Uhrikivellä.

Kotiin palattuakin vaan mieli teki jonnekkin maisemia katselemaan,
ei tällä kertaa tarvinnut kovin kauas mennä.
Olen ajellut monta kertaa ohi tienviitan jossa lukee Uhrikivi.
Tällä kertaa ei mentykään ohi vaan käännyttiin ihmettä katsomaan.
Muutaman kilometrin ajettuamme tultiin uuden opasteen luo

Helppoa, perillä ollaan,kun ensin olin ajanut pari kertaa ohitse niin johan rupesi pakkikin löytymään ja kivi myös.

Kerrassaan upean kokoinen lohkare muistona jääkaudesta.
Kivi on niinsanottu kuppikivi jonka kuppeihin on uhrattu ruokaa.
Ilmeisesti metsästys onnen saamiseksi.
Osa kupeista näytti luonnon muovaamilta ja jotkin kaiverretuilta,paksu sammal joka on kasvanut kiven päälle estää niitten määrän laskemisen. Muodostavatko "kupit" jonkin kuvion sitä on myös sammalen takia mahdoton sanoa.
Kivestä käytetään myös nimea,kihlakivi sillä siellä ovat nuoret vannoneet toisilleen ikuista uskollisuutta.
Tai rajakivi muinaisen rajariidan merkkinä.
Itkosten suku on laitattanut kiveen laatan ja ilmeisesti hoitaa aluetta joka on rajattu ja paikalla on myös nuotiopaikka pöytineen.

Näen tässä sydämmen oisko pikkuisen luontoa autettu??

Kivelle pääsyä helpottaa portaat
Oikein kaiteitten keralla,näin pääsin sinne minäkin aivan helposti tutkimaan kuppeja ja antamaan oman "uhrilahjani" sellaiseen.
Hieno rauhaisa kuusikko ja lähellä tietä  pystyy tutustumaan helposti.
Myös netistä löytyy kiven tarinaa
jos joku innostuu lähemmin tutkimaan.