keskiviikko 14. marraskuuta 2018

Matka jatkuu

Seuraavana aamuna jätettiin Syöte taakse ja jatkettiin kohti Ylläsjärveä.
Siellä tuttu mökki jo odottikin tulijoita,matka tosin oli pitkähkö pikku vaeltajalle,
mutta hyvin uni maittoi ja pysähdyksiä oli sopivasti.

Seuraavana aamuna jaksettiin jo lähteä katselemaan mukavan tuttuja maisemia.



Pikku laavu nökötti paikoillaan Kuerlinkoilla se oli sinnitellyt talven yli.Kuukkelit tietysti tulivat katselemaan
että mikä kumman porukka tänne pöllähti.
Aina yhtä mieleen jäävä paikka tänne tahtoo palata kuuntelemaan kosken kohinaa.

Nätti kuvan ottaja
metsän emäntä
komeissa väreissään.
varmaan ihmettelee
ei taida olla ruokaa.














 Kaikki tutut paikat piti tietysti kiertää,Elämänluukku ja




Pakasaivo ,vaikka tunnelmallinen kota ja kahvila
puuttuvatkin.
Nyt oli Pakasaivolla dronen lennättäjäkin
varmaan saa hienoja kuvia,
toisin kun me maassa kuvaajat.
Saivon tunnelma on silti ennallaan
Tännekkin pääsee hyvin lastenvaunujen kanssa.











Valkeajoen leimaus kämpän eteisosa on
purettu pois,se olikin jo romahtamis
pisteessä saa nähdä kuinka kauan kämppä
vanhus jaksaa taistella aikaa vastaan.
..kaikki loppuu ajallansa kaikki vanha katoaa....



Vanhaa poroaitaa



Melkein vuoden luontokuva,ainakin meille.

Seuraavana aamuna  lähdettiin Punaiselle hiekalle,pitihän sekin näyttää nuorimmaisella.



Tuskin nuorimmainen muistaa punaista hiekkaa ja kuukkeleita viellä tällä matkalla.
Kaunis päivä ja viileä vesi totesi eräs uimassa käynyt.

Eväät maistuvat aina niin kulkijoille kun kuukkeleillekin.





Kolme yötä vaan ja taas matka jatkui
Tällä kertaa Ivalojoen varteen missä odotti uusi tuttavuus Pajakoski


Portaat joelle ne olivat
tosi pitkät 84 askelmaa
mutta maisemat upeat
Koski lauloi istuin yölläkin kuistin kaiteella kuuntelemassa
tuota ikiaikaista säveltä.
Jokin siinä kiehtoo ihmismieltä,
kuunnella joen tarinaa.








Tosi hienot tilat
kota ja savusauna jonka totesin
liian suureksi
ja iso töiseksi vain kahdelle lämmittää.
Varmaan parikymmentä lauteille mahtuisi.
Ja niinku minä olin odottanut
savusaunan
lämmitystä sitä en ollut tehnyt muutamaan kymmeneen vuoteen.
Alla savusauna.




Kodan huuva tosin iski otsaani aikamoisen sarven,no oma syy mitäs kumartelen silleen.
Savuakin tuli sisään mutta ei se tahtia haitannut
Molempina iltoina pidin tulia kodassa ja tietysti paistoin poromakkaraa.namm.

Päivällä tien päällä taas Inariin päin oli Jäämerentiellä tietyö siitä meidän pikku matkalainen hermostui kun ei pystytty pysähtymään silloin kun piti.(Seuraa saattoautoa)



Kutturassa myös käytiin ja kullankaivajien seutuja katseltiin.





Mainiot poroburgerit Kaffea Gufihtaressa tuli jälleen kerran syötyä.


Kannattaako Saariselkää mainita,ainahan siellä tulee edes läpi ajettua jos ei ihan ohikin.

Tällä kertaa komeita maisemia
ja paljon nähtävää sellaistakin jota taas aikoo tulla uudelleenkin katselemaan.aina löytyy jotain uutta.



Näin jälleen kerran löydettiin jotain uutta jotain vanhaa ja jotain sinistä!!
Enää yksi yö lomaa jäljellä,se vietettiin Pyhätunturilla.
Ei jäänyt paljoa aikaa retkeillä tuttuakin tutummissa maisemissa.
Yksi pikku pyörähdys vaan Aittakurussa.


Näihin komeisiin
maisemiin voi
lopettaa Lapin kierroksen.
Seuraavana aamuna
satoi,kun suunnattiin
kotiinpäin.
Ei hyvästi vaan
näkemiin Lappi
Palataan......

Uusi tuttavuus Syöte.

Perinteinen ruskaretki alkoi tihkusateessa,mutta sää selkeni kun matka jatkui.
Tämä retki oli suunniteltu lyhyemmille ajomatkoille,syystä että mukana oli uusi Pohjoiseen tutustuja
vai puoli vuotta ikää.
Pudasjärven kautta Syötteelle eka taival.
Pudasjärvellä on erittäin hieno vaateliike Pudasjärven vaatetus,kannattaa käydä ihastelemassa.
Hienoa että jotain uutta löytää joka retkellä.
Tällä kertaa pikkuisen harhailun jälkeen löysimme Kelo Syötteelle,
mukavaan kelomökkiin ja tosiaan ihanan rauhallista.
Kai minä alan erakoitua kun tykkään paikosta missä voi olla ihan rauhassa,omissa oloissaan.
No jopas mainos lipsahti mukaan,mutta heillä on hienoja mökkejä.




Pari yötä ja päivää muutama uusi paikka esim. Syötteen mylly ja luontokeskus .








Vanha hyvässä
kunnossa oleva
mylly
pikkuisessa joessa.
Kaunis paikka
laavut ja puut
mutta eipä meillä
ollut eväitä mukana.









Hauskinta oli peikkopolku jonka kiersimme, puusta kivestä ja oikein mielikuvituksella tehtyjä peikkoja.Täällä oli hyvä liikkua lastenvaunujen kanssa kaikissa paikoissa.










Peikkoja peikkoja
kaksi kilometriä
älyttömän
hauskaa
Toivottavasti
peikot säilyvät
tulevaankin kesään
Jotenkin haluan nähdä
ne uudelleen.
Hieno tulipaikka
ensi kerralla
eväät ja makkarat
mukaan.









Syötteen huipulta on komeat maisemat,onhan korkeutta jo 405 metriä.

Mukava tuttavuus tämä Syöte tullaanpa uudelleen ensi vuoden puolella.
........ja matka jatkuu.....