tiistai 12. elokuuta 2014

Naruska ja Savukoski kesällä 2014


Lähdimme Sallasta ajelemaan Savukoskelle päin halusin käydä siellä Korvatunturinmaan puodissa.Kuinka ollakkaan vastaan tuli Naruskan tien haara ja päätettiin poiketa sinne edes pikkuisen katsella mitä näkyy Suomen kylmimmässä kolkassa kesällä. Tenniöjoki löytyi hetimmiten varmaan joku on vahingossa???kastellut kenkänsä ja unohtanut ne kuivumaan ...hae toki pois ihan hyvät popot ja ehjät sukat..heh...


Mulle on tästä kuvasta sanottu että kaikkea sinä kuvaatkin .Jo vain niin teen,sehän on elämän suola hauskat pikku tapahtumat.Eikös vain?


Hyväkuntoinen tie ja suhteellisen paljon asutusta tien varressa niin kauniin vehreää ja kesäistä.




Porot kummastelivat outoja kulkijoita ,kuka se noin kameran kanssa meitä tähystää?


Minä olisin jatkanut mutta kuljettaja ei enää vaikka tien viitta houkuttelikin Karhutunturiin.Täytyy sanoa että kauemmin olisin viipynyt ehkä joku toinen kerta.


Ikävän näköiseksi myllätyn hakuuauken takaa näkyy Vanha Sallatunturi ja Rohmoiva tällä kertaa erikulmasta kun Onkamojärven yli edellisenä iltanä nähtynä. Harteillaan tuntureilla oli yöllä sataneet lumet.


Matka jatkui Savukoskelle ja siellä TAAS tietysti hautausmaalle.Pitäähän Moskua käydä moikkaamassa ja siinä sivussa Sau-herraa.Löysin myös Joseph Nemethin kiven jota en edellisellä kerralla huomannut.



Luin jostain kirjasta että Joseph olisi paennut Siperianrata työmaalta ja päätynyt jollekkin kämpälle lähellä Suomen rajaa rajavartiat olivat huomanneet miehen mutta eivät olleet uskaltaneet mennä hakemaan kun pakenijoita ei saanut auttaa.Kun tieto kulkeutui Sau-herran korviin hän lähetti oman partionsa auttamaan pakolaista ,mutta nälän heikentämä Nemeth oli ehtinyt kuolla,hänellä mukanaan olleen koiransakin oli joutunut syömään ruuan puutteessa.
Luen paljon yleensä pohjois aiheisia tarinoita ja sitten etsin paikkoja ja seutuja missä kaikki on tapahtunut.

Mutta nyt Korvatunturinmaan puotiin että siellä osaakin olla paljon ihania tavaroita.



Löysin sieltä minua ihastuttaneen kankaalle painetun taulun pakkohan se oli ostaa.Nyt taika sanat muistaa ja Akmeeli ei jää louheen vaan palaa takaisin matkoiltaan haukena sutena tai tuulen puuskana kuljettuaan pitkät palkiset.