Vihdoinkin heinäpouta.

Aurinko paistaa täydeltä terältä, on tukahduttavan kuumaa ja pölisee.
No heinäpoutahan se, mutta elokuussa.
Meillä tehdään kuivaheinää, pikkupaaleihin, elikkä seuraava vaihe heinän seivästämisen jälkeen.
Oikein vanhan aikaista, sanovat pyöröpaalaajat.
Korsittunutkin heinä jo on, mutta jotain mahan täytettävä on lehmien tulevalle talvelle saatava.

Urakka on valtava, tällä hetkellä taitaa koossa olla noin 13000 paalia ja lisää tulee koko ajan.
Kaikki ladot alkaa olla täynnä, no heinän laatu tähän poutaan ei ole parasta, onneksi saatiin heinäkuun alussa hyvääkin heinää kokoon.

Paaleja tulee tasaiseen tahtiin.

  Mutta sitten taas homma seis. Murtopultti mokoma poikki ja uutta kehiin, aikaa ja hermoja kysyvää. No koneet on koneita.

Taisi olla Kalevalasta, kun Vaka Vanha Väinämöinen jätti kasken keskelle käelle kukuntapuun

Meilläkin uusimman raivatun pellon keskellä on sellainen,ja kyllähän keväällä käki kukahtelikin.

Kauniit korennot kuparille välkkyvin siivin kiitävät pellon pinnalla saalistamassa.

Ilma on niin kaunis kuin vain voi toivoa, mieluummin kyllä hakeutuisin varjoon

Mutta kuumassa traktorin kopissa vaan täytyy istua, parempi niin, paaleja en kyllä

jaksaisi heitellä.

Niityllä tulee tämäkin tilanne eteen (tekisi mieli sanoa joka vuosi) no, se vaan "imaisi ojaan".

Onneksi apu on lähellä ja siitä ylös ja homma jatkuu. ..Seuraavana päivänä uusi pelto ja uudet taivaalliset ilmiöt, suihkari piirtelee kaaria ja mutkia taivaallisella tiellään. Oikein hienot pitsireunaiset kaaret.

Tämä on meidän vuokrapeltoa (toistaiseksi). Vanhempani kertoivat tarinaa miten veljekset joskus 1800 luvulla päättivät muuttaa eri taloihin ja vanha rakennus pantiin puoliksi ja toinen osa siirretiin

parrujen päällä pikkuisen kauemmaksi.

Talon on pitänyt olla aika hyvän kokoinen, kun vaalean rakennuksen vasemmalla puolella oli

iso tupa, joka seuraavien omistajien perinnönjaossa purettiin, ja siirrettiin toiselle veljelle talon hirsiksi. Riihestä tuli kolmannelle veljelle oma mökki aitasta sauna ja niin edelleen, hyviä hirsiä ei pantu hukkaan, kaikelle löytyi käyttöä.

 Tosin nuo mökit on jo purettu ja tilalle rakennettu uutta ja komeaa, nämä vanhat ajat ja muistot 

pyörivät mielessäni, kun möngin peltovaihteella paalin keruu traktorin kopissa.

Alankin olla meidän kylän kolmanneksi vanhin, onneksi olen kuvannut paljon ja kaikkea.

Välillä näyttää muilta meinaavan palaa hihat minun kuvaus villitykseni kanssa.

No jaa taas sotkeudun lillukanvarsiin tarkoitus oli kertoa entisistä ajoista.

Pellon reunassa jossain näitten kivien joukossa on vanha kivi, johon oli kaiverrettu vuosi lukuja, ja

se oli pellolla pystyssä. Luultavasti vanhan saunan lähellä.

Olin pikkutyttö, kun serkkun kanssa katsottiin numeroita ja ihmeteltiin mitähän ne mahtavat tarkoittaa.

Sellaiset asiat ei siinä iässä jaksaneet kauaa kiinnostaa, mielenkiintoisempi oli vanhan riihen pohjalle tehty leikki, jossa sitten istuttiin ja leikittiin.

Pellon raivauksen yhteydessä kivikin siirrettiin pois, sauna oli hävinnyt jo aikaa sitten.

Sääli sillä tuollaiset ovat paikan vanhaa historiaa ja tärkeitä, no sitä ei ehkä arvostettu niinkuin olisi pitänyt.

Puimakonekkin on joutanut pellon laitaan muistoksi menneestä ajasta.

Samoin metsittyvät vanhat hyvä kuntoiset pellot, joita viljelimme joskus vuosia sitten.

Näin kaikki muuttuu, huopaohdake valtaa sen missä ennen oli viljelykset, koivut kasvavat myös peittäen näkymän järvelle.
Huh hellettä tänään saatiin taas heinää latoon ihan roppakaupalla mutta se onkin jo toinen juttu.