perjantai 21. elokuuta 2020

Autiot talot jatkoa edelliseen.

 Olimme menossa tutustumaan Presitentti Kekkosen syntymä torppaan

Ajelin vähän mutkan kautta suoraan ja kas kummaa,mitä tuolla mäen päällä on?

Jarruttaa kerkesin mutta ohi mentiin,no uudella kerralla ei menty ohi.


Kävelimme pihaan ihmetellen,mitä kummaa noin iso rakennus ryhmä ja romahtamaisillaan.


 

Todella upeat vanhat rakennukset olivat jääneet sään armoille,en osannut kuin ihmetellä.

Miksi kyselin mielessäni?

Talo todella kauniilla paikalla takana vilkkui järvenselkä ympärillä avarat pellot ja mikä talo on se ollut aikanaan todella hieno,nyt vaan muistot jäljellä.

Perinteinen neliön muotoinen piha, talo kuin koru, kuka on tehnyt kaikki nuo koristeet minuun teki suuren vaikutuksen.

Aitat olivat tosi vanhoja mutta navetta uudempi sementtitiilinen.


Vellikellon katos ja itse kello on hävinneet mutta paikkan vielä tunnistaa ,aitan päädyssä niinkuin kuuluukin.


Kaunis kesäpäivä ja lämmintä perhoset ja kimalaiset lensivät nurmettuneen pihan kasvien yllä.

Pellot talon ympärillä viljellyt mutta miksi talo on jäänyt hoitamatta ?

Kukahan tietäisi kertoa miksi talo on jäänyt autioksi.Tämän kokoista autio talo ryhmää en ole nähnyt siis maalaistaloa.Rauhassa näin Tiurun sairaalan joka on myös tosi iso rakennus kokonaisuus kirjoitinkin siitä.Miten minusta alkaa tuntua että tämä on oikeasti "murheellisten laulujen maa"

 Non niin puhukoot kuvat puolestaan minä olen itse aika sanaton.


Sinne jäi talo ruususen uneen pikkuisen vaitonaisena lähdimme pois.Kohti uusia seikkailuja.

lauantai 25. heinäkuuta 2020

Autiot talot osa 3

Tällä kertaa vuorossa on talo joka oli minulle lapsuudestani tuttu,nyt sitä ei enää ole.
Vain kasa lautoja ja muuta joka muodosti ennen talon 
Otin kuvan 1998 sen jälkeen on vuodet vierineet ja talo (tai mökki) niinkuin ennen sanottiin hävinnyt.

Tuossa vaiheessa oli rappion merkit jo näkyvissä,mutta vielä piharakennuksessa oli asukas.
Perhe joka tässä asui muutti luovutetusta Karjalasta (Valkeala)
tänne savon radan varteen,heillä oli pari lehmää ja pienet pellot mökin ympärillä.
Seuraavan kerran kun kuvasin paikalla oli näkymä surullinen-
Luulisi että mökki on palanut mutta ei aika vaan oli tehnyt tehtävänsä
Kuvat ovat v.2013.

 

  Kun tämän uuden kirjoitus aiheeni innoittamana kävin paikalla tuntui että noinko äkkiä luonto valtaa kaiken takaisin.Kaivo on ainoa joka näyttää säilyneen kuosissaan
Tietenkin puut ovat kasvaneet
ja heinikko valtaa koko paikan.

Haikeus täyttää mielen,
muistot ovat ainoat mitä jää jäljelle.








 

Piharakennus (entinen sauna ja navetta) on vielä pystyssä.
Ei ehkä kovin kauan mutta vielä kumminkin.



Entisellä pellolla kasvaa angevoa horsmaa ja nykyajan vitsausta jättiputkea.
Kotikuusi pitää piha aitaa pystyssä.

Portti on jo luovuttanut ja kaatunut.
Piharakennuksen pääty on vielä hyvän näköinen muuhun tuhoon verrattuna 
Tuossa oli sauna ja saunakamari jossa viimeiseksi on asuttu.
Näin muuttuu maailma ja me mukana.



lauantai 11. heinäkuuta 2020

Uusi harrastus Autio talot.

Tällä kertaa kerron maatalouden murroksesta,joka autioitti paljon maaseutua.
Nykyään pienviljelijä ei ole enää tarpeellinen.
Suuruuden ihannointi ja kolhoosimaisuus 
Raha raha raha se on tärkeintä ei elämän laatu.
Ennen neljän lehmän omistaminen oli suuri ilo ja tulo perheelle.
Isäntä kävi suomenhevosellaan talvella savotoilla.
Nykyään semmoiselle hymähdetään,en tiedä kuinka kauan niin menee.

No se siitä kuvausmatkoillani olen nähnyt monenlaista.
Liikuttavaakin,mutta kukapa siitä välittäisi 
nurmen alla nukkuvat entiset uurastajat.
Nykyihmiselle on yksi ja sama onko kyseessä kotitalo
ihmeen helppoa siitä on luopua ja myydä pois.
Missä ovat tunne siteet?
Onko nykyihminen niin kylmä ja tunteeton?
 Entinen kuka nyt noin kurjista oloista olisi lähtöisin ei ei.


Ikkunat katsovat kuin arkaillen pensaikon seasta,
Turhaan odottavat tulijaa.
Portaat ovat lahoneet kukaan ei enää korjaa niitä.



Kauan kylmillään olleet huoneet varistavat maalit lattialle.



Aika on pysähtynyt parhaiten säilyneessä huoneessa joka oli emännän ylpeys "sali"
minne vieraat vietiin kahviteltaviksi.


Mittaritaulusta ei enää katso kuin tyhjät kuopat sulakkeitten päikalla.
ovi on auki kuistille.


Pihalla ei enää ole navettaa se on purettu tai palanut.Kivijalka vain jäljellä.



Maitotonkat eivät ole enää omassa kopissaan ovi kellottaa nurmikon peittämänä.Lupiinit kukkivat.

Sauna on parhaiten säilyneen näköinen.



Puimuri ja muita vanhoja maatalouskoneita on kerätty kasaksi ilmeiseti odottavat romuautoa.

Takana niityn jäänteet koivikko on kasvanut siihen järven sinisilmä välkkyy puiden välistä.

Täytyy käyttää vanhaa sanontaa "niin muuttuu maailma Eskoseni"

Tällaista tällä kertaa
Sarja jatkuu........

sunnuntai 21. kesäkuuta 2020

Jotain uutta harrastusten puolella

Taitaa tämä minun plokkailu olla hitaan puoleista.
Mutta tuo korona pahus sotki suunnitelmat perustellisesti,ihan poskelleen
Siitä sain kimmokkeen uuteen harrastukseen
ei tule liikaa törmäiltyä ihmisiin ei tarvitse muistuttaa turvavälistä.
Netistä tutustuin sivustoon Autio Suomi,ja innostuin perusteellisesti
omanlaiseeni autiuteen.

Tästä se alkaa


Autio talo,hiljaista vain talitintti ilmoittaa että olen tullut hänen reviirilleen.
Kaunis lämmin aurinkoinen päivä,hyttyset pörräävät,syreeni tuoksuu samoin juhannusruusu.
Kukat ovat jääneet mutta asukkaat ovat poissa.


Sähköliesi kurkistaa eteisen ovelta tulijaa sammal kasvaa katolla ja koivun taimet.


Pihakeinu odottaa turhaan keinujaa missä kaikki ovat?


Piharakennus on sortunut onko tässäkin joskus ollut eläimiä ei voi tietää
Metsäkurjenpolvi kukkii tosi kauniisti koko piha alueella.


Ikkunat on peitetty mutta jokainen ovi on auki
kai kaikki on tarkastettu mitä voisi löytyä.


Eteisen kaapissa on purkkeja ja kattiloita,ihan kuin joku olisi vaan hetkeksi poistunut
ja palaisi kohta takaisin.Surullista.


Lippiksestä päätellen isäntää odotetaan kotiin mutta porras on sammaloitunut.
Ketään ei taida enää tulla.


Ikkunaverhon pitsit hapertuvat,kukaan ei enää korjaan neulalla ja langalla.


Ruusu kurkistelee ikkunasta mutta pöydän edessä ei istu enää ketään.


Muistuttaa jotenkin syntymäkotiani,sinne täytyy vielä tehdä kuvaus matka.


Jätän talon nukkummaan ruususen unta kauan ei kuitenkaan kestä kun kaikki lahoaa ja katoaa pois.


Luonto jää jäljelle ihmisen ikä on rajallinen.

Yritän nyt jatkaa tätä uutta sarjaani; Minun autio Suomeni,nähdään ystävät.