Omituinen harrastus?? Osa yksi.

Olen usein miettinyt sitä miksi aina olen ollut kiinnostunut hautausmaista. Muistan kun, alle kymmenen v. serkun kanssa mentiin hänen kotikaupunkinsa hautausmaalle illalla, kun alkoi jo olla pimeää.
Ehkä silloin etsitiin jotain jännittävää, istuttiin penkillä ja katseltiin, kun autojen valot vilahtelivat hautakivissä. Muistanetko serkkuseni vielä?Kyllä varmaan.
Kotipaikkakuntani hautausmailla olen kierrellyt pimeällä viemässä tutuille kynttilöitä.
Nyt iän karttuessa oireet eikun pahenee,olen alkanut etsiä kalmistoja.
Niinkuin Akamellaakin. Lapissa olen käynyt useammalla hautausmaalla ja aina niistä löytyy jotain ihmettelemisen aihetta,miksi noin on käynyt ja mitä vaatimaton tai komea muistopaasi kertoo nurmessa alla nukkuvasta ja hänen maallisesta taivalluksestaa...

Esimerkiksi tämä monumentti on kulkenut monet vaiheet virran pohjasta takaisin paikoilleen. Enoni kertomuksen miten hänetkin vietiin riviin hautausmaan laidalle, joka kolmas ammuttiin ilman oikeuden käyntiä ja hänen ihme pelastuksensa. Paikka Varkaus.Ylä Kankun hautausmaa.




















Kansalais sodan aikoja nuo, Ikäviä muistoja veljes vihasta.

Tai Inarin hautausmaan erikoisuuden "pyrkyreitten palstan"minne kullankaivajat on haudattu.

Uuden muistomerkin tuhkatuille.
Huhti Heikin Raakun kalastajan puisen ristin
Ja ylempänä kalmistossa olevan espanjan tautiin kuolleitten haudat.
Tarinoita riittää.

Raja Joosepin elikkä Josef Sallilan hauta Ivalon hautausmaalla.




Kellotapuli Ivalon hautausmaalla.













Kittilän hautausmaa minne on saatettu lepoon paljon Lapin taiteilijoita.Reidar Säretöniemi,Kalervo Palsa,Einari Junttila,Leo Siirtola muutamia mainitakseni.

Kalervo Palsalla itse tekemänsä monumentti.

Reidar Särestöniemen vaikuttava jaspiskivi paasi.Intiaanipäälikkö Seatlen sanoineen:"Mitä tapahtuu maalle tapahtuu maan lapsille virrat ovat veljiämme eläimet puut ihmiset hengittävät samaa ilmaa
jos eläimet loppuvat ihminen kuolee hengen suureen yksinäisyyteen kaikella on yhteys."

Kävin jälleen kerran Särestössä 2009 ja silloin näin eteisessä lehtileikkeen Reidarin kivestä, tietysti minun oli "pakko" nähdä se, ja etsiä täytyi sanoin, että menköön koko päivä, mutta pois en lähde ja aina etsintä palkitaan.

Vaikuttava saksalaisten sotilaitten mausoleumi Rovaniemen Norvajärvellä.

Vanha Akamella todella hienolla paikalla joen rannalla hietatievassa.

Akamellassa vain muutama risti ja muistokivi.

Kaikki vanhat muistomerkit joita tarinan mukaan oli lähes jokaisella.ovat hävinneet vuosisatojen mittaan.Kerroinkin tästä aiemmassa plokissani Akamella.

Leppävirran vanha hautausmaa kirkon vieressä on todella rauhallinen ja komea jylhine kuusineen

Höyrylaiva Louhen muistokivi ja laivan mukana hukkuneitten muistokivet.Paljon paljon muuta.

Tässä jo tulevaa kesää ajatellen olen suunnitellut uusia hautausmaa matkoja,kyllä netistä on iso hyöty monen paikan ohi olen ajanut ihan läheltä mutta kun ei tiedä niin ei osaa kääntyä sivutielle.

Tosin nykyään jotenkin aina huomaa kilven hautausmaa,mistä siten johtuneekin.Harrastus se kai on tämäkin.Vai liekkö niinkuin mummoni aikoinaan sanoi "Maa kutsuu puoleensa"

Paljon näyttäisi toistoa olevan mutta mutta eniten minuun vaikuttaneet ensin.Aion vielä jatkaa aiheesta.Kirjoitellaan.

Tutustumista Lapin sairaanhoito palveluihin ja Norvajärveen.

Sompiojärven reissun jälkeisenä aamuna tulikin yllättävä muutos matkaamme, siis aivan suunnittelematon sellainen, auton keula suunnattiin aamulla Ivalon terveyskeskukseen.

Koko kaunis päivähän siinä meni, eikä varmaan diagnoosia saatu, lääkärit liehuvissa valkeissa takeissaan kulkivat edes takaisin ovesta oveen, ja päivystys ajan loputtua?????Miten päivystys aika voi loppua???Saimme komennon mennä aamulla Rovaniemelle, Lapin keskussairaalaan.

Siispä kaikki matkatavarat kyytiin ja aamulla suuntana pikkuisen suurempi sairaalan päivystys.
Pitkän odottamisen jälkeen varmuus ja lääkitys saatiin ja apteekkikin löytyi ihmeen hyvin.
No huh huh, semmoistakin sattuu, että sairastuu matkalla, eipä suuri ihme. Tosin ensimäinen kerta meille.

Sitten, kun kerran Rovaniemellä oltiin, sain idean käydä Norvajärvellä.

Saksalaisten sotilaitten hautausmaalla, vähän potilasta mietitytti tuo 0,5 km kävelymatka, mutta aikaa ja rauhallisuutta peliin ja niin kyllä me vaan käytiin siellä.

Paikka on todella vaikuttava, graniittinen suuri rakennus ja holvistossa 2500 täällä Suomessa kaatuneen saksalaisen sotilaan nimet syntymä ja kuolin aikoineen.

Rannalla suuri rautaristi. Jotenkin mykistävä vaikutus koko paikalla koruttomassa komeudessaan.

En tiedä miksi, mutta meille molemmille tuli mieleen miksi suomalainen on niin koruton, vain kivi ja siinä laatta.
Jotenkin nämä vieraalle maalle haudatut sotilaat ovat ehkä ansainneet tälläisen monumentin.
Muistajia kyllä näyttää käyvän paikalla olevista seppeleistä päätellen.

Toivottavasti he saavat levätä rauhassa täällä männiköisellä niemellä,

johon johti kaunis ja hyvin hoidettu tie metsän läpi.

Hiljalleen palailtiin parkkipaikalle, siellä oli myös aito suomailais tyylinen muistomerkki, Norjalaisille vapaaehtoisille, jotka kaatuivat jatkosodassa

Autoon unohtamaani puhelimeen oli soitettu varaamosta ja                                                                     

täytyi soittaa takaisin ja kertoa, että tuli yllätys keikka Rovaniemelle ei ehditä Luostolle varaamon auki olo aikaan. No, saatiin taas koodi ja hengessäni toivoin että, se toimii ja muistan oikeat numerot.                        

No, ei aina voi olla niin huono tuuri kun matkan alkaessa, nyt  päästiin asuntoon sisälle!                                   

Rivitalon pätkä tosin, mutta maisema Aarnilammelle ja Luosto tunturiin, mitä kaunein.
Lähtöpäivän aamuna Luoston joutsenet lensivät lammen yli ja toitottivat meille hyvää matkaa. "Buorre matki muukalainen matkallasi etelään....."

Näin jätimme kauniin Lapinmaan odottamaan meidän paluutamme, muistoja tuli monenlaisia, toivottuja ja
ei toivottuja, mutta sehän on aina matkan tarkoitus ja sielu.
Pysähtyttiin yhdeksi yöksi Kuusamoon, Rukajärvelle, jotenkin en laske sitä aluetta kuuluvaksi oikeaan Lappiin vaikka kaunista siellä on varsinkin Oulankajoen seudut ja Karhunkierros yleensä.
Nyt ei vaellettu, levättiin vaan ja nautittiin hienon ja viihtyisän mökin tunnelmasta.

Tästä oli hyvä palata kotiin ja arkeen.