Kylläpä om vettä virrannut meidän kylän pikku joessa tosi paljon
siitä kun viimeksi mitään kirjoitin.
Tuokin korona tuli ja sotki hyvin menneen maailmani.
Ei sentään että siihen olisin sairastunut mutta kaikki hauskat retket saivat jäädä.
Täällä voi vielä käydä ilmojen valtiaita katsomassa ei ole porukkaa,no huvi se on pienikin .
Ruskaretkelle toki uskaltauduin en yleensäkkään ruuhka paikkoihin mene.
Hiljaiselta näyttää siellä missä liikuttiin,mutta maisemat on tutut ja kauniit.
Semmoista pohjoisessa.
Pienin matkalainen kysyi että Miksi puissa on laastarit?
Meni ihan vähän aikaa ennenkuin tajuttiin
että mitä!!
Rajavyöhykkeen merkit ne on
Laastereille ne näyttikin kun oikein katsoi.
Kyllä lapsen kanssa tulee huomanneeksi monta asiaa
aivan toisin.
sehän on kaikkein parhainta
Näki monta eläintä ja lintuja
riekkoparvenkin mikä on
ollut harvinaista.
Kuukkelit myös kävivät tervehtimässä.
Samoin kärppä juoksi polulla vastaan ja jos nuorimmainen ei olisi sanonut Ovava ties miten lähelle olisi tullutkaan.
Tämä tapahtui Mielikköjärven lintutornilla.
Sitten tämän viereisen kuvan juttu
Yht äkkiä alkoi kuulua tieltä ihmeellistä ääntä kahinaa,kohinaa
kuhinaa
Näkyviin tulee rekikoiria
pari kymmentä
Siis iso valjakko joka veti perässään mönkijää
ja kahta ihmistä.
Katsoin ehkä lähinnä suu auki
eipä juolahtanutkaan mieleen ottaa kuvaa.
Tämmöistä nähtiin
oli hauskaa tosin pitkät
ajomatkat eivät innostaneet nuorimmaista
Joko kohta ollaan perillä
kysymyksen kuuli aika usein.
Tällä kertaa näin
jos ensikerralla enemmän .Paljon muutoksia on elämässä tapahtunut voisi niistäkin kertoa.
