Kesän muistoja uutta kesää odotellessa muistellaan menneitä.

Taantuu vaan tämä kirjoittelu nyt olen jo menneessä kesässä.
Taisi tuo pitkä tauko olla liian pitkä.
Joka tapauksessa lähdin ajamaan Suomenlahden rannikko kaupunkiin,
oli tiedossa serkun muistotilaisuus.
Mutta sen jälkeen menin toisen serkkuni luo yö kylään.
Kuinka ollakkaan vietin siellä vielä toisenkin yön.Heidän mökillään,
jonne olen meren takia kaivannut pitkään.

Minulle meri tuo jotain ikiaikaista mieleen,avaruuden tunteen,voi nähdä kauas,ei silmä tökkää.
Melkein kuin Lapissa,valtava maisema.

Horisonttiin häipyvät laivat,aallokon kalliot ja luodot.
Istun pitkään Kasakkaniemen nokassa ja vain tuijotan aaltoja.
Liekkö isäntäväkeni ajatellut että kumma maakrapu tuolla tuijottaa vaan eikä seurustele.

Eikä pelkää aallokkoa busterissa,ei osaa uida ja vaan poloinen nauttii matkanteosta.

Yöllä herään ja hipsin katsomaan merelle kuu on noussut ja meri hohtaa kultaa ja hopeaa.
Sanoin ei voi kuvata tunnetta mitä se herätti.
Kuinka jotkut onnekkaat saavat nauttia tästä kauneudesta koko kesän.

Aamulla sataa ja tuulee,kun lähemme hyvästelen mielessäni saaret luodot ja kivet.
Hienoa on katsella taitoa millä venettä käsitellään ja otetaan aallot,
itse olisi kaatanut kipon jo alkumatkasta.

Tässä kuvassa aurinko paistaa ja on tyyni sää mutta kuvitelkaa navakaksi tuuleksi.

Mutta kiitos sinulle meri
oli ihanaa olla aalloillasi.
Nähdä kaikki tutut paikat vielä kerran.