Ruskan värejä Lapissa.

Sunnuntai aamuna heti viiden jälkeen auton keula suuntasi kohti pohjoista.Tällä kertaa normaalin kaksikkomme nimen voisi muuttaa kolmikoksi .
Joka tapauksessa matka oli alkanut tarkoitus oli tutustuttaa vähemmän pohjoisessa reissannutta osapuolta komeampiin paikkoihin Lapissa.
Ensimmäinen kohde oli Ukonjärvi,matkaa sinne kertyi varmaankin yli 700 kilometriä.
Kolme jos on ajotaitoista niin matka ei tunnu raskaalle vaan taittuu nopeaan.
Ranuan ja Rovaniemen jälkeen tauko ja makoisaa ruokaa massuun.

Taas taipaleelle ja kohti Sodankylää ohi Saariselaän ja Ivalon Ukonjärvelle.

Vähän haikeana katselin kaukaa häämöttäviä Sompion tuntureita ne kutsuivat minua,mutta ohi vaan viiletettiin.

Ukonjärven lomakylästä olimme varanneet mökin pariksi yöksi,mukava mökki Kierreltiin katselemassa ja löytyi myös mökki jossa oltiin oltu joskus parikymmentä vuotta sitten.            

Kova tuuli työnsi vettä laiturille ja ajoi meidät sisälle odottamaan aamua ja uusia seikkailuja.

Aamulla kiivettiin ensimmäiseksi Karhunpesäkivelle,mitä tietenkään minun ei olisi pitänyt tehdä jalat kipeytyivät ,heikko kunto se vaan noin ilmeilee ei ole tottumusta portaisiin.

Jatkettiin Inariin ja siellä odoteltiin Inarin järven risteilyä.  Hyvin aika menee kauppoihin tutustuen.

Inarin Hopeassahan on pakko käydä siellä on todella persoonallisia koruja nytkin lähti jokaiselle mukaan jotain kivaa.

Mukavan tasaista kulkua Inari 3:lla 

Mutta harmillista oli että ei pystytty rantautumaan Ukonkivelle kovan aallokon takia. 

Inarin kirkon tornin huipun taustana Otsamo tunturi.

Hautuumaasaari jonne vainajat ennen haudattiin pedoilta turvaan.

Rannat ovat jylhät ja monin paikoin kallioiset,mutta upeat ruskan väreissään.

Karun kauniit ja kivikkoiset rannat ja tuhannet saaret komea on Saamenmeri.

Uusi muitomerkki kullankaivajien palstalla Petronellankin laatta oli jalustassa.

Saamelaisten kulttuurikeskus Sajos

Mielikköjärven lintutorni iltavalossa.Nähtiin hanhiaura matkalla etelään.Kyllä ne kuvassa on kun pikkuisen suurentaa......nyt unille mökkiin.

Aamulla matka jatkui Äkäslompoloon aina sinne on päästävä joka syksy uudelleen ei maha mittään.

Täytyihän se Kaunipään huppu käydä katsastamassa ohi ajettaessa.

Tuntureihin rakennetaan jotenkin Kaunispään etelä rinne ei enää näytä entiselle,komeita kelomökkejä täynnä ja mitä lie kaivaneet ihan laellakin saa nähdä mitä sinne tulee.

Äkäslompolo löytyi tutulta paikaltaan ja asumuskin löytyi pariksi yöksi.

Illalla tietenkin Pakasaivolle perinteitä täytyy kunnioittaa.

Eikös vaan olekkin ihanan hämärää?

Nyt taitaa mennä toiston puolelle,siispä pidän tauon ja jatkan osassa kaksi.