Valamo

Lähdettiin Mikkelistä Tertin kartanosta ajamaan kohti Heinävettä ja Valamon luostaria.
Alkukesän mitä kaunein päivä,aurinko paistoi ja mieli oli hyvä maukkaan aamiaisen jälkeen.
Tertin kaunis vaaleanpunainen kartano komean puistonsa kera häipyi taustapeilistä.

On ihan pakko lisätä muutama hauska kuva Tertistä.Lehmä ja vaunut ja kuningas sammakko,ihania.

Anteeksi pieni mainos mutta Tertin kartanoa voi suositella kenelle vaan ruoka,yöpyminen ja palvelu todella tasokkasta.

Joutsenparikin oli ruokailemassa,tienvarren parkkipaikan lähellä.

Ensimmäiseksi saavuimme Lintulan luostariin jonka kaunis kirkko on kurkistamisen arvoinen.

Pitkä koivukuja johtaa luostarin vanhempaan osaan missä oli ennen maatila.

Nykyisin rakennuksessa on kahvio ja pieni myymälä,jota hoitivat iloiset tytöt

Hymy heillä oli herkässä samoin kun nunnatkin ystävällisesti tervehtivät kävijää

Lähistöllä oli uusi pieni hautausmaa nunnille ja työväelle.Kaunista ja rauhallista.

Jatkoimme matkaa seuraava kohde oli Valamon luostarin hautausmaa.

Vanhat kropnitsat kyyhöttivät suurten puitten alla .

Myös Elina Karjalainen puolisoineen on saanut täältä viimeisen leposijansa.

Toinenkin kynäniekka Pentti Saarikoski lepää suurten kuusien katveessa.

Hautausmaan toiselta portilta näkyy veden takaa Valamon kirkko.

Kun Lintulan luostarilla ei vielä ollut omaa hautausmaata,tänne haudattiin myös Lintulan nunnat.

Paljon valkeitten hautaristien rivistöjä jotenkin en vaan ole tajunnut että täällä on näin suuri hautausmaa

Kaunista hiljaista ja niin erilaista kuin meidän omalla ev.lut.hautausmaalla.

Siirryttiin majoittumaan Valamoon meidän ikkuna oli tuo vasen nurkkaikkuna tilava huone ja muutenkin hiljaista ,ehkä johtui siitä että suurin osa majoittujista oli isojen hotellirakennusten puolella,vierasmaja on silti suositeltava vaihto ehto.

Paljon on seutu muuttunut siitä kun viimeksi kävin siitä on jotain 25 vuotta tai niillä paikkeilla,eli siis aikaa on vierähtänyt,melkoinen tovi ja maailmahan muuttuu koko ajan.

Mielestäni hauska piirre oli että koirat eivät saaneet tulla luostarin alueelle,mutta luostarin oma kissa Mustikka kuljeskeli munkin jäljessä, somaa mustissa molemmat.

Upea vanha kuusikuja oli sentään paikoillaan luoden taianomaisen tunnelman iltakävelyllemme.

Kirkossa kävimme iltajumalanpalveluksessa,anteeksi että en tiedä oikeaa nimeä,kaikellahan on nimensä.

Minulle erilaisiin uskoihin tutustujalle kokemus oli jälleen kerran täysin erilainen se tunnelma mikä ordotoksisessa kirkossa on aivan erilainen kuin luterilaisten kirkoissa.

Laiva ei vielä risteillyt mutta oli jo rannassa valmiina matkustajia odottamassa.

Tuttu karhu patsas piileskeli puitten seassa .

 Varmaan luostarin vanhat viini sammiot kun ulos näytille olivat joutuneet

Yksi yö vain ja auton keula suunnattiin pois sinne jäi kausi Heinävesi monine järvineen ja kanavineen odottamaan vieläkö palaan ....Luultavasti sillä hyvä tuttavani asuu lähellä Varistaipaleen kanavaa.

Olen luvannut vierailla ja lupaushan olisi pidettävä vaikka pitempäänkin aikaa menisi.

Tämä oli kesän avaus hyvin mielenkiintoista ja seura hauskaa, mukavaa kun lähdit kanssani retkelle.

Kiitos!