Tällä kertaa kerron maatalouden murroksesta,joka autioitti paljon maaseutua.
Nykyään pienviljelijä ei ole enää tarpeellinen.
Suuruuden ihannointi ja kolhoosimaisuus
Raha raha raha se on tärkeintä ei elämän laatu.
Ennen neljän lehmän omistaminen oli suuri ilo ja tulo perheelle.
Isäntä kävi suomenhevosellaan talvella savotoilla.
Nykyään semmoiselle hymähdetään,en tiedä kuinka kauan niin menee.
No se siitä kuvausmatkoillani olen nähnyt monenlaista.
Liikuttavaakin,mutta kukapa siitä välittäisi
nurmen alla nukkuvat entiset uurastajat.
Nykyihmiselle on yksi ja sama onko kyseessä kotitalo
ihmeen helppoa siitä on luopua ja myydä pois.
Missä ovat tunne siteet?
Onko nykyihminen niin kylmä ja tunteeton?
Entinen kuka nyt noin kurjista oloista olisi lähtöisin ei ei.
Ikkunat katsovat kuin arkaillen pensaikon seasta,
Turhaan odottavat tulijaa.
Portaat ovat lahoneet kukaan ei enää korjaa niitä.
Kauan kylmillään olleet huoneet varistavat maalit lattialle.
Aika on pysähtynyt parhaiten säilyneessä huoneessa joka oli emännän ylpeys "sali"
minne vieraat vietiin kahviteltaviksi.
Mittaritaulusta ei enää katso kuin tyhjät kuopat sulakkeitten päikalla.
ovi on auki kuistille.
Pihalla ei enää ole navettaa se on purettu tai palanut.Kivijalka vain jäljellä.
Maitotonkat eivät ole enää omassa kopissaan ovi kellottaa nurmikon peittämänä.Lupiinit kukkivat.
Sauna on parhaiten säilyneen näköinen.
Puimuri ja muita vanhoja maatalouskoneita on kerätty kasaksi ilmeiseti odottavat romuautoa.
Takana niityn jäänteet koivikko on kasvanut siihen järven sinisilmä välkkyy puiden välistä.
Täytyy käyttää vanhaa sanontaa "niin muuttuu maailma Eskoseni"
Tällaista tällä kertaa
Sarja jatkuu........