Mutta tuo korona pahus sotki suunnitelmat perustellisesti,ihan poskelleen
Siitä sain kimmokkeen uuteen harrastukseen
ei tule liikaa törmäiltyä ihmisiin ei tarvitse muistuttaa turvavälistä.
Netistä tutustuin sivustoon Autio Suomi,ja innostuin perusteellisesti
omanlaiseeni autiuteen.
Tästä se alkaa
Autio talo,hiljaista vain talitintti ilmoittaa että olen tullut hänen reviirilleen.
Kaunis lämmin aurinkoinen päivä,hyttyset pörräävät,syreeni tuoksuu samoin juhannusruusu.
Kukat ovat jääneet mutta asukkaat ovat poissa.
Sähköliesi kurkistaa eteisen ovelta tulijaa sammal kasvaa katolla ja koivun taimet.
Pihakeinu odottaa turhaan keinujaa missä kaikki ovat?
Piharakennus on sortunut onko tässäkin joskus ollut eläimiä ei voi tietää
Metsäkurjenpolvi kukkii tosi kauniisti koko piha alueella.
Ikkunat on peitetty mutta jokainen ovi on auki
kai kaikki on tarkastettu mitä voisi löytyä.
Eteisen kaapissa on purkkeja ja kattiloita,ihan kuin joku olisi vaan hetkeksi poistunut
ja palaisi kohta takaisin.Surullista.
Lippiksestä päätellen isäntää odotetaan kotiin mutta porras on sammaloitunut.
Ketään ei taida enää tulla.
Ikkunaverhon pitsit hapertuvat,kukaan ei enää korjaan neulalla ja langalla.
Ruusu kurkistelee ikkunasta mutta pöydän edessä ei istu enää ketään.
Muistuttaa jotenkin syntymäkotiani,sinne täytyy vielä tehdä kuvaus matka.
Jätän talon nukkummaan ruususen unta kauan ei kuitenkaan kestä kun kaikki lahoaa ja katoaa pois.
Luonto jää jäljelle ihmisen ikä on rajallinen.
Yritän nyt jatkaa tätä uutta sarjaani; Minun autio Suomeni,nähdään ystävät.
