Lunta juhannusaattona Lapissa.

Aamulla suunnattiin auton keula kohti pohjoista, jo sitä on odottettukin. Kylmä sää ei siinä mielessä haitannut, kun tässä autossa ei ole ilmastointia, jossa helle on hikeä ja tuskaa.
Kohteena oli ainakin aluksi Salla. Päätettiin kuitenkin selvittää tämä reissu kahdella pysähdyksellä ei kahdella yöpaikalla. Noinhan se sitten menikin vaikka olisin kyllä mielelläni ollu "oikeessa Lapissa"muutaman yön.

Kyllä täällä kolme yötä meni ihan vilahtaen, mukava talonpuolikas ja ennenkaikkea hyvä sauna.

Aamulla, kun heräsin ja tarkensin katsetta ulos ikkunasta, häh, mitä kumman valkeaa on puitten oksilla??Maassakin??? Niimpä niin, luntahan se olikin en vaan uskonut sentään noin paljon satavan.

Ajattelin, että ai kun kiva ,että eilen illalla käytiin Onkamon näköalaharjulla nyt olisi ollut liukasta kiivetä sinne.

Kauniit harjulta olivat maisemat, mutta kylmä pohjoistuuli ei oikein houkuttanut istuskelemaan.
Kauniina kesäpäivänä on mukava kahvistella, kun on pöytä ja penkit.

Harjulle kapuaminen maksaa kyllä vaivan komeat on maisemat Onkamo järven yli näkyvät naapurimaan puolelta Rohmoiva ja Vanha Sallatunturi.

Ei varmaankaan peruna tai nauriskuoppa, luulen että sodan jälkiä ovat.

Rannalla oleva Onkamon kylä näyttää oikein elinvoimaiselta paljon taloja ja ihmisiä liikkeellä.

Joku tosin oli jättänyt peltipailakkansa kesän viettoon koivikkoon, kai se sitten lumen tullen lähtee suorittamaan tehtäväänsä, ja kuljettaa omistajaansa pitkin hankia.

Kaunisharju, oi mikä nimi, pitäähän se katsoa onko nimellä katetta. Olihan sillä oli tosiaan.

Oi, että kaunista melkein peilityyni lampi ja kesä vehreimmillään illan valokin kohdillaan.

Pikkuisen vanhaksi menneet pitkokset johtavat pirunpellon yli, vaan eipä ole kulkijatkaan ihan nuoria enää!!!

Lammen nimi on Kolmiloukkonen, johtuu varmaan muodosta ja laavukin samalla nimellä.

Mikä ihana paikka istua pikkuisella iltanuotiolla ja kuunnella tulen rätinää, katsella lammelle ja tunnelmoida.
Sallassa näyttää olevan näitä komeita hiekkaharjuja paljon ja ihan mukavasti on retkeilijätkin huomioitu. Paljon portaita ja laavuilla puut, melkein kaikki kunnossa.
Seuraavana olikin sitten Hangasharju siellä oikein retkeilyreitti.

Kaunista täälläkin järven nimeä en kyllä tiedä. Mutta haitannoonko tuo??!!

Siinäpä niitä portaita piisaa, onneksi on välillä taukopaikkoja, takana näkyy Sallatunturin laskettelu rinteet.

Alhaalla virtailee kirkasvetinen puro ja pitkokset jatkuvat nyt vaihteeksi lehtomaisemassa.

Rentukat, rannan paatsamat ja lepät peilailivat puron kirkkaassa vedessä.

Hyttysistä ei tällä kertaa ollut isompaa haittaa, jotain positiivistä viileässä säässä.
Sitten koitti "muutto" aamu kamat autoon ja tielle, näin Salla jäi kivaksi muistoksi.Uudelleenkin voisin sinne palata.katseltavaa varmaan löytyisi lisää.

Niimpä ajettiin meidän "vaki" paikkaan Pyhätunturille, kaikki minun suosikki mökit olivat jälleen kerran varattu. No, kokeillaan uutta ja oikein hyvä asunto löytyikin ainakin paikan suhteen.
Aivan kansallispuiston reunassa ja polkua piisasi, tietenkin sinne suolle..
..

Voi, että taas kerran suolla, suopursut kukkivat ja jokin suonlintu huuteli kaihoisasti, kuulin sen kuin Noitatunturin salaperäisen kutsun. Mieli rauhoituu ja kaikki turhat kiireet haihtuvat pois.

Lenkkarit ja sukat tosin kastuvat, kun en ihan itseäni uhalla ottanut kumppareita mukaan.

Mutta haittaako tuo, on Pyhä ja huomenna juhannusaatto.

Keltavästäräkki hypähteli pienissä suo männyissä seuraten pomppimistani mättäältä mättäälle. Pahimpien kohtien yli pääsi pitkospuita, mutta sitä iloa ei kauaa kestänyt taas kosteikkoa. Porolaavu oli taivallukseni kohteena.

Välillä kaunista kangasmaastoa. Kuvasin suolla videopätkiä, mutta empä taida enää yrittääkkään laittaa niitä tänne, ainakaan aiemmat eivät ole auenneet ollenkaan. 

No niin, sitten koitti aatto aamu ja lähdettiin; Saariselkää kohti tarkoitusena juhlistaa juhannusta lounaalla Kaunispään huipulla, eipä lähtiessä arvannut mitä näkisi. Saariselän lähestyessä sää kylmeni ja räntää viskoi oikein kunnolla.

Juhannusaatto ja tyhjä terassi Kaunispäällä.

Ruoka maistui silti oikein makoisalle, oli oikeastaan mukava katsella sisältä lämpimästä ulos lumisateeseen.

Porukkaakin oli vähänlaisesti, mutta kaikki kyllä innokkaasti kuvasivat ikkunoista valkeaa juhannusta.

Kun lähdettiin, oli auton päälle kertynyt melkoinen lumikerros ja tuisku iski vaatteet ihan valkoisiksi.

Tosi epätodellinen tunnelma, kun muistelee juhannuksia aiempina vuosina ihanaa yön valoa ja aurinkoa.

Onneksi Vuotsossa satoi jo vettä ja lumi jäi vaan tuntureitten huipuille.

Tuntui mukavalle palata lämpimään mökkiin, panna sauna lämpiämään ja laittaa takkaan tuli.

Takka oli tosiaan muurarin taidon näyte, minulle tuli mieleen kelo.

Olisiko tässä tarpeeksi yhdelle kertaa, jatkan vielä tämän retken tarinoilla Naruskasta. 

Sota muistoistakin täytyy kertoa, sillä kiertelimme Sallan suunnalla muistomerkkejä katsomassa.