Valamo

Lähdettiin Mikkelistä Tertin kartanosta ajamaan kohti Heinävettä ja Valamon luostaria.
Alkukesän mitä kaunein päivä,aurinko paistoi ja mieli oli hyvä maukkaan aamiaisen jälkeen.
Tertin kaunis vaaleanpunainen kartano komean puistonsa kera häipyi taustapeilistä.

On ihan pakko lisätä muutama hauska kuva Tertistä.Lehmä ja vaunut ja kuningas sammakko,ihania.

Anteeksi pieni mainos mutta Tertin kartanoa voi suositella kenelle vaan ruoka,yöpyminen ja palvelu todella tasokkasta.

Joutsenparikin oli ruokailemassa,tienvarren parkkipaikan lähellä.

Ensimmäiseksi saavuimme Lintulan luostariin jonka kaunis kirkko on kurkistamisen arvoinen.

Pitkä koivukuja johtaa luostarin vanhempaan osaan missä oli ennen maatila.

Nykyisin rakennuksessa on kahvio ja pieni myymälä,jota hoitivat iloiset tytöt

Hymy heillä oli herkässä samoin kun nunnatkin ystävällisesti tervehtivät kävijää

Lähistöllä oli uusi pieni hautausmaa nunnille ja työväelle.Kaunista ja rauhallista.

Jatkoimme matkaa seuraava kohde oli Valamon luostarin hautausmaa.

Vanhat kropnitsat kyyhöttivät suurten puitten alla .

Myös Elina Karjalainen puolisoineen on saanut täältä viimeisen leposijansa.

Toinenkin kynäniekka Pentti Saarikoski lepää suurten kuusien katveessa.

Hautausmaan toiselta portilta näkyy veden takaa Valamon kirkko.

Kun Lintulan luostarilla ei vielä ollut omaa hautausmaata,tänne haudattiin myös Lintulan nunnat.

Paljon valkeitten hautaristien rivistöjä jotenkin en vaan ole tajunnut että täällä on näin suuri hautausmaa

Kaunista hiljaista ja niin erilaista kuin meidän omalla ev.lut.hautausmaalla.

Siirryttiin majoittumaan Valamoon meidän ikkuna oli tuo vasen nurkkaikkuna tilava huone ja muutenkin hiljaista ,ehkä johtui siitä että suurin osa majoittujista oli isojen hotellirakennusten puolella,vierasmaja on silti suositeltava vaihto ehto.

Paljon on seutu muuttunut siitä kun viimeksi kävin siitä on jotain 25 vuotta tai niillä paikkeilla,eli siis aikaa on vierähtänyt,melkoinen tovi ja maailmahan muuttuu koko ajan.

Mielestäni hauska piirre oli että koirat eivät saaneet tulla luostarin alueelle,mutta luostarin oma kissa Mustikka kuljeskeli munkin jäljessä, somaa mustissa molemmat.

Upea vanha kuusikuja oli sentään paikoillaan luoden taianomaisen tunnelman iltakävelyllemme.

Kirkossa kävimme iltajumalanpalveluksessa,anteeksi että en tiedä oikeaa nimeä,kaikellahan on nimensä.

Minulle erilaisiin uskoihin tutustujalle kokemus oli jälleen kerran täysin erilainen se tunnelma mikä ordotoksisessa kirkossa on aivan erilainen kuin luterilaisten kirkoissa.

Laiva ei vielä risteillyt mutta oli jo rannassa valmiina matkustajia odottamassa.

Tuttu karhu patsas piileskeli puitten seassa .

 Varmaan luostarin vanhat viini sammiot kun ulos näytille olivat joutuneet

Yksi yö vain ja auton keula suunnattiin pois sinne jäi kausi Heinävesi monine järvineen ja kanavineen odottamaan vieläkö palaan ....Luultavasti sillä hyvä tuttavani asuu lähellä Varistaipaleen kanavaa.

Olen luvannut vierailla ja lupaushan olisi pidettävä vaikka pitempäänkin aikaa menisi.

Tämä oli kesän avaus hyvin mielenkiintoista ja seura hauskaa, mukavaa kun lähdit kanssani retkelle.

Kiitos!

Seitoja ja saivoja

Taitaa mennä toiston puolelle nämä matka kertomukset mutta jostain syystä haluan kirjoittaa tästä asiasta erikseen omana juttunaan.
Kun aloitin Lapin matkailun joskus tuossa 1990 luvun alussa,ei minulla ollut minkäänlaista mielikuvaa mitä haluaisin Lapissa nähdä.
Vuosien kuluessa on löytynyt paljon mielenkiintoista ja vanhat pyhät paikat ovat alkaneet kiehtoa mieltäni.
Harmi vain että kunto on päässyt iän myötä rapistumaan ja kovin kauas ei jaksa....
Seitoja löytyy kyllä ihan autoilijan matkalle ja pikkuisen kävellen.
Suurin ja mahtavin on ehkä Taatsin seita siellä olen käynyt useamman kerran.
Ensimmäisellä kerralla oli varhainen kevät ja ohut lumihuntu peitti vastarantaa,portaat seidan vierestä johtivat alas rannalle siellä seidan koon vasta tajusi.Ymmärrän hyvin miten joella venettään melova on oivaltanut mahtavan seidan läsnäolon.
Lainaanpa tässä Samuli Paulaharjua:
"Lapin vanhat jumalat seisovat vieläkin ikuisella kalliopohjallaan ja hallitsevat ikimuistoista Lapinkorpea Ja vanhoja jumalia on Lapin erämaissa vielä paljon.
Syvimmässä sydän maassa,korkealla Kitisen latvoilla,on Taatsin seita,ristimättömän kansan  kuulu jumalainen,josta jo Jaakko Felmankin kertoo muistiinpanoissaan.Pienen jyrkkärantaisen Taatsijärven pohjoisrannalla,äkkijyrkän pahtaseinän suojassa se seisoo kuin mahtava röyhyinen peikko,harmaa vuorenäijä.
Voimakkaasti kohoaa karkea patsas pystysuoraan vankoilta perustuksiltaan,ja kuusi,seitsemän syltä korkealle kohottaa se röyhyisen lakensa."

"Taatsijärvi on kuin luotu metsäläiskansan erämaa temppeliksi Ahdas ja syvä jokilaajentuma jonne pääsee vain Kitistä pitkin.On alempana isompi järvi,kuin esikartano ,jonka perukasta mutkittelee kapea jyrkkärantainen väylä piiloiseen ylälompoloon,kaikkein pyhimpään,missä vuoren ukko hallitsee."

Alemmalta suurelta Taatsijärveltä 

Taatsijärven autiotupa.

"Koskematon ja karu oli koko seitaseutu,käkkyrämännyt ja karalatva kuuset seisoivat äyräillä.ja ympärillä oli villi ja autio erämaa:"                                                                                                                                 

Nykyisin pääsee seidalle hyväkuntoista metsäautotietä,Pokasta,Tienviitassa lukee Hanhimaa.Syksyllä kun   kävimme siellä koko matkan Inarista satoi.Parkkipaikalla laitettiin sadevarusteet ja menoksi                       

Mutta olipa seita meille suosiollinen kun pääsimme sinne aurinko alkoi paistaa täydeltä terältään.                 

Jotain menneestä vaistoaa vieläkin vaikka  en saanutkaan seidalta mitä toivoin ja uhrilahjankin annoin........

Ehkä vanha uskomus että naiset eivät saaneet lähestyä seitaa onkin totta ,kukapa tietää. Kaukaa suon takaa kuului kirkkaana ja selkeänä poron kello,ja rauha on ikiaikainen tällä seudulla.                         

Portaat oli purettu pois ( olisiko muinaismuistolaki asialla,) ainakin aikaisemmin ranta oli nykyihmisten tapaan roskattu no ainakaan helposti alas ei pääse saa nähdä tuleeko uudet portaat pitää käydä katsomassa........... Nimittäin alhaalta päin huomaan seidan koon oikeassa mitassaan.                                                             

Paulaharjun kirja kertoo että;"Oli kivipatsaan vieressä nojallaan pitkä koivuriuku "pitkäkäsi"jonka latvaan oli vitsoista tehty keri,kuin sauvansompa.Siihen asetettiin anti ja ojennettiin vieressä olevalta kalliolta  seitakiven ylemmille pykälille."                                                                                                                                  

  Äkässaivo ja seitapahta.

Äkäslompolom seudun kauneutta,alhaalla on parkkipaikka mistä lähtee polku Äkäsaivolle.

                                                                                                                                                                   Äkäsaivon Hammasseita on todella upean näköinen varsinkin aikaisin keväällä kun puut eivät peitä seitaa.

Empä taida lainatakkaa Samuli Paulaharjua,kaikki olennainen löytyykin info taulusta.

Myös syksyllä on seita vaikuttavan näköinen,ja paikassa oli jotain mikä puhutteli minua.Ihmeellinen tuttuuden tunne valtasi mielen,kai joskus ennen olen täällä kulkenut.

Saivon arat kalat tulivat katsomaan että kukas lannanvaris sieltä kurkkii,kun seisoin hiiren hiljaa ja katselin lammen syvyyteen.Olisiko olleet rautuja vai taimenia en osaa sanoa.

   Hieno kotakin ja tulipaikka myös ulkona .

        

      Äkäsjoki 

Pakasaivo

Mutta rakkain paikka minulle on Pakasaivo siellä käyn aina kun matka vain länsireittiä pohjoiseen johtaa.

Pakasaivo syvä saivojärvikallioisin rannoin upea ilmestys kertakaikkiaan.

Erikoisia valoilmiöitäkin näkee joskus 

Illanistujaiset Pakasaivon kodalla on elämys mitä vaille emme halua jäädä,kun ilta vaihtuu yöksi erämaan äänet muuttavat muotoaan ja vähän hätkähtäen kuuntelee ketun huutoa kutsua jonnekkin.......

Eräällä kerralla porolauma oli yötään viettämässä tiellä ja valkea poro uinui seisallaan silmät ummessa.

Toiset vähän katselivat että on se rohkea kun ei pelkää kiiluva silmäistä hirviötä,katsottiin ja ihmeteltiin,kun 

vaihdoin lyhyille valoille poro säpsähti heräsi ja siirtyi hitaan arvokkaasti tien reunaaan.

Auriko laskee ja paras hetki illasta tai yöstä miten nyt ajattelee lähestyy Pakasaivolla.

Kynttilät ja pikkuinen nuotio luovat taian omaisen tunnelman.

Aurimgon lasku Kirkkopahdan lähellä Kirkkopahta on suuri kivi Pakasaivon tien varressa

Poronkallojako lie joku tuonut kirkkopahdalle?

Taidampa julkaista tämän ilman oikolukijaani,että anteekss vaan kaikki virheet ja väärät tavutukset ja se kaikkein mokomimman, pilkkujen puuteen minkä takia ope aina koulussa punakynällä sotki koko aineeni.Sanoipa vielä että aihe oli hyvä mutta virheitä paljon....Vieläkin muistan sen!!!

Odottelen tässä kovasti kesäkuista retkeä,en tiedä minne se suuntautuu.Pitäkää peukkuja että jotain uutta ja ihmeellistä löytyisi.                .Matkaan lähden en katso taaksepäin kuljen taivaan rantaan aurinkoa päin .Huolet viskaan nurkkaan viheltäin pikitietä kuumaa kanssas eteenpäin.

Hyvää kesää kaikille.