Kohti Kilpisjärveä.

Aamulla suurin toivein suunnattiin Muoniota kohti ja sieltä naapurimaan puolelle.
Olin niin tottunut siihen että kyllä kaikki paikat mitä etsin löytyy,että oli melkoinen kolaus
kun Akamella jäi löytymättä.
Ajettiin Muodoslompoloon ja siitä kohti Kaaressuvantoa ja tie mistä olisi pitänyt kääntyä oikealle piiloutui silmiltäni enkä huomannut sitä.
Nyt jälkeen päin olen ajatellut että ei ollut jostain syystä tarkoituskaan löytyä.
Arvatkaa jututinko itseäni äänettömästi kun pysähdyimme parkkipaikalle ja siellä luki Kätkäsuvannon luonnonpuisto,armottoman paljon ohi paikasta minne kuvittelin noin vain meneväni.
Näin sitä joutuu tunnustamaan että kaikki ei aina suju niinkuin itse luulee.

Täytyi tunnustaa nolo moka ja jatkaa matkaa eteenpäin,Kyllä naapurimaan puolella on tauhallista ja hiljaista.Liikenne vähäistä ja asuntoja harvassa.Muutama pikkukylä ohitettiin.

Eikä aikaakaan kun jo tultiin takaisin kotimaan kamaralle

Karesuandon kirkko vielä Ruotsin puolella ollaan.Matka kuitenkin jatkui Kilpisjärveä kohti
.
Ensimmäinen kohde oli Järämä.Noin 16  km Kilpisjärvelle päin Kaaresuannolta.Tämä Strumbock-Stellung asema on rakennettu saksalaisten puolustus linjaksi v.1942-1944. Asemaa rakensi noin 2000-3500 miestä,mukana oli Työorganisaatio Todin Skandinaavian osaston Einsatzgruppen Wiking yksikkö,ja muumuassa 750 puolalaista rakennusmiestä.Noin puolet työvoimasta oli pakkotyöhön määrättyjä Neuvostoliittolaisia sotavankeja.

                                                                             

 .Entistettyhän korsuja on mutta taidolla. Minua ihmetyttää kivi työskentely osattu on asia ja hyvin on säilyneet pitkät juoksuhaudat.Meistä kolmas Suomen armeijan tykistössä käyneenä luetteli meille "ummikoille"tietoja tykistä. kyllä paikalta löytyvät asian tuntevat opasteetkin. Olen kerran aikaisemmin käynyt täällä olin bussin mukana ja tarkempi tutustuminen ja kiertely jäi silloin kiireen jälkoihin.

Riekonmarjan ruska oli tosi kaunis jylhällä paikallaan, tapani mukaan mietin mitä kaikkea lienee seutu historiansa aikaan nähnytkään. Pieni raapaisu ajassa on tämäkin linnoitus.Mitä lie ajatelleet vangit jotka täällä karuissa olosuhteissa ovat työskenelleet.Onko kotiin jääneet olleet mielessä.

Markkinan kylässä ei auto seisahtunut vaikka vähän ehdottelin (käydään paluumatkalla) no silloin satoi ja käymättä jäi.

Iiton palsasuot sentään käytiin katsomassa,Aika moni palsoista alkoi hiljalleen sulaa ja lopuksi jää vai pieni lampare suolle.

Siinähän Alajärvi jo näkyykin ja laskeudutaan Suomen maanteitten korkeimmalta kohdalta Muotkantakkasta Kilpisjärveä kohti.

Vuokramökkimme löytyi ja saimme ikkunasta ihailla komeaa maisemaa.

Seuraavana päivänä olikin ohjelmassa käynti Norjan puolella ja tietenkin Saana ja Mallan luonnonpuistoon tutustuminen.

Porukkamme meni kuntonsa mukaan kuka Saanalle ja me kaksikko Siilasjärven rantaa ihailemaan.

Norjalainen tietyömaa olikin oma lukunsa.Kun ensin oli odotettu melkein puoli tuntia niin kuvassa näkyvä auto toi autoletkan perässään. Kurvasi meidän eteen ja sitä seuraten mentiin noin 7 km.           

Masiiviset kallion tai pikemminkin vuoren kupeet oli räjäytetty ja uutta asfalttia tehty ja välillä oli tekemättäkin.Siinä johtoautoa seuraten pujoteltiin työkoneitten välissä pikkuisen eri meininkiä kuin kotomaassa. Täällä ei voi kiertoteitä tekaista noin vaan.

Paluumatkalla Kilpisjärveltä satoi mutta Muoniossa sade oli jo lakannut ja minä taas naapurimaan puolelle, mutta ei se väkisin löydy mikä on piilossa,sinne jäi Akamella.                                             

Muodoslompolon kirkko.

Matkaa jatkettiin Pyhätunturille yö siellä ja sitten kotia kohti.

Voi että nyt jo kaipaan takaisin ja täytyisi jaksaa ensi kesää odotella.

Toivottavasti jaksoit lukea tuli kovin pitkä juttu mutta ajattelin kaiken mahduttaa tähän.

Minä vaan viivyn kesän muistoissa kun tuuli ulvoo nurkissa ja lunta sataa,sulaen välillä.