten kotimatkalle,hienot muistot kauniit paikat ja upea sää.

Juhannusyön muisteluksia.

Vuosi taaksepäin juhannusyönä kävin pikku pyrähdyksen juhannuskokkojen savua haistelemassa.
Päätin uusia retken jospa tästä tulisi jokavuotinen tapa.
Niinkuin aiemmin juhannusviikosta Lapissa

.
Ajan hiljakseen läpi tutun maiseman joka on kuitenkin lapsuusmuistoihin verraten outo.
Kävelytiet ja pusikoituneet pellot
Noillakin pelloilla laidunti kouluaikanani ruskean valkeat komeat lehmät
Uusia taloja on noussut pelloille sinne johtaa asfaltoidut tiet,minne ennen meni kinttupolku.
Tätä muistelemistani moitti eräs henkilö ja sanoi se ei ole nykyaikaa.
Onko vanha sanonta "Joka vanhoja muistaa sitä tikulla silmään" ? sittenkin oikea.
Toisaalta olen kuullut sanottavan joka ei vanhaa aikaa ymmärrä ei ymmärrä uuttakaan.

Kuusikoissa on hämärää ja pihlajoiden valkeat kukat erottuvat tummuutta vasten kauniisti.
Mietin minne tie minut vie.
Parista risteyksestä oikealle auto vaan kääntyy
ja saavun paikalle jossa olimme 49 vuotta sitten
Nuorena hääpäivämme aattona kävelimme pitkin Autuaankannasta kauas veden äärelle.
Nyt en suuntaa sinne parkkipaikalla vaan katselen,
taitaa muutama kyynelkin vierähtää.

Kello ylittää jo keskiyön mutta kokkopaikalla savu vielä leijuu veden yllä
kalat ovat yösyönnillä tuikkuja tulee veden pintaa yhtenään

Me kaksi vanhaa minä ja autoni kahden juhannusyössä Autuaankannaksella.

Kioskin mainos lupasi avoinna mutta kyllä ovet olivat lukossa.
kokon savun kuva utuinen mutta eipä kamera saanut parempaa aikaan.

Täytyy jatkaa matkaa,ei saa juuttua menneeseen
ajan etteen päin
Tien viitassa lukee Kärkkäälä
Isäni äiti oli sieltä kotoisin ikinä en ole siellä käynyt nyt mennään.
Pitkiä metsätaipaleita taloja ryppäissä kyliä.
Arvailen mistähän sukuni on peräisin,täytyy kysellä serkuilta.
Ehkä mieltäni pikkuisen piristää
muutamat maalaistalot joissa on lehmiä.
Maalaisihmisenä silmä etsii elämän merkkejä navetan nurkilta.
Jatkan isolle valtatielle
ja kotiin palaan kapeaa metsäautotietä jota en ole vuosiin ajanut.
Kotipihassa näyttää valoisalle.
Omenapuut kukkivat ja pihlajat tuoksuvat yössä kilpaa syreenien kanssa.
Kissat odottavat iltapalaa tai yöhän nyt on
Hyvää juhannusta lukijoilleni.

Palataampa outoon harrastukseeni

Syksyllä luulin että minun hautausmaa harrastukseni todella loppui.
Mutta mitä vielä kevään valo kai sai sen taas heräämään ja kas kummaa aina löytyy jotain uutta.
Karselin seurakuntamme hautausmaita netissä ja uusi nimi jonka huomasin kiehtoi
en nimittäin ollut aiemmin kuullut Horkanlahden hautausmaasta.
Kun sitten sielläpäin liikuimme piti paikka tietenkin etsiä.
Ihmeen helposti se löytyikin.
.

Lähellä rantaa ja komealla mäntykankaalla voi vaan kuvitella että vesireitti on aikanaan ollut kulkukeinona.kalmismaalle.Hautausmaa on ollut käytössä 1864 ja 1930 luvulla.

Puiset hautamuistomerkit ovat varmaan suurelta osin lahoneet onneksi osa oli otettu talteen pieneen rakennukseen hautausmaan portin luona,olisiko käytetty aikanaan ruumisaittana.

Tuo vanha teksti meinasi ensin takuta mutta jostain muistin lokeroista löysimme

Kirjaimet uudelleen molemmat muistimme mummoillemme lukeneemme vanhaa

raamattua jossa oli tuollaiset kirjaimet.Miten kävisi osaisiko nykynuoriso

kun kaunokirjoituksen lukukin joillakin on kuulema vaikeaa.

Todella vaikuttava ja rauhaa henkivä paikka 

Herra, anna minun muistaa

että elämäni päättyy 

että päivilleni on pantu määrä.

Ps,130

Harrastusten parissa,betonia.

Kevään odotus on jotenkin vaikea kun välillä on oikein aurinkoista ja heti takapakkia sataa ja on synkkää ja ankeaa.
Silti olen innostunut harrastamaan,ajatella pensselit olivat sannassa ja maalipurkit juuttuneet kiini.
Sitten yhtäkkiä noin vaan ne alkoivat houkutella puoleensa.
Betonikursillekin ilmoittauduin,saa nähdä riittääkö tällä kertaa osanottaja määrä.
Onneksi riitti ja kurssilla oli tosi monta innostunutta tekijää-
Hienoja töitä tuli kasapäin.

Tekniikkahan on sellainen että ensin tehdään runko (itse omissa töissäni kutsun luurangoksi)
Kevennetään työtä styroksilla päälle verkkoa ja rautalankaa.
Tehdään betoniseos ja eikun muovaamaan.
Kuulostaa helpolle mutta ei aina ole sitä.

Tulee välillä huteja ja epäonnistumisia mutta sellaisen ei pidä antaa lannistaa.
Ihan kiitettävän monta työtä saatiin valmiiksi
kahdessa päivässä.

Opettajamme tosi taitava työ"Taivasten valtakunnan avaimet"
Betoniin valettuna Kuopion tuomiokirkon avaimen tarkka kopio.

Tässä vielä muutamia hänen töitään.

Peikkoperhe on tosi hauska,mutta todella etevä ja mukava opettaja meillä on ollut monen vuoden ajan.

Tämmöistä tällä kertaa.
Kaikille oikein hyvää ja simaisaa vappua.
Jospa tästä vielä joskus kesä koittaa kun autoonkin on kesärenkaat vaihdettu.
Lunta kyllä pisaa välillä ihan taivaan täydeltä.

Kalmosärkkä

Ruska retkemme viimeinen kohde oli Hossa josta tulee ensi vuonna kansallispuisto ja komea sellainen tuleekin.
Minulla oli toinen kerta käydä Hossassa nytkin vain pari yötä.
Edellisellä kerralla yhden yön vähiin silloin paikan tuntemus jää.
Tällä kertaa tulimme Ylläsjärveltä Auttikönkään kautta Hossaan
Auttikönkäällä olin käynyt pari kertaa vuosia sitten,nyt sinne oli ilmestyneet nämä nykyajan
hirvitykset rautaiset portaat ja varmaan pitkoksetkin (kysynpä vaan nuoko kestävät kauemmin kun puiset?)
Kiersin tarkaan rautahökötykset ja vielä löytyi puistakin pitkosta museon tiellä.

Ajettiin etsimään Posiolta ruokapaikkaa mutta näytti melko toivottomalle,Pentikinmäenkin ruokapaikka oli lopetettu siispä jatkettiin.

Illalla saavuimme Hossaan ja aikamme harhailtuamme löysimme majapaikamme.
Ihana rauhallinen paikka ja rannalla.

Saunottiin ja suunniteltiin seuraavaa päivää.Aamulla lähdettiin ajamaan ihan entiseen  malliin ilman ohjeita luottaen tuuriin kaikkihan löytyy kun etsii.

Kyllä nyt meinasi etsintä kohde olla hakusessa jos kaksikkomme toinen osapuoli ei olisi sanonut tuolla ei ole vielä käyty,olisin tullut mökille ihmetellen miksi en löydäkkään.....
Käännytiin siis toiselle tielle ja kas kummaa siellähän alkoi opasteita löytyä.

Polku Kalmosärkälle alkaa parkkipaikalta,minne on oikein hyvät opasteet.
Metsän ja hakkuaukean läpi kulkee selkeä polku ja jatkuu Kokkosuon laitaan mistä alkavat pitkokset,Opas tauluja on lähdössä ja sitten matkan varrella jotka kertovat paikan historiaa.
Kalmosärkkä on ollut pysähdyspaikka idän ja lännen matkan varrella.
On paikka myös ollut hautauskäytössä kauan sitten.
Peurakuoppia löytyy menneitten metsästäjien ajalta ja samoin sota ajalta juoksuhautojen ja korsujen kuoppia.Talvisodan aikana järven takaa näkyvä Juntusranta oli venäläisillä ja Kalmosärkällä olivat suomalaisten asemat.   Kaikkista näistä asioista on erittäin hyvät opasteet

Särkkä on hiekkadyyni Kylmäjärven ja Kokkosuon välissä,pituutta sillä on noin 1.200 metriä polku kiertää harjanteen laella,paikoin rannalla.
Tulipaikkoja on kaksi pitkosten päässä ja sitten särkän Juntusrannan puoleisessa päässä.

Ihastuin paikkaan sen rauhaan ja kauneuteen jos voin niin tulen uudelleen sinne takaisin.

Kai pieni pala sydäntäni jäi näihin maisemiin katselemaan Kylmäjärvelle päin.
Suosittelen kaikille ketkä liikkuvat Hossassa käykää Kalmosärkällä.

Tämä minun syksyretkeni blokkaus on vaan viivästynyt ja vielä kerran viivästynyt.Tänään sain kuvat järjestykseen ja löysin niitä tähän juttuuni.

Hyvää talven jatkoa kaikille ystäville.