maanantai 24. elokuuta 2015

Vihdoinkin heinäpouta.

Aurinko paistaa täydeltä terältä, on tukahduttavan kuumaa ja pölisee.
No heinäpoutahan se, mutta elokuussa.
Meillä tehdään kuivaheinää, pikkupaaleihin, elikkä seuraava vaihe heinän seivästämisen jälkeen.
Oikein vanhan aikaista, sanovat pyöröpaalaajat.
Korsittunutkin heinä jo on, mutta jotain mahan täytettävä on lehmien tulevalle talvelle saatava.


Urakka on valtava, tällä hetkellä taitaa koossa olla noin 13000 paalia ja lisää tulee koko ajan.
Kaikki ladot alkaa olla täynnä, no heinän laatu tähän poutaan ei ole parasta, onneksi saatiin heinäkuun alussa hyvääkin heinää kokoon.



Paaleja tulee tasaiseen tahtiin.



  Mutta sitten taas homma seis. Murtopultti mokoma poikki ja uutta kehiin, aikaa ja hermoja kysyvää. No koneet on koneita.

Taisi olla Kalevalasta, kun Vaka Vanha Väinämöinen jätti kasken keskelle käelle kukuntapuun
Meilläkin uusimman raivatun pellon keskellä on sellainen,ja kyllähän keväällä käki kukahtelikin.


Kauniit korennot kuparille välkkyvin siivin kiitävät pellon pinnalla saalistamassa.
Ilma on niin kaunis kuin vain voi toivoa, mieluummin kyllä hakeutuisin varjoon
Mutta kuumassa traktorin kopissa vaan täytyy istua, parempi niin, paaleja en kyllä
jaksaisi heitellä.


Niityllä tulee tämäkin tilanne eteen (tekisi mieli sanoa joka vuosi) no, se vaan "imaisi ojaan".


Onneksi apu on lähellä ja siitä ylös ja homma jatkuu. ..Seuraavana päivänä uusi pelto ja uudet taivaalliset ilmiöt, suihkari piirtelee kaaria ja mutkia taivaallisella tiellään. Oikein hienot pitsireunaiset kaaret.

Tämä on meidän vuokrapeltoa (toistaiseksi). Vanhempani kertoivat tarinaa miten veljekset joskus 1800 luvulla päättivät muuttaa eri taloihin ja vanha rakennus pantiin puoliksi ja toinen osa siirretiin
parrujen päällä pikkuisen kauemmaksi.


Talon on pitänyt olla aika hyvän kokoinen, kun vaalean rakennuksen vasemmalla puolella oli
iso tupa, joka seuraavien omistajien perinnönjaossa purettiin, ja siirrettiin toiselle veljelle talon hirsiksi. Riihestä tuli kolmannelle veljelle oma mökki aitasta sauna ja niin edelleen, hyviä hirsiä ei pantu hukkaan, kaikelle löytyi käyttöä.
 Tosin nuo mökit on jo purettu ja tilalle rakennettu uutta ja komeaa, nämä vanhat ajat ja muistot 
pyörivät mielessäni, kun möngin peltovaihteella paalin keruu traktorin kopissa.
Alankin olla meidän kylän kolmanneksi vanhin, onneksi olen kuvannut paljon ja kaikkea.
Välillä näyttää muilta meinaavan palaa hihat minun kuvaus villitykseni kanssa.
No jaa taas sotkeudun lillukanvarsiin tarkoitus oli kertoa entisistä ajoista.


Pellon reunassa jossain näitten kivien joukossa on vanha kivi, johon oli kaiverrettu vuosi lukuja, ja
se oli pellolla pystyssä. Luultavasti vanhan saunan lähellä.
Olin pikkutyttö, kun serkkun kanssa katsottiin numeroita ja ihmeteltiin mitähän ne mahtavat tarkoittaa.
Sellaiset asiat ei siinä iässä jaksaneet kauaa kiinnostaa, mielenkiintoisempi oli vanhan riihen pohjalle tehty leikki, jossa sitten istuttiin ja leikittiin.
Pellon raivauksen yhteydessä kivikin siirrettiin pois, sauna oli hävinnyt jo aikaa sitten.
Sääli sillä tuollaiset ovat paikan vanhaa historiaa ja tärkeitä, no sitä ei ehkä arvostettu niinkuin olisi pitänyt.


Puimakonekkin on joutanut pellon laitaan muistoksi menneestä ajasta.


Samoin metsittyvät vanhat hyvä kuntoiset pellot, joita viljelimme joskus vuosia sitten.


Näin kaikki muuttuu, huopaohdake valtaa sen missä ennen oli viljelykset, koivut kasvavat myös peittäen näkymän järvelle.
Huh hellettä tänään saatiin taas heinää latoon ihan roppakaupalla mutta se onkin jo toinen juttu.

sunnuntai 9. elokuuta 2015

Lohdutus reissu itselleni Kulttuuri pappila Sylviin

Koko kesä on mennyt sateen lotinaa kuunnellessa,on myös sattunut paljon sellaista ikävämpää että on jouduttu perumaan jo suunnitellut matkat.
Tai ne eivät ole toteutuneet suunnitellulla tavalla,no sellaista satuu.


Päätin lähteä ystävättäreni kanssa luomu mansikoita hakemaan,oikein mansikka pitäjästä Suonenjoelta.
Onneksi sattui poutainen päivä,saatiin kuivia marjoja,namm miten olivat makoisia,osa meni heti käyttöön ja osan laitoin mansikkahilloksi.

Vanhamäen luomutila,täältä ne mansikat sitten haettiin.





Hevosiakin oli ja ratsastus talli.

Lähdimme ajelemaan ja yht äkkiä tuumimme että entä jos kävisimme Pieksämäellä.
Matkahan ei ole pitkä.
Etsinnän kohteena oli Kulttuuripappila Sylvi.
Todella hieno vanha pappila ja Sylvi Kekkosen synnyinkoti.
Upeita näyttelyitä alakerrassa akvarelleja joihin ihastuin todella ikihyviksi,osaispa itsekkin mutta kun ei........
.
Yläkerrassa "pienoismalli" näyttely.Sirkus Wilmander.Todella hienosti toteutettu juttu.
Ja todella paljon vanhaa museo esineitöä.
Kannattaa käydä jos liikkuu sielläpäin.






















Sylvin kammarin ikkuna .


















Vintin portaikko jossa niinkuin kaikissa vanhoissa itseään kunnioittavissa paikoissa"kummittelee"
Elikkä kuuluu joskus askelia,mutta kulkijaa ei näy.

Pihalla kelli hieno kissa,niin ystävällinen vieraillekkin.


Vielä muutama kuva vintiltä.


Sirkus Wilmander (osa)





Hyvä itsensä lohduttamis paikka,kahvia oikein pappilan salissa ja paljon mukavaa katseltavaa.
Kauniina heinäkuun päivänä joka vielä sattui olemaan syntymäpäiväni.

perjantai 7. elokuuta 2015

Uhrikivellä.

Kotiin palattuakin vaan mieli teki jonnekkin maisemia katselemaan,
ei tällä kertaa tarvinnut kovin kauas mennä.
Olen ajellut monta kertaa ohi tienviitan jossa lukee Uhrikivi.
Tällä kertaa ei mentykään ohi vaan käännyttiin ihmettä katsomaan.
Muutaman kilometrin ajettuamme tultiin uuden opasteen luo


Helppoa, perillä ollaan,kun ensin olin ajanut pari kertaa ohitse niin johan rupesi pakkikin löytymään ja kivi myös.


Kerrassaan upean kokoinen lohkare muistona jääkaudesta.
Kivi on niinsanottu kuppikivi jonka kuppeihin on uhrattu ruokaa.
Ilmeisesti metsästys onnen saamiseksi.
Osa kupeista näytti luonnon muovaamilta ja jotkin kaiverretuilta,paksu sammal joka on kasvanut kiven päälle estää niitten määrän laskemisen. Muodostavatko "kupit" jonkin kuvion sitä on myös sammalen takia mahdoton sanoa.
Kivestä käytetään myös nimea,kihlakivi sillä siellä ovat nuoret vannoneet toisilleen ikuista uskollisuutta.
Tai rajakivi muinaisen rajariidan merkkinä.
Itkosten suku on laitattanut kiveen laatan ja ilmeisesti hoitaa aluetta joka on rajattu ja paikalla on myös nuotiopaikka pöytineen.




Näen tässä sydämmen oisko pikkuisen luontoa autettu??

Kivelle pääsyä helpottaa portaat
Oikein kaiteitten keralla,näin pääsin sinne minäkin aivan helposti tutkimaan kuppeja ja antamaan oman "uhrilahjani" sellaiseen.
Hieno rauhaisa kuusikko ja lähellä tietä  pystyy tutustumaan helposti.
Myös netistä löytyy kiven tarinaa
jos joku innostuu lähemmin tutkimaan.