Vettä satoi mutta satakoon kun saatiin tehtyä lasinpyyhkijälle pikaremontti.
Pyyhkijä kun meinasi heittää voltin tien syrjään.
Näppärä remppa eikös vaan trasseli tukko kiilaksi ja pyyhin ei enää karkaa. Näyttihän se alkuun tosi hupaisalle,mutta sitten siihen tottui.Satoihan kolme päivää peräjälkeen.
Sateen seasta ilmeistyivät vihdoin tutut Pyhä-ja Luostotunturien ääriviivat oli jo tarpeeksi sadetta saatu ,kivaa löytää mökki jossa katto pitää vettä.
Toisaalta ikävää olin suunnitellut edes pikkuisen liikkuvani tunturissa,mutta en sateen takia lähtenyt ollenkaan kävelemään.
Ikäviäkin löytöjä matkaaja tekee,miksi ihmeessä ei me kaikki voitaisi olla kunnolla olisi kaikille paljon helpompaa.Onko järkevää että viimeisetkin vessat viedään pois tai niinkuin tämä Vuostimossa oleva "Suljettu ilkivallan vuoksi" Ei naurata yhtään.
Ametisti kaivoksella ei tarvinnut käydä ne löytyivät paljon lähempää,takkaan mökissä oli tehty hieno ametisti onkalo kerrassaan upeaa.Yleensä täälläpäin on takan tekijöillä hyvä mielikuvitus mutta tämä ylitti kyllä kaikki odotukset.
Todellä hieno "Ametisti luola"
Ilmanki aavalla niinkuin kaikilla soilla riitti vettä pellot laineltivat ja järvet olivat täpösen täynnä.
Kevään kosteus ei varmaan ollut ehtinyt haihtua kun nämä sateet joita on riittänyt ainakin kuukauden alkoivat.Siinä ei oikein yksi poutapäivä paljoa auta.Myös puille oli mennyt talvi aiheuttanut paljon vahinkoa,Näin ikävän näköistä jälkeä en ole aikaisemmin täällä pohjoisessa nähnyt
Kaunispään rinteessä näkyi vielä talven lunta ja viherrystä pikkuisen koivujen hiirenkorvissa.
Kaunista silti.
Tulomatkalla poikettiin Sodankylän vanhassa kirkossa ja hautausmaalla,jotka ovat yleensä minulle tärkeitä kohteita, tällä kertaa etsin Edla Maria Tanhuan hautaa ja löysinkin helposti.
Moskun Mari oli kyseessä ja Sulo.
Kirkkokin oli avoinna ja kävin jo toisen kerran tässä vanhassa kirkossa.
Palattiin takaisin päin ja jäätiin pariksi yöksi Kuusamoon.Ihan kiva rivitalon pikku osake mutta harmi että nukutuksi ei saanut. Naapuri huoneiston porukat olivat kova äänistä lajia ja rauhoittuivat joskus aamulla lepäämään,silloin meikäläiset jo olivat lähdössä retkeilemään.
Ajettiin Juumaan ja katseltiin Karhunkierroksen alun kahta komeaa koskea.Niskakoskea ja Myllykoskea.Onneksi ei satanut koko aikaa.
Vettä riitti niin paljon että myllyn alimmat hirsikerrat olivat sen peitossa.Veden liike lattian alla tuntui pelottavana myllytuvassa.
Portaita ja paljon siitä ei minun polviparkani tykkää mutta siitä vaan menin.
Niskakoski
Seuraavana päivänä oli vuorossa Kiutaköngäs ja Oulangan luontotalo.
Hienot punaiset rapautuvat dolomiitti kalliot joihin rauta antaa värin olivat yhtä komeat kuin ennenkin. Luonto talossa oli maittavaa porokeittoa,ja hieno näyttely.Pois lähtiessä huomasin vasta kysyä neidonkengästä jonka piti kukkia juuri tähän aikaan.
Opas kertoi että jossain olisi vielä ollut muutama kukka mutta en huomannut,vaikka tarkkaan koetin katsoa.Harmi etten kysynyt silloin kun oltiin menossa könkäälle,no näkemättä jäi neidonkenkä.
Ties vaikka neidonkenkää piilotteli takanaan.
Tämä alue on jotenkin taian omainen.
Vanhat suuret puut ja kohiseva joki vieressä.
Ei mikään ihme että tunnelma on lumoava.
Kerran kävimme täällä ruska aikaan ilta alkoi jo hämärtyä
Luontokeskuksen väki sytytteli lyhtyjä polun varteen.
Hiljaista,lumoavaa.
Tykkään Kiutakönkäästä kokonaisuutena.
Yleensä Kuusamo on alkanut vaikuttaa minuun,
Ennen aina porhalsin ohi kohti Lappia.
Viikkokin täällä menisi
kaikkea uutta löytyisi.
Palaan vielä.
Näinhän se matkakin loppuu aikanaan ja Hiljainen kansa on aina katsottava kotiapäin palatessa.
Kylläpä heillä kaikilla oli niin hienot uudet vaatteet.
Tässä tuvassa oli todella upea keramiikka näyttely jos liikutte Suomussalmella päin ja todella hyvä keramiikka taide kiinnostaa kannattaa käydä.
Vuorossa enää kotiin paluu,no niin syksyksi on jo mökit varattu ja uudelleen tulemme Lappiin.
Sieltähän se koti jo näkyykin puitten takaa,kiitos jos jaksoit koko matkan olla mukana ja läksit vaikka noin satoi.
