keskiviikko 29. huhtikuuta 2020

Kesän muistoja uutta kesää odotellessa muistellaan menneitä.

Taantuu vaan tämä kirjoittelu nyt olen jo menneessä kesässä.
Taisi tuo pitkä tauko olla liian pitkä.
Joka tapauksessa lähdin ajamaan Suomenlahden rannikko kaupunkiin,
oli tiedossa serkun muistotilaisuus.
Mutta sen jälkeen menin toisen serkkuni luo yö kylään.
Kuinka ollakkaan vietin siellä vielä toisenkin yön.Heidän mökillään,
jonne olen meren takia kaivannut pitkään.


Minulle meri tuo jotain ikiaikaista mieleen,avaruuden tunteen,voi nähdä kauas,ei silmä tökkää.
Melkein kuin Lapissa,valtava maisema.


Horisonttiin häipyvät laivat,aallokon kalliot ja luodot.
Istun pitkään Kasakkaniemen nokassa ja vain tuijotan aaltoja.
Liekkö isäntäväkeni ajatellut että kumma maakrapu tuolla tuijottaa vaan eikä seurustele.

Eikä pelkää aallokkoa busterissa,ei osaa uida ja vaan poloinen nauttii matkanteosta.




Yöllä herään ja hipsin katsomaan merelle kuu on noussut ja meri hohtaa kultaa ja hopeaa.
Sanoin ei voi kuvata tunnetta mitä se herätti.
Kuinka jotkut onnekkaat saavat nauttia tästä kauneudesta koko kesän.






Aamulla sataa ja tuulee,kun lähemme hyvästelen mielessäni saaret luodot ja kivet.
Hienoa on katsella taitoa millä venettä käsitellään ja otetaan aallot,
itse olisi kaatanut kipon jo alkumatkasta.


Tässä kuvassa aurinko paistaa ja on tyyni sää mutta kuvitelkaa navakaksi tuuleksi.

Mutta kiitos sinulle meri
oli ihanaa olla aalloillasi.
Nähdä kaikki tutut paikat vielä kerran.

vanha vanha vanha minäkö?

Tässä koronakaranteenissa istua nökötän.
Päivät tuntuvat normaalia pitemmiltä,mutta kai se on jokin säätö pään sisässä väärin.
Sanovat että ulkona on kaunis ilma mutta minun mielestäni siellä on niin kylmä tuuli etten halua sinne.
Rusakko kietelee ja vaanii viimeisiä istutuksiani oli mokoma syönyt ostamani tammen oksat
saa nähdä toipuuko taimi en arvannut ollenkaan suojella sitä.


Toivottavasti jotain on säästynyt tämän keski-suomen kurjan talven päätyttyä.
Jotenkin tuntuu että minut on luokiteltu "vanhaksi" ei pelkästään Suomen kaunotar hallitus vaan
kaikki vastaan tulijat ja myötä menijät.
Tässä vielä äsken kun sai vapaasti liikkua eräs rouva sanoi minulle
"osaatko sinä ajaa autoa?"
Sellaisella äänensävyllä että ei ikinä en usko.
Sitten erään nimeltä mainitsemattoman puhelin operaattorin myyjä
kysyi samalla äänen sävyllä osaatko käyttää älykännykkää.
Kyllä minä niin mieleni pahoitin.
Jos olenkin vanha niin ei kai automaattisesti ole myös tyhmä.


Autoni minun kanssa Lapissa.
Taitaa olla jossain Muonion seutuvilla.
Että muutakin on kierretty kun tahkoa monet vuodet olen ajanut pitkin Lappia hyviä ja huonoja teitä.


Poroporteista menty kairaan Lokan takamailla,kierrelty ympäriinsä myös muualla Suomessa ja
sitten joku epäilee että osaako tuo vanhus ajaa autoa yli neljäkymmentä vuotta olen sitä tehnyt.


Valitettavasti ei taida olla oikein hempeä postaus mutta on kivaa kirjoittaa kaikki ikävät
asiat itsestään ulos.Tuskin kukaan tätä lukee niin eipä haittaa.

Harrastuksetkin meni kaikki puihin kun kerho toiminnat kiellettiin.
Kotona tulee maalattua mutta mikään ei ole kivaa niinkuin porukassa.


Silleen sitä vaan mennään päivä kerrallaan etiäppäin.
Toivottavasti nuo pahimmat skenaariot ei todeudu että näin menisi parikin vuotta.
Siinä vaiheessa olen unohtanut autolla ajo taidon jota tuossa kehuin...
Alkanut pelkäämään ihmisiä,ja niin edelleen.
Täällä ei voi mennä parvekkeelta laulamaan tai soittamaan niinkuin kaupungeissa.
Jos täällä maaseudun rauhassa tekisin niin ja joku kuulisi
voisi kohta olla miehet valkoisissa ja värivaloauton katolla pihassa.

Mutta koitetaan jaksaa kai se Korona kuningas menee joskus menojaan
tai siihen on vaan totuttu.
Kaikkea hyvää kaikille
Kesä tulee kuitenkin    Joskus.