Tarkennuksena asiaan kuulun kivikerhoon, jossa kivistä tehdään kaikkea kivaa.
Ne, jotka osaa tekee oikein hienoja juttuja ja minä, joka opettelen niin no, opettelen.
Hauskinta on kivien etsiminen ja keräily. Kokee joskus aidon löytäjän ilon.
Niimpä me kaksitoista henkilöä suunnattiin eräänä elokuisena aamuna Kemin jalokivi galleriaan.
Oi, että kaikkea ihanuutta mitä siellä näkikään! Sää tosin oli pakahduttavan helteinen, kivaa niin kauan, kun istui ilmastoidussa autossa.
Ametistisikerö ja iso. Sitten sitä Jaspisbreksiaa, mitä oltiin menossa etsimään.
Matka jatkui eteenpäin ajeltiin pitkin Kemijoki vartta kohti yöpymispaikkaa Peuran kylässä, Tervolassa.
Todella viehättävä entistetty maalaistalo, ja osalle rantamökki Kemijoki varresta.
Rantasaunaa ja kaikkea ihanuutta, mutta kylläpä tämä retkeilijä oli niin nuupahtanut, että sänky ja suihku kutsuivat enemmän puoleensa kuin saunominen ja uinti.
Kemijokea Ossauskosken voimalaitoksen alapuolella.
Ihana makkari, eikö vaan? Hyvät unet siellä sai. Pihassa oli myös savusauna ja kylpytynnyri, että vaikka mitä voisi tilailla. Suosittelen kaikille matkailijoille!
Toki oltiin jo käyty kivipaikassakin, mukaan lähti kromimarmoria ja "jotain kiveä", kaikkea en kyllä tunne.
Aamulla virkeänä jatkettiin matkaa Kalkkimaan kaivokselle, johon tutustuttiin oikein oppaan johdolla. Täältä lähtee kalkkia melkein mihin vaan tarkoitukseen puutarhan ja pellon lannoituksesta eläinten rehuihin.
Jaspisjuoni kalliossa, nakuteltavaa niille, joilla kunnon työkalut oli. Reilua porukkaa, kun mekin joilla ei ollut hakkua kiilaa tai poraa, saatiin palaset omaksi.
Täältä kaivoksen nurkalta lähdettiin ajelemaan kohti Rautuvaaraa ja Hannukaisen Laurinojaa.
Laurinojalla äkeä maan omistaja pyyhälsi paikalle, vaikka luvat siellä käyntiin oli kysytty, mutta kuulema vääriltä henkilöiltä, Ei valtauksen haltija kuulema voi luvata mitään. Ihmeteltiin tovi ja, kun kaikki olivat koossa jatkettiin matkaa ja valtavat kasat jäivät omistajalleen.....
Luulempa, että ei henkilöautoon mahdu kovin monta kiveä näin valtavista kasoista.
Porot kuljeskelivat alhaalla, siis vähintään tunturin kokoisiahan nämä läjät olivat, katsokaa vasemmalle jos ajatte Kolarista Äkäslompoloon, Hannukaisen jälkeen ne ovat. Tieltä ei tosin tajua miten valtava alue on.
Ai niin, käytiin me naapurimaassakin valtiovierailu ihan huvin vuoksi.
Seuraavaan yöpaikkaan Leville saavuttiin hyvissä ajoin, ja ihan kiva oli paikka, siis kaksi ylintä kerrosta alppitalosta seittemän makkarin huoneisto. Hyvin mahduttiin koko porukka sinne.
Saunan jälkeen oli parvekkeelta mukavaa seurata paikallista kesän viettoa!!! Nopsaan levolle, aamulla oli aikainen lähtö Hanhimaassa olevaan Loma-Harjulaan, mistä oli tilattu venekyyti seuraavaan kivipaikkaan. Vuossavaaraan, olikohan joen nimi Lismajoki, ainakin tuo minun karttakirja sellaista tietoa antaa... Nyt tuli jänöpupu pöksyyn, ja en uskaltanut lähteä vene matkalle, kun oli muka vaikea kohde. No jaa, kaikki sanoivat ettei ollut vaikea, olisin kuulema päässyt sinne, no näkemättä jäi, ei maha mittään. Kapsajoelle suunnattiin seuraavaksi, se on minulle tuttupaikka, pari kertaa olen aiemmin käynyt. Mutta nyt vasta sen oikean rakkapaikan löysin ja vielä ihan itse. Hyvä minä!
Kerta kaikkiaan mukava päivä vaikka Vuossavaarassa jäikin käymättä.Seuraavana aamuna taas tielle. Kohteena Kumputunturin seutu.Siellähän tunturi jo näkyykin.
Karttaakin täytyy jo tutkia navigaattoreitten lisäsi.Kun oli ajettu tarpeeksi löytyi hieno kivi ihan vaan tien penkalta mutta oli mokoma liian iso mukaan otettavaksi.sai jäädä kotiseudulleen.
Päivä oli sitten pulkassa kivien suhteen ja kotimatka alkoi,pitkä sellainen mutta ei haittaa olen tottunut istumaan autossa pitkiäkin matkoja.Mukavia kivimuistoja tältä retkeltä.
Katselin kiviä jotka makasivat paikallaan
eivät hakanneet rummun tahdissa,
ne olivat vihreitten sammalkuvioden koristamia,
luonnollista taidetta.
Kivissä on kartta.
Korppi laskeutuu kuivuneen puun latvaan
näyttää minulle maata,
maassa on käyrä poron luu,
minulle tärkeä,
mutta minulla ei ole lupaa koskea siihen.
Korppi osoitti luuta minulle.
Kivissä on kartta.
Seison tunturin huipulla,
katselin kivien peittämää maastoa,
maailmasi on kaunis.
Runo Tuomo Kesäläisen kirjasta Kivissä on kartta
