Näytetään tekstit, joissa on tunniste kaunispää. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kaunispää. Näytä kaikki tekstit

torstai 9. heinäkuuta 2015

Juhannusviikolla

 Jälleen kerran auton keula suunnattiin muutaman mutkan jälkeen kohti pohjoista.
Vettä satoi mutta satakoon kun saatiin tehtyä lasinpyyhkijälle pikaremontti.
Pyyhkijä kun meinasi heittää voltin tien syrjään.


Näppärä remppa eikös vaan trasseli tukko kiilaksi ja pyyhin ei enää karkaa. Näyttihän se alkuun tosi hupaisalle,mutta sitten siihen tottui.Satoihan kolme päivää peräjälkeen.


Sateen seasta ilmeistyivät vihdoin tutut Pyhä-ja Luostotunturien ääriviivat oli jo tarpeeksi sadetta saatu ,kivaa löytää mökki jossa katto pitää vettä.
Toisaalta ikävää olin suunnitellut edes pikkuisen liikkuvani tunturissa,mutta en sateen takia lähtenyt ollenkaan kävelemään.
Ikäviäkin löytöjä matkaaja tekee,miksi ihmeessä ei me kaikki voitaisi olla kunnolla olisi kaikille paljon helpompaa.Onko järkevää että viimeisetkin vessat viedään pois tai niinkuin tämä Vuostimossa oleva "Suljettu ilkivallan vuoksi" Ei naurata yhtään.


Ametisti kaivoksella ei tarvinnut käydä ne löytyivät paljon lähempää,takkaan mökissä oli tehty hieno ametisti onkalo kerrassaan upeaa.Yleensä täälläpäin on takan tekijöillä hyvä mielikuvitus mutta tämä ylitti kyllä kaikki odotukset.


Todellä hieno "Ametisti luola"







Ilmanki aavalla niinkuin kaikilla soilla riitti vettä pellot laineltivat ja järvet olivat täpösen täynnä.
Kevään kosteus ei varmaan ollut ehtinyt haihtua kun nämä sateet joita on riittänyt ainakin kuukauden alkoivat.Siinä ei oikein yksi poutapäivä paljoa auta.Myös puille oli mennyt talvi aiheuttanut paljon vahinkoa,Näin ikävän näköistä jälkeä en ole aikaisemmin täällä pohjoisessa nähnyt


Kaunispään rinteessä näkyi vielä talven lunta ja viherrystä pikkuisen koivujen hiirenkorvissa.
Kaunista silti.


Tulomatkalla poikettiin Sodankylän vanhassa kirkossa ja hautausmaalla,jotka ovat yleensä minulle tärkeitä kohteita, tällä kertaa etsin Edla Maria Tanhuan hautaa ja löysinkin helposti.




















Moskun Mari oli kyseessä ja Sulo.

Kirkkokin oli avoinna ja kävin jo toisen kerran tässä vanhassa kirkossa.




Palattiin takaisin päin ja jäätiin pariksi yöksi Kuusamoon.Ihan kiva rivitalon pikku osake mutta harmi että nukutuksi ei saanut. Naapuri huoneiston porukat olivat kova äänistä lajia ja rauhoittuivat joskus aamulla lepäämään,silloin meikäläiset jo olivat lähdössä retkeilemään.
Ajettiin Juumaan ja katseltiin Karhunkierroksen alun kahta komeaa koskea.Niskakoskea ja Myllykoskea.Onneksi ei satanut koko aikaa.


Vettä riitti niin paljon että myllyn alimmat hirsikerrat olivat sen peitossa.Veden liike lattian alla tuntui pelottavana myllytuvassa.






Portaita ja paljon siitä ei minun polviparkani tykkää mutta siitä vaan menin.


                  Niskakoski

Seuraavana päivänä oli vuorossa Kiutaköngäs ja Oulangan luontotalo.





 Hienot punaiset rapautuvat dolomiitti kalliot joihin rauta antaa värin olivat yhtä komeat kuin ennenkin. Luonto talossa oli maittavaa porokeittoa,ja hieno näyttely.Pois lähtiessä huomasin vasta kysyä neidonkengästä jonka piti kukkia juuri tähän aikaan.
Opas kertoi että jossain olisi vielä ollut muutama kukka mutta en huomannut,vaikka tarkkaan koetin katsoa.Harmi etten kysynyt silloin kun oltiin menossa könkäälle,no näkemättä jäi neidonkenkä.

Maahinenhan siellä kuusen alla kurkitelee
Ties vaikka neidonkenkää piilotteli takanaan.
Tämä alue on jotenkin taian omainen.
Vanhat suuret puut ja kohiseva joki vieressä.
Ei mikään ihme että tunnelma on lumoava.
Kerran kävimme täällä ruska aikaan ilta alkoi jo hämärtyä
Luontokeskuksen väki sytytteli lyhtyjä polun varteen.
Hiljaista,lumoavaa.
Tykkään Kiutakönkäästä kokonaisuutena.
Yleensä Kuusamo on alkanut vaikuttaa minuun,
Ennen aina porhalsin ohi kohti Lappia.
Viikkokin täällä menisi
kaikkea uutta löytyisi.
Palaan vielä.







Näinhän se matkakin loppuu aikanaan ja Hiljainen kansa on aina katsottava kotiapäin palatessa.
Kylläpä heillä kaikilla oli niin hienot uudet vaatteet.




Tässä tuvassa oli todella upea keramiikka näyttely jos liikutte Suomussalmella päin ja todella hyvä keramiikka taide kiinnostaa kannattaa käydä.
Vuorossa enää kotiin paluu,no niin syksyksi on jo mökit varattu ja uudelleen tulemme Lappiin.



Sieltähän se koti jo näkyykin puitten takaa,kiitos jos jaksoit koko matkan olla mukana ja läksit vaikka noin  satoi.

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Ruskan värejä Lapissa.

Sunnuntai aamuna heti viiden jälkeen auton keula suuntasi kohti pohjoista.Tällä kertaa normaalin kaksikkomme nimen voisi muuttaa kolmikoksi .
Joka tapauksessa matka oli alkanut tarkoitus oli tutustuttaa vähemmän pohjoisessa reissannutta osapuolta komeampiin paikkoihin Lapissa.
Ensimmäinen kohde oli Ukonjärvi,matkaa sinne kertyi varmaankin yli 700 kilometriä.
Kolme jos on ajotaitoista niin matka ei tunnu raskaalle vaan taittuu nopeaan.
Ranuan ja Rovaniemen jälkeen tauko ja makoisaa ruokaa massuun.



Taas taipaleelle ja kohti Sodankylää ohi Saariselaän ja Ivalon Ukonjärvelle.


Vähän haikeana katselin kaukaa häämöttäviä Sompion tuntureita ne kutsuivat minua,mutta ohi vaan viiletettiin.


Ukonjärven lomakylästä olimme varanneet mökin pariksi yöksi,mukava mökki Kierreltiin katselemassa ja löytyi myös mökki jossa oltiin oltu joskus parikymmentä vuotta sitten.            



Kova tuuli työnsi vettä laiturille ja ajoi meidät sisälle odottamaan aamua ja uusia seikkailuja.
Aamulla kiivettiin ensimmäiseksi Karhunpesäkivelle,mitä tietenkään minun ei olisi pitänyt tehdä jalat kipeytyivät ,heikko kunto se vaan noin ilmeilee ei ole tottumusta portaisiin.


Jatkettiin Inariin ja siellä odoteltiin Inarin järven risteilyä.  Hyvin aika menee kauppoihin tutustuen.
Inarin Hopeassahan on pakko käydä siellä on todella persoonallisia koruja nytkin lähti jokaiselle mukaan jotain kivaa.


Mukavan tasaista kulkua Inari 3:lla 
Mutta harmillista oli että ei pystytty rantautumaan Ukonkivelle kovan aallokon takia. 





Inarin kirkon tornin huipun taustana Otsamo tunturi.


Hautuumaasaari jonne vainajat ennen haudattiin pedoilta turvaan.


Rannat ovat jylhät ja monin paikoin kallioiset,mutta upeat ruskan väreissään.


Karun kauniit ja kivikkoiset rannat ja tuhannet saaret komea on Saamenmeri.


Uusi muitomerkki kullankaivajien palstalla Petronellankin laatta oli jalustassa.


Saamelaisten kulttuurikeskus Sajos

Mielikköjärven lintutorni iltavalossa.Nähtiin hanhiaura matkalla etelään.Kyllä ne kuvassa on kun pikkuisen suurentaa......nyt unille mökkiin.



Aamulla matka jatkui Äkäslompoloon aina sinne on päästävä joka syksy uudelleen ei maha mittään.


Täytyihän se Kaunipään huppu käydä katsastamassa ohi ajettaessa.




Tuntureihin rakennetaan jotenkin Kaunispään etelä rinne ei enää näytä entiselle,komeita kelomökkejä täynnä ja mitä lie kaivaneet ihan laellakin saa nähdä mitä sinne tulee.

Äkäslompolo löytyi tutulta paikaltaan ja asumuskin löytyi pariksi yöksi.
Illalla tietenkin Pakasaivolle perinteitä täytyy kunnioittaa.



Eikös vaan olekkin ihanan hämärää?


Nyt taitaa mennä toiston puolelle,siispä pidän tauon ja jatkan osassa kaksi.