torstai 29. elokuuta 2019

Rauha

Kun nyt Imatralla ollaan niin täytyihän minun Laila Hietamiehen kirjoja lukeneena kierrellä
paikkoja joista kirjoissa kerrottiin
Ritikanranta,Tornatorin tehdas,no sellaisena kun lähes sata vuotta sitten niitä ei löydy.
Vain paikkojen nimet ovat ennallaan.
Sitten ajattelin että varmaan Rauha ja siellä olevat paikat olisi ennallaan
jouduin pettymään.
Kyllä oli "rauha" kaukana,angry birds maa ja adventure seikkailu puisto.
Holiday clubin valtavat hotelit ja rakennukset no huh huh.
Nyky ihminen kaipaa viihdykettä.


Varsinainen yllätys löytyi kun tapani mukaan ajoin vaan eteenpäin ohi kiireen ja hälinän
Suuri autio rakennus .
Mitä ihmettä mikä tämä on?
En uskonut kerralla
seuraavana päivänä palasin takaisin.
Illan aikana tutustuin netissä rakennuksen historiaan
Tiurun sairaala.

Meillä melkein tuli erimielisyys
kaksikon toisen osapuolen kanssa.
Minä sanoin että tuberkuloosi parantola
ja toinen väitti "hullujen huone"
netti joka kaiken tietää näytti kerrankin minun olleen oikeassa.
Jotenkin rakennus kiehtoi minua joka
olen ns."rappio romantiikan" ystävä.
Voin kuvitella monet kohtalot,myös myöhemmässä vaiheessa kun rakennus toimi sotasairaalana.





Kahdeksan kerrosta,hieno vanha funkkistyylinen rakennus,nyt sää syö armotta noita seiniä jotka ovat nähneet monet ihmiskohtalot,


Jätän auton ja lähden kiertämään rakennusta jalkaisin.Nyt on todella rauha vain tuuli humisee puissa ja Saimaa välkyy koivujen välistä
Yht äkkiä kuuluu kolahdus ja helinää rakenuksesta,vaistomaisesti pysähdyn
ja kaikki kummitusjutut nousevat mieleen.
Eipä pelätä jatkan matkaani ja taas kolinaa ja mahtava läsähdys.
Seinästä tippui isoja laasti paloja kiveykselle,siinä minun kummitukseni.
Rakennus elää omaa elämäänsä,seinät alkavat rapistua ikkunoita on rikki ja kaikesta näkyy
unohdus ja rappio.
Isot parvekkeet joissa potilaat ovat saaneet "hoitoa" mäntymetsän uskottiin vaikuttavan parantavasti tuberkuloosiin.


Sotiemme aikana rakennus oli sotasairaalana ja silloin lähellä olevan rautatien ja Rauhan aseman merkitys korostui huomattavasti
Nykyisin asemarakennus on yksityis käytössä eikä junat enää pysähdy Rauhan asemalla.





Viimeksi talo on toiminut Joutsenon vastaanotto keskuksena mutta se lakkautettiin.
Harmittaa että noin komea ja perinteikäs rakennus ei ole missään käytössä.
Tietysti on "järkevämpää" rakentaa uutta kun korjata vanhaa,rappeutunutta rakennusta.


Tälläistä en uskonut Suomesta löytäväni,kyllä maaseudulla autioita taloja on mutta,rakenusten mittakaava on toinen.Ehkä jotain jäi näkemättä ja kun seuraavan kerran palaan,löydänkö vain puretun rakennuksen?     
Kyllä tämä postaus on varsinainen mielen harhailun teos,yrittäkään ymmärtää vaikka kuvat eivät olekkaan hienosti järjestyksessä.


lauantai 6. heinäkuuta 2019

imatran koski kuohuu

Taitaa olla aikaa siitä kun viimeksi olen jotain kirjoittanut.
Tosi huono blokkari no kukin omalla tahdillaan.

Unelmia taas toteuttamassa,viime Imatran vierailulla sain katsella kuivaa uomaa
kyllä sekin oli karun kaunis mutta se vesi sitä nyt lähdin tavoittelemaan.
Kerrankin onnistuin,kolme hienoa koskinäytöstä sain katsella.
Kuvitelmat tulivat todeksi.


Katselijat alkavat kerääntyä sillalle odottamaan koskinäytöstä.
Taustalla näkyy ylijuoksetus pato mistä vesi sitten päästetään uomaan näytös kestää suunnilleen noin 20-25 minuuttia koko juttu.


Kuivalle näyttää,pikkulapset alkavat kyllästyä odottamaan ja aikuiset kyselevät "onko se nyt niin minutilleen".Niin se vaan on kello kahdeksantoista nolla nolla alkaa vettä hiljakseen tulla ja Sibeliuksen mahtava musiikki alkaa soida.(Olisiko Karelia?)


Kyllä kannatti odottaa on se upeaa,vesi kuohuu ja pärskyy,nousee utuna ilmaan ja kosteus tulee kosken uoman ylle,viilentäen.


Ymmärrän nyt miksi Imatrasta puhutaan se on ollut aikoinaan mahtava koski,ja lähellä rajaa olleena Venäjän eliitin kohde johon liittyi läheisesti Valtion hotelli
jonka sviitissä minäkin pahainen musikka yövyin.
Kyllä silloin kun jotain haluaa nähdä kannattaa satsata kokemukseen.


Nerokas tapa sulkea katu molemmin puolin siltaa bussit vinottain ettei joku satu ajamaan väkijoukkoon,muutenkin turvallisuuteen oli satsattu hienosti.
Järjestyksen valvojat kiertelivät kosken rantoja katsoen että ihmiset pysyvät kaiteitten sisällä,lapsille se oli kyllä vaikeaa tykkäsivät keikkua vanhempien kielloista huolimatta kaiteilla.


Kokeilempa saisinko videota tähän asti en jostain syystä ole onnistunut lataamaan niitä tänne.


Saa nähdä onnistuiko,kuvahan on normaalia minun kuvaani pomppii ja hyppii mutta koittakaa kestää.

Semmoinen muistelo tällä kertaa,hienoa mahtavaa upeeta......

lauantai 30. maaliskuuta 2019

Kesää odotellessa

Ulkona paistaa aurinko,mutta tuulee kovasti ja se kylmentää.
Lunta on vielä kohtuullisesti,enkä pääse katsomaan mitkä kasvit ovat selvinneet talvesta.
Kuulun puutarhakerhoon joka on kuulemma Suomen vanhin!!
Koko talvi siellä on puuhailtu kaikkea askarteluun ja käsitöihin liittyvää.
Saatu aikaa villasta huovuttaen hienoja hattuja,helmiä istuinalustoja,ja kaikkea muuta mukavaa.
Meidän leveys asteilla puutarha homma on talvisin sellaista.




Hienoa jälkeä tulee olipa kysymys asetelmista tai kortti askartelusta.
Näin talvi on mennyt rattoisasti,ja kevät koittaa piakkoin.

Kesäretkien suunnittelukin on kohta ajankohtainen.
Puutarhakerhon kanssa Jyväskylään,hiehoja pihoja ynnä muuta katselemaan.

Mutta se Lappi se Lappi,kutsun kuulen sinne näitten nettijuttujen välityksellä.
Jospa vielä onnistuisi.

Ajatuksena on itärajan puoli " Salla keskellä ei mittään"
Hossa saa nyt nähdä minne....
Ivalo Inari kaikki kivat tutut paikat kutsuvat.


Kyllä vaan olisi mukavaa istua tuolla savun seassa.    Että minä kaipaan ...


Kuvat tuntuvat jo aina samalaisille ,mutta mukavaa niitä on katsella ja muistella,
missä mikin kuva on otettu jopa tunnelmankin muistaa niin sitä on hassu...........

Saa nähdä miten nuorimmainen nyt suhtautuu.


Kivikerho on talven aikaan jäänyt harrastuksistani killin osalle tuntuu että kaikkeen ei kerkeä.
Mukavaa porukkaa sielläkin on mutta kun minä en moneen paikkaan kerkeä yhtä aikaa.........

Sellaista talven touhua tällä kertaa.




sunnuntai 3. maaliskuuta 2019

Pitkästä aikaa

Eipä ole tullut kirjoitettua piiiiiitkään aikaan, jotenkin talvi ja pimeys ovat vallanneet mielen.
Nyt aurinko paistaa täydeltä terältä.
Eilinen lumimyrsky on muisto vain.


Tiedä sitten mistä tämä väsähtäminen johtuu?
Syytä ei pitäisi olla,näennäisesti kaikki on hyvin.
Iänkään ei pitäisi haitata,eihän tässä muuta kun istuu ja näpytelee ,ei rasita.

Suvun nuorimman synttärit olivat eilen vuosi tuli täyteen.


Kesän odotus alkaa jo olla mielessä,mitä kaikkea pitäisi tehdä ja harrastaa.
Betoni työt saavat odottaa myös kesää,ei niitä voi oikein muualla tehdä kun ulkona.
Lappi ,lappi milloin sinne pääsisi???
Minne siellä suuntaisi???
Onko kellään hyviä ehdotuksia?
Tuo nuorimmainen kyllä rajoittaa että kovin kauas tieltä ei voi mennä.



Ivalojoen pajakoski kutsuu vieläkin saa nähdä mennäänkö sinne vai onko itärajan puoli vuorossa.


Kirjojen keräilyssä olen lukemassa Laila Hirvisaaren Imatra sarjaa ja jotenkin kutkuttaisi
etsiä kirjoissa kerrottuja paikkoja.
Saa nähdä miten käy minne suuntaisi.
Kotonakin olisi paljon puuhaa ja hyvällä säällä hyvät maisemat.


Viime kesän ja syksyn kuvia,lehmät laitumella.


Ihan kuin aiheet loppuisi,no hyvä että aloitus tuli
Toivotaan kaikille mukavaa kevään odotusta,ja kaikkea muuta hyvää mitä elämä eteen tuo.