Sompiojärvi.

Aamu valkeni pilvisenä ja säätieteilijä lupasi alueelle iltäpäiväksi sadetta.
Siispä lähdettiin kiireesti matkaan kohti Sompiojärveä,koko ajan toivoen älä sada ..älä sada..
Loitsut usein auttavat,ei satanut.
Ihailimme komeaa ruskaa ja Nattastuntureitten jylhiä muotoja ja kivisä latomuksia,tooreja,
Pyhänattasen huipulla.Kamera sai olla töissä ihan kunnolla.
Vihdoin tien noustessa korkeammalle näkyi Sompiojärvi.

Tie on todella hyväkuntoinen metsäautotieksi.Tietysti luonnonpuisto osittain on osa syyllinen.

Luin Yrjö Teeriahon kirjan Muuttuva Sompio ja ihmettelin hänen kielteistä kantaansa tiehen.

Tietenkin tie tuo sellaisia kulkijoita niinkuin minä ,siis niitä mokomia turisteja,       

mutta minulle huonompi kuntoisena olisi tämäkin reissu jalkaisin jäänyt tekemättä

Tarkemmin olikin meillä etsinnän kohteena Akmeelin kummut ja hauta.               

Ajeltiin hiljakseen eteen päin ja etsittiin polkua joka vie Akmeelin kummuille  

Vihdoin löytyi, siinä on polku ja suon laidasta alkaa pitkokset,wau jälleen kerran onnistuttiin.

     

Voi mitkä maisemat,minulle joka rakastan suota oli kaikki melkein liikaa,täytyi pyyhkiä silmäkulmiaan

muutenkin kuin armottomana viuhuvat tuulen takia.                                                   

Tietystihän tämä ei ole oikeaa suota vaan Lokan aiheuttamaa jotain nousuvesi allasta.

Nattastunturit kauempana ja Serrikäinen tuovat kuvaan jylhää massiiviaan.              

Itse Akmeelin kummut ovat dyynin omaisia hiekkasaaria,joissa on kivikautisia asuinpaikkoja

ja vanhoja peurakuoppia.

Paikalla on Sompio seura lukittu kota ja alempana tulipaikka.

Olinko kuulevinani jonkun kysyvän että kuka tai mikä se Akmeeli olikein olikaan?

Hän oli Sompion suurin lovinoita joka vaipui rummuttamalla loveen ja  pystyi kulkemaan pitkiä

matkoja joko kalana,karhuna,sutena tai tuulenpuuskana.

Hän oli myös sotapäälikkö ja ajoi pois Sompion, Kemikylan ja Sodankylan lappalaisten kanssa venäläiset sissit

Akmeeli eli Sompiossa 1500-1600 luvulla asuen vuoroon Sompiojärvellä tai Luiron rannoilla.

Sompio järven rannalla hän kuoli kun vaimo ei muistanut loveen langenneen Akmeelin herättämis sanoja.

30 vuoden kuluttua vaimo muisti sanat meni haudalle ja lausui ne " Hauen suolen soikeroista,kolmannesta koikeroista,Akmeeli Anteereus,paijjele jo palas." mutta kuolemasta             

oli kulunut liian kauan Akmeelin haamu kohosi haudasta mutta vaipui takaisin.

Tietäjien on kerrottu käyneen Akmeelin haudalla tietoja hakemassa.            

Hassua että Peltsin Lappi ohjelma sattui olemaan just eilen illalla ja juontona Akmeelin tarina.

Ketä  kiinnostaa niin kannattaa tutustua asiaan netissä.

Tässä Akmeelin seita katselee Sompiojärvelle päin.

Akmeelin hauta jäi luultavasti tekoaltaan alle tai sitten on tässä pikkukummussa.joka on Hietaojan takana

.Tai sitten hänet on "haudattu" silloisen ristimättömän kansa tapaan maan päälle ja merkit haudasta ovat     hävinneet joka tapauksessa.

Maassa on voima.

Todella kaunis ja paljon mennyttä aikaa henkivä paikka suosittelen jos menneet ajat kiinnostavat.

Ainakin ruska aikaan kannattaa varautua pipon ja hanskojen kera tuuli käy varmaan Lokasta asti               tosi purevana. Mutta upeat maisemat ja menneet muistot korvaavat vaivan.                                              

Yhteyden muinaiseen saa paikalla todella hyvin ja tunne on uskomaton.                                                       

                           

Tässä kuvassa näkyvät molemmat Akmeelin kummut  ja takana Sompiojärvi.

Teeriaho käyttää kirjassaan paikasta myös nimeä Isosaari.

Mutta meidän matkamme jatkui takaisin päin 

Sompiojärven kodalla oli hieno paikka paistaa makkaraa ja kuunnella tuulta ja alkavaa sadetta.

Paikalla on myös laavu ja jossain rannan puolella lintutorni.

Kota ja yleensä ranta oli erittäin siisti,opaste taulu ja menneistä kertovat kuvat ja tarinat hyvässä kunnossa.

Tässä on Sompiojärven kartta Samuli Paulaharjun kirjasta Sompio,                                         

Kaikki nuo kalaisat pikkujoet ja ojat on sotkettu tekojärven alle ja kuuluisa Akankivikin näkyy vain          vähän veden aikaan kummallista että paikan historialla ei ollut merkitystä tekoaltaan suunnittelu vaiheessa. 

Minulle tämän asian ymmärtäminen on vaatinut seudun historaan tutustumista lukemalla ja nyt                  

kiertelen katselemassa Lokkaa puolelta ja toiselta.                                                                                 

Vaikka miten hyvin viihtyisi oli takasinpäin vaan lähdettävä,ja aamu toikin yllätyksen jota ei vielä tässä     vaiheessa osannut odottaa.mutta siitä jatkan seuraavassa tarinassa eihän meidän ruska reissu vielä            loppunut,vaikka........                                                                                                           

Tein kerrankin itse runon

Akmeeli kummulla

Istun kummulla

tyhjennän mieleni,tuhat turhaa ajatusta.

Painan kämmeneni maahan

kysyn,ja sinä vastaat.

Maassa on voima

Jängän laidasta riekko kimpoaa siivilleen

Kauempana 

näen sen uudelleen.

Katsoo outoa kulkijaa

Kuin kysyen:

Mitä teet asuinsijoillani?