Matka jatkuu

Seuraavana aamuna jätettiin Syöte taakse ja jatkettiin kohti Ylläsjärveä.
Siellä tuttu mökki jo odottikin tulijoita,matka tosin oli pitkähkö pikku vaeltajalle,
mutta hyvin uni maittoi ja pysähdyksiä oli sopivasti.

Seuraavana aamuna jaksettiin jo lähteä katselemaan mukavan tuttuja maisemia.

Pikku laavu nökötti paikoillaan Kuerlinkoilla se oli sinnitellyt talven yli.Kuukkelit tietysti tulivat katselemaan
että mikä kumman porukka tänne pöllähti.
Aina yhtä mieleen jäävä paikka tänne tahtoo palata kuuntelemaan kosken kohinaa.

Nätti kuvan ottaja
metsän emäntä
komeissa väreissään.
varmaan ihmettelee
ei taida olla ruokaa.














 Kaikki tutut paikat piti tietysti kiertää,Elämänluukku ja

Pakasaivo ,vaikka tunnelmallinen kota ja kahvila
puuttuvatkin.
Nyt oli Pakasaivolla dronen lennättäjäkin
varmaan saa hienoja kuvia,
toisin kun me maassa kuvaajat.
Saivon tunnelma on silti ennallaan
Tännekkin pääsee hyvin lastenvaunujen kanssa.











Valkeajoen leimaus kämpän eteisosa on
purettu pois,se olikin jo romahtamis
pisteessä saa nähdä kuinka kauan kämppä
vanhus jaksaa taistella aikaa vastaan.
..kaikki loppuu ajallansa kaikki vanha katoaa....

Vanhaa poroaitaa

Melkein vuoden luontokuva,ainakin meille.

Seuraavana aamuna  lähdettiin Punaiselle hiekalle,pitihän sekin näyttää nuorimmaisella.

Tuskin nuorimmainen muistaa punaista hiekkaa ja kuukkeleita viellä tällä matkalla.
Kaunis päivä ja viileä vesi totesi eräs uimassa käynyt.

Eväät maistuvat aina niin kulkijoille kun kuukkeleillekin.

Kolme yötä vaan ja taas matka jatkui
Tällä kertaa Ivalojoen varteen missä odotti uusi tuttavuus Pajakoski


Portaat joelle ne olivat
tosi pitkät 84 askelmaa
mutta maisemat upeat
Koski lauloi istuin yölläkin kuistin kaiteella kuuntelemassa
tuota ikiaikaista säveltä.
Jokin siinä kiehtoo ihmismieltä,
kuunnella joen tarinaa.

Tosi hienot tilat
kota ja savusauna jonka totesin
liian suureksi
ja iso töiseksi vain kahdelle lämmittää.
Varmaan parikymmentä lauteille mahtuisi.
Ja niinku minä olin odottanut
savusaunan
lämmitystä sitä en ollut tehnyt muutamaan kymmeneen vuoteen.
Alla savusauna.

Kodan huuva tosin iski otsaani aikamoisen sarven,no oma syy mitäs kumartelen silleen.
Savuakin tuli sisään mutta ei se tahtia haitannut
Molempina iltoina pidin tulia kodassa ja tietysti paistoin poromakkaraa.namm.

Päivällä tien päällä taas Inariin päin oli Jäämerentiellä tietyö siitä meidän pikku matkalainen hermostui kun ei pystytty pysähtymään silloin kun piti.(Seuraa saattoautoa)

Kutturassa myös käytiin ja kullankaivajien seutuja katseltiin.

Mainiot poroburgerit Kaffea Gufihtaressa tuli jälleen kerran syötyä.

Kannattaako Saariselkää mainita,ainahan siellä tulee edes läpi ajettua jos ei ihan ohikin.

Tällä kertaa komeita maisemia
ja paljon nähtävää sellaistakin jota taas aikoo tulla uudelleenkin katselemaan.aina löytyy jotain uutta.

Näin jälleen kerran löydettiin jotain uutta jotain vanhaa ja jotain sinistä!!
Enää yksi yö lomaa jäljellä,se vietettiin Pyhätunturilla.
Ei jäänyt paljoa aikaa retkeillä tuttuakin tutummissa maisemissa.
Yksi pikku pyörähdys vaan Aittakurussa.

Näihin komeisiin
maisemiin voi
lopettaa Lapin kierroksen.
Seuraavana aamuna
satoi,kun suunnattiin
kotiinpäin.
Ei hyvästi vaan
näkemiin Lappi
Palataan......

Pakassaivon kodan hävitys

Niinkuin monina vuosina ennenkin ajettiin Pakasaivolle paikkaan jossa on pakko käydä joka kerran kun sielläpäin liikkuu.
Hurautettiin pikkuisen ohi kun linja auto seisoi parkissa ajateltiin että kerkeävät käydä kun pikkuisen muualla ajetaan.

Kaunista seutua ja hiljaisen rauhallista länsirajaa kohti mentäessä.
Viimein käännyttiin takaisin ja kun tulimme Pakasaivon parkkiin luulin hetken näkeväni harhaa,aita portti ja opasteet poissa ja molemmat kodat hävinneet ,kylläpä veti hiljaiseksi.

Tämä oli jäljellä siitä ihanasta ja tunnelmallisesta kodasta jossa olin niin monet illat viettänyt ja yön tummennuttua hiljalleen pois ajellut.

Vielä vähemmän jäljellä kesäkahvilasta,näin jyrätään kustannus tehokkuuden alle kaikki hyvä.

Käveltiin saivolle hiljaisina,onneksi sitä ei ollut täytetty.........
Kaikki sillat ja portaat vielä paikoillaan mutta kuinka kauan?

Osa portaista oli jo suljettu verkolla,meinasi itku päästä,ei voi olla totta.No sinne ei enää mennä.

Auringonlaskun puna sentään entinen,kaikkea ei ihminen voi muuttaa.Vaikka varmaan tahtoisikin.

Palatessa kävimme vanhan tavan mukaan kirkkopahdalla,se taitaa sentää pysyä paikoillaan.

Tallainen pieni mutta surullinen kertomus,Pakasaivon kodasta,ihmettelen että opasteetkin oli poistettu.
Olisiko ollut liikaa jos ne olisi jätetty joku joka ei paikasta paljoa tiedä olisi voinut lukea tarinat.
Kova on kulukuuri metsähallituksellakin,(poistetaan laavut kodat ja rakenteet jotka ovat syrjässä turistien reiteiltä) just joo.Tämän voi jo liittää samaan kastiin Destian levikkien poistoille ja niillä olleitten "huussien" ja pöytien poistolle.Roskat heitetään nyt luontoon levikit on kuin tunkioita.
No onneksi "turistit" eivät liiku syrjäisillä paikoilla.heh heh.

Seitoja ja saivoja

Taitaa mennä toiston puolelle nämä matka kertomukset mutta jostain syystä haluan kirjoittaa tästä asiasta erikseen omana juttunaan.
Kun aloitin Lapin matkailun joskus tuossa 1990 luvun alussa,ei minulla ollut minkäänlaista mielikuvaa mitä haluaisin Lapissa nähdä.
Vuosien kuluessa on löytynyt paljon mielenkiintoista ja vanhat pyhät paikat ovat alkaneet kiehtoa mieltäni.
Harmi vain että kunto on päässyt iän myötä rapistumaan ja kovin kauas ei jaksa....
Seitoja löytyy kyllä ihan autoilijan matkalle ja pikkuisen kävellen.
Suurin ja mahtavin on ehkä Taatsin seita siellä olen käynyt useamman kerran.
Ensimmäisellä kerralla oli varhainen kevät ja ohut lumihuntu peitti vastarantaa,portaat seidan vierestä johtivat alas rannalle siellä seidan koon vasta tajusi.Ymmärrän hyvin miten joella venettään melova on oivaltanut mahtavan seidan läsnäolon.
Lainaanpa tässä Samuli Paulaharjua:
"Lapin vanhat jumalat seisovat vieläkin ikuisella kalliopohjallaan ja hallitsevat ikimuistoista Lapinkorpea Ja vanhoja jumalia on Lapin erämaissa vielä paljon.
Syvimmässä sydän maassa,korkealla Kitisen latvoilla,on Taatsin seita,ristimättömän kansan  kuulu jumalainen,josta jo Jaakko Felmankin kertoo muistiinpanoissaan.Pienen jyrkkärantaisen Taatsijärven pohjoisrannalla,äkkijyrkän pahtaseinän suojassa se seisoo kuin mahtava röyhyinen peikko,harmaa vuorenäijä.
Voimakkaasti kohoaa karkea patsas pystysuoraan vankoilta perustuksiltaan,ja kuusi,seitsemän syltä korkealle kohottaa se röyhyisen lakensa."

"Taatsijärvi on kuin luotu metsäläiskansan erämaa temppeliksi Ahdas ja syvä jokilaajentuma jonne pääsee vain Kitistä pitkin.On alempana isompi järvi,kuin esikartano ,jonka perukasta mutkittelee kapea jyrkkärantainen väylä piiloiseen ylälompoloon,kaikkein pyhimpään,missä vuoren ukko hallitsee."

Alemmalta suurelta Taatsijärveltä 

Taatsijärven autiotupa.

"Koskematon ja karu oli koko seitaseutu,käkkyrämännyt ja karalatva kuuset seisoivat äyräillä.ja ympärillä oli villi ja autio erämaa:"                                                                                                                                 

Nykyisin pääsee seidalle hyväkuntoista metsäautotietä,Pokasta,Tienviitassa lukee Hanhimaa.Syksyllä kun   kävimme siellä koko matkan Inarista satoi.Parkkipaikalla laitettiin sadevarusteet ja menoksi                       

Mutta olipa seita meille suosiollinen kun pääsimme sinne aurinko alkoi paistaa täydeltä terältään.                 

Jotain menneestä vaistoaa vieläkin vaikka  en saanutkaan seidalta mitä toivoin ja uhrilahjankin annoin........

Ehkä vanha uskomus että naiset eivät saaneet lähestyä seitaa onkin totta ,kukapa tietää. Kaukaa suon takaa kuului kirkkaana ja selkeänä poron kello,ja rauha on ikiaikainen tällä seudulla.                         

Portaat oli purettu pois ( olisiko muinaismuistolaki asialla,) ainakin aikaisemmin ranta oli nykyihmisten tapaan roskattu no ainakaan helposti alas ei pääse saa nähdä tuleeko uudet portaat pitää käydä katsomassa........... Nimittäin alhaalta päin huomaan seidan koon oikeassa mitassaan.                                                             

Paulaharjun kirja kertoo että;"Oli kivipatsaan vieressä nojallaan pitkä koivuriuku "pitkäkäsi"jonka latvaan oli vitsoista tehty keri,kuin sauvansompa.Siihen asetettiin anti ja ojennettiin vieressä olevalta kalliolta  seitakiven ylemmille pykälille."                                                                                                                                  

  Äkässaivo ja seitapahta.

Äkäslompolom seudun kauneutta,alhaalla on parkkipaikka mistä lähtee polku Äkäsaivolle.

                                                                                                                                                                   Äkäsaivon Hammasseita on todella upean näköinen varsinkin aikaisin keväällä kun puut eivät peitä seitaa.

Empä taida lainatakkaa Samuli Paulaharjua,kaikki olennainen löytyykin info taulusta.

Myös syksyllä on seita vaikuttavan näköinen,ja paikassa oli jotain mikä puhutteli minua.Ihmeellinen tuttuuden tunne valtasi mielen,kai joskus ennen olen täällä kulkenut.

Saivon arat kalat tulivat katsomaan että kukas lannanvaris sieltä kurkkii,kun seisoin hiiren hiljaa ja katselin lammen syvyyteen.Olisiko olleet rautuja vai taimenia en osaa sanoa.

   Hieno kotakin ja tulipaikka myös ulkona .

        

      Äkäsjoki 

Pakasaivo

Mutta rakkain paikka minulle on Pakasaivo siellä käyn aina kun matka vain länsireittiä pohjoiseen johtaa.

Pakasaivo syvä saivojärvikallioisin rannoin upea ilmestys kertakaikkiaan.

Erikoisia valoilmiöitäkin näkee joskus 

Illanistujaiset Pakasaivon kodalla on elämys mitä vaille emme halua jäädä,kun ilta vaihtuu yöksi erämaan äänet muuttavat muotoaan ja vähän hätkähtäen kuuntelee ketun huutoa kutsua jonnekkin.......

Eräällä kerralla porolauma oli yötään viettämässä tiellä ja valkea poro uinui seisallaan silmät ummessa.

Toiset vähän katselivat että on se rohkea kun ei pelkää kiiluva silmäistä hirviötä,katsottiin ja ihmeteltiin,kun 

vaihdoin lyhyille valoille poro säpsähti heräsi ja siirtyi hitaan arvokkaasti tien reunaaan.

Auriko laskee ja paras hetki illasta tai yöstä miten nyt ajattelee lähestyy Pakasaivolla.

Kynttilät ja pikkuinen nuotio luovat taian omaisen tunnelman.

Aurimgon lasku Kirkkopahdan lähellä Kirkkopahta on suuri kivi Pakasaivon tien varressa

Poronkallojako lie joku tuonut kirkkopahdalle?

Taidampa julkaista tämän ilman oikolukijaani,että anteekss vaan kaikki virheet ja väärät tavutukset ja se kaikkein mokomimman, pilkkujen puuteen minkä takia ope aina koulussa punakynällä sotki koko aineeni.Sanoipa vielä että aihe oli hyvä mutta virheitä paljon....Vieläkin muistan sen!!!

Odottelen tässä kovasti kesäkuista retkeä,en tiedä minne se suuntautuu.Pitäkää peukkuja että jotain uutta ja ihmeellistä löytyisi.                .Matkaan lähden en katso taaksepäin kuljen taivaan rantaan aurinkoa päin .Huolet viskaan nurkkaan viheltäin pikitietä kuumaa kanssas eteenpäin.

Hyvää kesää kaikille.