torstai 17. lokakuuta 2013

Tutustumista Lapin sairaanhoito palveluihin ja Norvajärveen.

Sompiojärven reissun jälkeisenä aamuna tulikin yllättävä muutos matkaamme, siis aivan suunnittelematon sellainen, auton keula suunnattiin aamulla Ivalon terveyskeskukseen.


Koko kaunis päivähän siinä meni, eikä varmaan diagnoosia saatu, lääkärit liehuvissa valkeissa takeissaan kulkivat edes takaisin ovesta oveen, ja päivystys ajan loputtua?????Miten päivystys aika voi loppua???Saimme komennon mennä aamulla Rovaniemelle, Lapin keskussairaalaan.


Siispä kaikki matkatavarat kyytiin ja aamulla suuntana pikkuisen suurempi sairaalan päivystys.
Pitkän odottamisen jälkeen varmuus ja lääkitys saatiin ja apteekkikin löytyi ihmeen hyvin.
No huh huh, semmoistakin sattuu, että sairastuu matkalla, eipä suuri ihme. Tosin ensimäinen kerta meille.

Sitten, kun kerran Rovaniemellä oltiin, sain idean käydä Norvajärvellä.



Saksalaisten sotilaitten hautausmaalla, vähän potilasta mietitytti tuo 0,5 km kävelymatka, mutta aikaa ja rauhallisuutta peliin ja niin kyllä me vaan käytiin siellä.


Paikka on todella vaikuttava, graniittinen suuri rakennus ja holvistossa 2500 täällä Suomessa kaatuneen saksalaisen sotilaan nimet syntymä ja kuolin aikoineen.


Rannalla suuri rautaristi. Jotenkin mykistävä vaikutus koko paikalla koruttomassa komeudessaan.




En tiedä miksi, mutta meille molemmille tuli mieleen miksi suomalainen on niin koruton, vain kivi ja siinä laatta.
Jotenkin nämä vieraalle maalle haudatut sotilaat ovat ehkä ansainneet tälläisen monumentin.
Muistajia kyllä näyttää käyvän paikalla olevista seppeleistä päätellen.


Toivottavasti he saavat levätä rauhassa täällä männiköisellä niemellä,
johon johti kaunis ja hyvin hoidettu tie metsän läpi.



Hiljalleen palailtiin parkkipaikalle, siellä oli myös aito suomailais tyylinen muistomerkki, Norjalaisille vapaaehtoisille, jotka kaatuivat jatkosodassa

Autoon unohtamaani puhelimeen oli soitettu varaamosta ja                                                                     
täytyi soittaa takaisin ja kertoa, että tuli yllätys keikka Rovaniemelle ei ehditä Luostolle varaamon auki olo aikaan. No, saatiin taas koodi ja hengessäni toivoin että, se toimii ja muistan oikeat numerot.                        
No, ei aina voi olla niin huono tuuri kun matkan alkaessa, nyt  päästiin asuntoon sisälle!                                   



Rivitalon pätkä tosin, mutta maisema Aarnilammelle ja Luosto tunturiin, mitä kaunein.
Lähtöpäivän aamuna Luoston joutsenet lensivät lammen yli ja toitottivat meille hyvää matkaa. "Buorre matki muukalainen matkallasi etelään....."


Näin jätimme kauniin Lapinmaan odottamaan meidän paluutamme, muistoja tuli monenlaisia, toivottuja ja
ei toivottuja, mutta sehän on aina matkan tarkoitus ja sielu.
Pysähtyttiin yhdeksi yöksi Kuusamoon, Rukajärvelle, jotenkin en laske sitä aluetta kuuluvaksi oikeaan Lappiin vaikka kaunista siellä on varsinkin Oulankajoen seudut ja Karhunkierros yleensä.
Nyt ei vaellettu, levättiin vaan ja nautittiin hienon ja viihtyisän mökin tunnelmasta.



Tästä oli hyvä palata kotiin ja arkeen.






sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Sompiojärvi.

Aamu valkeni pilvisenä ja säätieteilijä lupasi alueelle iltäpäiväksi sadetta.
Siispä lähdettiin kiireesti matkaan kohti Sompiojärveä,koko ajan toivoen älä sada ..älä sada..
Loitsut usein auttavat,ei satanut.
Ihailimme komeaa ruskaa ja Nattastuntureitten jylhiä muotoja ja kivisä latomuksia,tooreja,
Pyhänattasen huipulla.Kamera sai olla töissä ihan kunnolla.
Vihdoin tien noustessa korkeammalle näkyi Sompiojärvi.


Tie on todella hyväkuntoinen metsäautotieksi.Tietysti luonnonpuisto osittain on osa syyllinen.
Luin Yrjö Teeriahon kirjan Muuttuva Sompio ja ihmettelin hänen kielteistä kantaansa tiehen.
Tietenkin tie tuo sellaisia kulkijoita niinkuin minä ,siis niitä mokomia turisteja,       
mutta minulle huonompi kuntoisena olisi tämäkin reissu jalkaisin jäänyt tekemättä
Tarkemmin olikin meillä etsinnän kohteena Akmeelin kummut ja hauta.               

Ajeltiin hiljakseen eteen päin ja etsittiin polkua joka vie Akmeelin kummuille  
Vihdoin löytyi, siinä on polku ja suon laidasta alkaa pitkokset,wau jälleen kerran onnistuttiin.

     


Voi mitkä maisemat,minulle joka rakastan suota oli kaikki melkein liikaa,täytyi pyyhkiä silmäkulmiaan
muutenkin kuin armottomana viuhuvat tuulen takia.                                                   
Tietystihän tämä ei ole oikeaa suota vaan Lokan aiheuttamaa jotain nousuvesi allasta.
Nattastunturit kauempana ja Serrikäinen tuovat kuvaan jylhää massiiviaan.              
Itse Akmeelin kummut ovat dyynin omaisia hiekkasaaria,joissa on kivikautisia asuinpaikkoja
ja vanhoja peurakuoppia.


Paikalla on Sompio seura lukittu kota ja alempana tulipaikka.



Olinko kuulevinani jonkun kysyvän että kuka tai mikä se Akmeeli olikein olikaan?
Hän oli Sompion suurin lovinoita joka vaipui rummuttamalla loveen ja  pystyi kulkemaan pitkiä
matkoja joko kalana,karhuna,sutena tai tuulenpuuskana.
Hän oli myös sotapäälikkö ja ajoi pois Sompion, Kemikylan ja Sodankylan lappalaisten kanssa venäläiset sissit
Akmeeli eli Sompiossa 1500-1600 luvulla asuen vuoroon Sompiojärvellä tai Luiron rannoilla.
Sompio järven rannalla hän kuoli kun vaimo ei muistanut loveen langenneen Akmeelin herättämis sanoja.
30 vuoden kuluttua vaimo muisti sanat meni haudalle ja lausui ne " Hauen suolen soikeroista,kolmannesta koikeroista,Akmeeli Anteereus,paijjele jo palas." mutta kuolemasta             
oli kulunut liian kauan Akmeelin haamu kohosi haudasta mutta vaipui takaisin.
Tietäjien on kerrottu käyneen Akmeelin haudalla tietoja hakemassa.            
Hassua että Peltsin Lappi ohjelma sattui olemaan just eilen illalla ja juontona Akmeelin tarina.

Ketä  kiinnostaa niin kannattaa tutustua asiaan netissä.


Tässä Akmeelin seita katselee Sompiojärvelle päin.
Akmeelin hauta jäi luultavasti tekoaltaan alle tai sitten on tässä pikkukummussa.joka on Hietaojan takana
.Tai sitten hänet on "haudattu" silloisen ristimättömän kansa tapaan maan päälle ja merkit haudasta ovat     hävinneet joka tapauksessa.
Maassa on voima.


Todella kaunis ja paljon mennyttä aikaa henkivä paikka suosittelen jos menneet ajat kiinnostavat.


Ainakin ruska aikaan kannattaa varautua pipon ja hanskojen kera tuuli käy varmaan Lokasta asti               tosi purevana. Mutta upeat maisemat ja menneet muistot korvaavat vaivan.                                              
Yhteyden muinaiseen saa paikalla todella hyvin ja tunne on uskomaton.                                                       

                           
Tässä kuvassa näkyvät molemmat Akmeelin kummut  ja takana Sompiojärvi.
Teeriaho käyttää kirjassaan paikasta myös nimeä Isosaari.

Mutta meidän matkamme jatkui takaisin päin 


Sompiojärven kodalla oli hieno paikka paistaa makkaraa ja kuunnella tuulta ja alkavaa sadetta.
Paikalla on myös laavu ja jossain rannan puolella lintutorni.


Kota ja yleensä ranta oli erittäin siisti,opaste taulu ja menneistä kertovat kuvat ja tarinat hyvässä kunnossa.



Tässä on Sompiojärven kartta Samuli Paulaharjun kirjasta Sompio,                                         
Kaikki nuo kalaisat pikkujoet ja ojat on sotkettu tekojärven alle ja kuuluisa Akankivikin näkyy vain          vähän veden aikaan kummallista että paikan historialla ei ollut merkitystä tekoaltaan suunnittelu vaiheessa. 
Minulle tämän asian ymmärtäminen on vaatinut seudun historaan tutustumista lukemalla ja nyt                  
kiertelen katselemassa Lokkaa puolelta ja toiselta.                                                                                 

Vaikka miten hyvin viihtyisi oli takasinpäin vaan lähdettävä,ja aamu toikin yllätyksen jota ei vielä tässä     vaiheessa osannut odottaa.mutta siitä jatkan seuraavassa tarinassa eihän meidän ruska reissu vielä            loppunut,vaikka........                                                                                                           

Tein kerrankin itse runon

Akmeeli kummulla

Istun kummulla
tyhjennän mieleni,tuhat turhaa ajatusta.
Painan kämmeneni maahan
kysyn,ja sinä vastaat.

Maassa on voima

Jängän laidasta riekko kimpoaa siivilleen
Kauempana 
näen sen uudelleen.

Katsoo outoa kulkijaa
Kuin kysyen:
Mitä teet asuinsijoillani?
                                                                                                                         

                                                       
                                                                              

torstai 3. lokakuuta 2013

Vihdoinkin suunta kohti pohjoista.

Sunnuntai aamuna koitti viimeinkin kaivattu ja odotettu hetki,auton keula suunnattiin
pois kotimaisemista ja seikkailu voi alkaa.
Seikkailuksi se todella muodostuikin mutta sitä ei vielä matkan alussa tiennyt.
Päätin kerrankin mennä "uusille teille" ja kurvasin kohti Vaalaa kerrankin uusia maisemia.
Harmikseni Kainuun merestä ei tielle näkynyt kuin vilahduksia.
Ilta puolella päädyttiin Äkäslompoloon,ja vuokraamamme asunto löytyi helposti.
Mutta mutta miksi avainkoodi ei pelaakkaan??
Sitä naputellaan molemmat ja ei tulosta tarkistetaan viestistä on oikein johan on kumma....
Soitto huoltomiehelle ja satiin vara avain huh vihdoinkin päästiin sisälle.
Tälläista matkakoilla joskus sattuu.


Ihan kiva kämppä,täytyyhän sitä olla joskus luksustakin.
Seuraavana päivänä käytiin Pallaksella katsomassa onko turisteja ja olihan niitä .
Komea syys sää houkuttelee ihmiset liikkeelle.

Ruskakin on jo kauneimmillaan,ja taivas niin huikaisevan sininen kun vaan olla voi.
Illalla oli Joel Hallikaisen konsertti Puhän Laurin kappelissa.
En ole aikaisemmin kuunnellut hänen gospel laulujaan,ne ovat sydämmeen käypiä niinkuin esiintyjäkin.
Kaiken kruunaa kaunis kappeli.


Aamulla olikin aika vaihtaa maisemia,eipä paljon kerkeä kahteen yöseutuun.
Ajoimme Kittilään,missä halusin nähdä Kalervo Palsan kotimökin.
Hänen hautamuistomerkkinsä olinkin nähnyt muutama vuosi sitten Kittilän hautausmaalla.


Mökki on pienen pieni samoin takana näkyvä "ateljee"jota hän kutsui Getsemaneksi.
Harmittavasti "museo" aukesi puolilta päivin ja meillä oli pitkähkö matka edessä.
Täytyi jatkaa ja jättää sisällä käynti toiseen kertaan.

Seuraava kohde olikin Kapsajoki jonka kivi ihmiset tuntevat hyvänä kivipaikkana.
Tie oli vähän metsittynyt mutta siitä vaan ajoin ei pahemmin kivetkään kolahtaneet,no mitä nyt yhden kerran ....


Muutama kiven murikka mukaan ja matka jatkui kohti Pokkaa.



Pokassa entinen Alman baari on muuttunut Tieva baariksi.olisiko Alma jäänyt eläkkeelle.
Muistelen että entinen presitenttimmekin olisi käynyt Alman baarissa.Ukk itse siis.

Pokan tien varressa oli todella komea ruska,oikein hehku riekon marjan verenpuna, mustikan kirkas punainen ja variksen marjan lila, siihen koivujen keltainen ja haapojen oranssi oli siinä veriloistoa kerrakseen.



Info taulun maalaukset Reijo Raekallion tekemiä,kyllä on kylmääkin pitänyt!!!



Lemmenjoen tunturit siintelivät vasemmalla puolella kilometrien matkalla jatkaessamme kohti Inaria.
Seutu on todella komeaa ja osin jopa erämaista,onneksi osittain soratie saa suurimmat turisti laumat pysymään pikiteitten varressa.
Aika outoa että en laske itseäni turistiksi vaikka sellainen tietysti olen!!??
Inarista kurvattiin Saariselälle päin tuo Inarin ja Ivalon väli taitaa olla kolmen kärjessä kauneuden suhteen
Ukonjärvi Karhunpesäkivineen.


Iltapäivä jo pitkällä ja nälkäkin alkoi vaivata,tuumailtiin ruokapaikkaa,mutta jatkettiin vaan
edelleen ja hyvä niin,Saariselällä tuttuun Kuukkeliin ruualle
Aloin ihmetellä väenpaljoutta kumma että on näin paljon porukkaa,mutta syykin selvisi.
Souvarit esiintyivät Kuukkelin pihaterassilla,35-vuotisjuhla kiertueellaan.
Oi mikä sattuma,omistan kaikki Souvareitten levyt...jonkin asteinen fani siis.
Täytyihän se konsertti kuunnella




Porukkaa riitti ja tanssijalka vippaisi monella.

Siitä me jatkettiin yöpaikkaan Kiilopäälle.

Seuraavanakin iltana oli viihdettä ihan oikeesti,olimme varanneet liput Savottakahvilassa olevaan
Kairan kulkijat esitykseen Kai Lehtinen ja Heikki Rantanen siinä lauloivat ja juttelivat.


Kai Lehtisellä on mielestäni upea laulu ääni monet alkuperöis estykset jäivät toiselle sijalle.
Tätä olisi kuunnellut paaaaljon paljon pitempään,tykkäsin todella.

Jo vain saimpas ekan osan kirjoitettua oli vaan reissun jälkeen jotenkin tyrmistynyt olo että
melkein meinasi kirjoittamatta jäädä....
Jatkuu.....