Näytetään tekstit, joissa on tunniste myllykoski. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste myllykoski. Näytä kaikki tekstit

torstai 9. heinäkuuta 2015

Juhannusviikolla

 Jälleen kerran auton keula suunnattiin muutaman mutkan jälkeen kohti pohjoista.
Vettä satoi mutta satakoon kun saatiin tehtyä lasinpyyhkijälle pikaremontti.
Pyyhkijä kun meinasi heittää voltin tien syrjään.


Näppärä remppa eikös vaan trasseli tukko kiilaksi ja pyyhin ei enää karkaa. Näyttihän se alkuun tosi hupaisalle,mutta sitten siihen tottui.Satoihan kolme päivää peräjälkeen.


Sateen seasta ilmeistyivät vihdoin tutut Pyhä-ja Luostotunturien ääriviivat oli jo tarpeeksi sadetta saatu ,kivaa löytää mökki jossa katto pitää vettä.
Toisaalta ikävää olin suunnitellut edes pikkuisen liikkuvani tunturissa,mutta en sateen takia lähtenyt ollenkaan kävelemään.
Ikäviäkin löytöjä matkaaja tekee,miksi ihmeessä ei me kaikki voitaisi olla kunnolla olisi kaikille paljon helpompaa.Onko järkevää että viimeisetkin vessat viedään pois tai niinkuin tämä Vuostimossa oleva "Suljettu ilkivallan vuoksi" Ei naurata yhtään.


Ametisti kaivoksella ei tarvinnut käydä ne löytyivät paljon lähempää,takkaan mökissä oli tehty hieno ametisti onkalo kerrassaan upeaa.Yleensä täälläpäin on takan tekijöillä hyvä mielikuvitus mutta tämä ylitti kyllä kaikki odotukset.


Todellä hieno "Ametisti luola"







Ilmanki aavalla niinkuin kaikilla soilla riitti vettä pellot laineltivat ja järvet olivat täpösen täynnä.
Kevään kosteus ei varmaan ollut ehtinyt haihtua kun nämä sateet joita on riittänyt ainakin kuukauden alkoivat.Siinä ei oikein yksi poutapäivä paljoa auta.Myös puille oli mennyt talvi aiheuttanut paljon vahinkoa,Näin ikävän näköistä jälkeä en ole aikaisemmin täällä pohjoisessa nähnyt


Kaunispään rinteessä näkyi vielä talven lunta ja viherrystä pikkuisen koivujen hiirenkorvissa.
Kaunista silti.


Tulomatkalla poikettiin Sodankylän vanhassa kirkossa ja hautausmaalla,jotka ovat yleensä minulle tärkeitä kohteita, tällä kertaa etsin Edla Maria Tanhuan hautaa ja löysinkin helposti.




















Moskun Mari oli kyseessä ja Sulo.

Kirkkokin oli avoinna ja kävin jo toisen kerran tässä vanhassa kirkossa.




Palattiin takaisin päin ja jäätiin pariksi yöksi Kuusamoon.Ihan kiva rivitalon pikku osake mutta harmi että nukutuksi ei saanut. Naapuri huoneiston porukat olivat kova äänistä lajia ja rauhoittuivat joskus aamulla lepäämään,silloin meikäläiset jo olivat lähdössä retkeilemään.
Ajettiin Juumaan ja katseltiin Karhunkierroksen alun kahta komeaa koskea.Niskakoskea ja Myllykoskea.Onneksi ei satanut koko aikaa.


Vettä riitti niin paljon että myllyn alimmat hirsikerrat olivat sen peitossa.Veden liike lattian alla tuntui pelottavana myllytuvassa.






Portaita ja paljon siitä ei minun polviparkani tykkää mutta siitä vaan menin.


                  Niskakoski

Seuraavana päivänä oli vuorossa Kiutaköngäs ja Oulangan luontotalo.





 Hienot punaiset rapautuvat dolomiitti kalliot joihin rauta antaa värin olivat yhtä komeat kuin ennenkin. Luonto talossa oli maittavaa porokeittoa,ja hieno näyttely.Pois lähtiessä huomasin vasta kysyä neidonkengästä jonka piti kukkia juuri tähän aikaan.
Opas kertoi että jossain olisi vielä ollut muutama kukka mutta en huomannut,vaikka tarkkaan koetin katsoa.Harmi etten kysynyt silloin kun oltiin menossa könkäälle,no näkemättä jäi neidonkenkä.

Maahinenhan siellä kuusen alla kurkitelee
Ties vaikka neidonkenkää piilotteli takanaan.
Tämä alue on jotenkin taian omainen.
Vanhat suuret puut ja kohiseva joki vieressä.
Ei mikään ihme että tunnelma on lumoava.
Kerran kävimme täällä ruska aikaan ilta alkoi jo hämärtyä
Luontokeskuksen väki sytytteli lyhtyjä polun varteen.
Hiljaista,lumoavaa.
Tykkään Kiutakönkäästä kokonaisuutena.
Yleensä Kuusamo on alkanut vaikuttaa minuun,
Ennen aina porhalsin ohi kohti Lappia.
Viikkokin täällä menisi
kaikkea uutta löytyisi.
Palaan vielä.







Näinhän se matkakin loppuu aikanaan ja Hiljainen kansa on aina katsottava kotiapäin palatessa.
Kylläpä heillä kaikilla oli niin hienot uudet vaatteet.




Tässä tuvassa oli todella upea keramiikka näyttely jos liikutte Suomussalmella päin ja todella hyvä keramiikka taide kiinnostaa kannattaa käydä.
Vuorossa enää kotiin paluu,no niin syksyksi on jo mökit varattu ja uudelleen tulemme Lappiin.



Sieltähän se koti jo näkyykin puitten takaa,kiitos jos jaksoit koko matkan olla mukana ja läksit vaikka noin  satoi.

perjantai 15. helmikuuta 2013

Mua kutsuu Kuusamo

Luostolta matkamme jatkuu, nyt kohteena on Kuusamo paikka jonka ohi on aina tullut pohjoista kohti ajeltua. Kerrankin päätettiin tutustua, edes pikkuisen pintaa raapaista.
Majapaikka oli jo etukäteen varattu, ei siis huolta mihin päänsä kallistaisi.


Pienen etsinnän tuloksena "mökki" löytyikin ja kaikilla mukavuuksilla.


Poreammettakaan ei ole tullut vielä ennen kokeiltua, mutta nytpä kokeillaan.


Maisemat mökiltä tosin ei olleet kovin komeat, mutta jospa huomenna löytyisi jotain kaunista, ihan jänskättää!

Aamulla suunnatiin pienen karhunkierroksen lähtö etapille.
Paljon porukkaa, nyt ei turisteista ollut puutetta, korviin kantautui monen vieraan maan kieliä.

Ensimmäiseksi oli Niskakoski.

Tietysti oli tosi hyvä tuuri ja koskenlaskijat liikkeellä.


Kylläpä näytti hauskalle ollappa nuorempi, notkeempi. Voi että tuon haluasin kokea!

Virta venhettä vie,
mihin päättyvi tie
lyö kuohut purren puuta ja talkaa
Mikä ihminen on virvaliekki levoton........


Ihania nuo riippusillat, jatketaanpa etteenpäin.
Eikä aikaakaan, kun jo kuuluukin Myllykosken kohina.




Koskia olen nähnyt monenlaisia, mutta tämä jotenkin ylitti kaikki odotukseni, upeaa!
Paikassa oli jotain ikiaikaista taikaa, välillä jopa unohdin ympärilläni liikkuvat ihmiset, ei tuntuneet ollenkaan häiritseviltä, niinkuin hälinä normaalisti minulle.
Kyllä jaksettiin kuvata ja ihastella komeaa Oulankajokea, hieno Kiutaköngäskin on, mutta jotenkin
tämä koski jakso on ihan omaa luokkaansa!



Myllytupa oli rauhaisa ja hiljainen, mukava viileä paikka eväitten syöntiin.


Vanha mylly on kunnostettu ja varmaan samanlainen, kun aikoinaan, kun sillä vielä viljaa jauhettiin.



Ihastuttavat näkymät koskelle myllyn yläkerran ikkunasta.



Komea päivä vielä kaiken lisäksi, voiko muuta enää toivoa?


Palailtiin pikku hiljaa takaisin autolle, jostain syystä en luottanut kuntooni, että tuo 12 kilometriä
olisi taittunut jälkeen päin harmittaa kai sen olisi kävellyt jos aikaa olisi pannut ja huilaillut.
Ihanat muistot jäivät tästäkin pikku pistäytymisestä.


Rukakylään katsomaan Martti Innasen näyttelyä.
Voi, että olivat mahtavia töitä, katsojilta kuului naurun pyrskähdyksiä, varsinkin nimet aiheuttivat sen!






Kuka vanhoja muistaa sitä varstalla päähän.





Rengin haamu Kuomionkoskella.

Urjalan avaruusalus Varsta 1 vieraalla planeetalla.

Kyllä Innanen on mahtava naivistisen taiteen tekijä ja näyttelyssä oli todella paljon töitä.




Käytiin vielä illalla Rukan Juhannuskalliolla, paikka jossa vietettiin ennen juhannusjuhlia.

Maisemat olivat kauniit, ja olo jo ihan väsy, ei pitäisi katsella liikaa kaikkea kivaa.






Näkyy häivähdys ruskaakin, mustikka ja riekonmarja punersivat.


Alhaalta päin juhannuskallio näyttää todella jyrkälle ja nuo kummalliset kolot, "pirunkirkot" reiältä seinämässä
kideonkaloitahan ne taitavat olla.
Rukaltakin löytyy vaalean lilaa ametistia ja tietysti aika paljon kvartsia huipullakin kallio oli paikoin valkoinen.

Päivän päätteeksi oli mukava pulahtaa poreammeeseen ja sieltä saunaan.
Kun näin, että mökissämme oli kotiteatteri niin seuraavana päivänä piti tietysti käydä ostamassa elokuva "Hiljaisuus", ääni maalima on tosi erilainen. Tosi eläviä oli nekin auton ääni ja askeleet mökin nurkalta ja sitten oveen kuuluva koputus! Pelottava tilanne iltamyöhäällä! No, koputtajahan oli paritalo mökkimme toinen asukas, joka tuli kyselemään, olimmekohan sattumoisin ottaneet myös avaimet siihen asuntoon. Öh. Olimmehan me.


Kuusamo Danny