Autiot talot osa 3

Tällä kertaa vuorossa on talo joka oli minulle lapsuudestani tuttu,nyt sitä ei enää ole.

Vain kasa lautoja ja muuta joka muodosti ennen talon 

Otin kuvan 1998 sen jälkeen on vuodet vierineet ja talo (tai mökki) niinkuin ennen sanottiin hävinnyt.

Tuossa vaiheessa oli rappion merkit jo näkyvissä,mutta vielä piharakennuksessa oli asukas.

Perhe joka tässä asui muutti luovutetusta Karjalasta (Valkeala)

tänne savon radan varteen,heillä oli pari lehmää ja pienet pellot mökin ympärillä.

Seuraavan kerran kun kuvasin paikalla oli näkymä surullinen-

Luulisi että mökki on palanut mutta ei aika vaan oli tehnyt tehtävänsä

Kuvat ovat v.2013.

   

 

  Kun tämän uuden kirjoitus aiheeni innoittamana kävin paikalla tuntui että noinko äkkiä luonto valtaa kaiken takaisin.Kaivo on ainoa joka näyttää säilyneen kuosissaan

Tietenkin puut ovat kasvaneet

ja heinikko valtaa koko paikan.

Haikeus täyttää mielen,

muistot ovat ainoat mitä jää jäljelle.

 

Piharakennus (entinen sauna ja navetta) on vielä pystyssä.

Ei ehkä kovin kauan mutta vielä kumminkin.

Entisellä pellolla kasvaa angevoa horsmaa ja nykyajan vitsausta jättiputkea.

Kotikuusi pitää piha aitaa pystyssä.

Portti on jo luovuttanut ja kaatunut.

Piharakennuksen pääty on vielä hyvän näköinen muuhun tuhoon verrattuna 

Tuossa oli sauna ja saunakamari jossa viimeiseksi on asuttu.

Näin muuttuu maailma ja me mukana.

Uusi harrastus Autio talot.

Tällä kertaa kerron maatalouden murroksesta,joka autioitti paljon maaseutua.

Nykyään pienviljelijä ei ole enää tarpeellinen.

Suuruuden ihannointi ja kolhoosimaisuus 

Raha raha raha se on tärkeintä ei elämän laatu.

Ennen neljän lehmän omistaminen oli suuri ilo ja tulo perheelle.

Isäntä kävi suomenhevosellaan talvella savotoilla.

Nykyään semmoiselle hymähdetään,en tiedä kuinka kauan niin menee.

No se siitä kuvausmatkoillani olen nähnyt monenlaista.

Liikuttavaakin,mutta kukapa siitä välittäisi 

nurmen alla nukkuvat entiset uurastajat.

Nykyihmiselle on yksi ja sama onko kyseessä kotitalo

ihmeen helppoa siitä on luopua ja myydä pois.

Missä ovat tunne siteet?

Onko nykyihminen niin kylmä ja tunteeton?

 Entinen kuka nyt noin kurjista oloista olisi lähtöisin ei ei.

Ikkunat katsovat kuin arkaillen pensaikon seasta,

Turhaan odottavat tulijaa.

Portaat ovat lahoneet kukaan ei enää korjaa niitä.

Kauan kylmillään olleet huoneet varistavat maalit lattialle.

Aika on pysähtynyt parhaiten säilyneessä huoneessa joka oli emännän ylpeys "sali"

minne vieraat vietiin kahviteltaviksi.

Mittaritaulusta ei enää katso kuin tyhjät kuopat sulakkeitten päikalla.

ovi on auki kuistille.

Pihalla ei enää ole navettaa se on purettu tai palanut.Kivijalka vain jäljellä.

Maitotonkat eivät ole enää omassa kopissaan ovi kellottaa nurmikon peittämänä.Lupiinit kukkivat.

Sauna on parhaiten säilyneen näköinen.

Puimuri ja muita vanhoja maatalouskoneita on kerätty kasaksi ilmeiseti odottavat romuautoa.

Takana niityn jäänteet koivikko on kasvanut siihen järven sinisilmä välkkyy puiden välistä.

Täytyy käyttää vanhaa sanontaa "niin muuttuu maailma Eskoseni"

Tällaista tällä kertaa

Sarja jatkuu........