Omituisen harrastuksen parissa.Hautausmaa Kannonkoskella.

 Taitaa olla jonkin aikaa,kun olen täällä vieraillut.

No nyt innostuin kun Google uhitteli poistavansa tilit joita ei ole kaytetty vuoteen.

Pikkasen pelästyin ja aloin miettiä mitä en olisi käyttänyt......

Nyt harrastukseni pariin.Elikkä hautausmaalle.

Erikoinen on kirkko,hyvällä tavalla sellainen.Harmi ettei tiekirkkona olisi voinut käydä sisällä.

,Muualla en ole nähnyt noin hyviä "ovenpäällys tekstejä"

Sankari hautausmaa,ja muistomerkki Isänmaan puolesta,ota uhrimme vastaan taivas ja syntymämaa.

Jotenkin erilainen muistomerkki en ole aikaisemmin tällaista nähnyt.

Sitten syyhyn miksi halusin käydä Kannonkosken hautausmaalla.

Katsoin tvstä ohjelman Valamon munkeista,kuinka he lähtivät sotaa pakoon ja monien

vaiheitten jälkeen tulivat keskisuomeen,jossa veljistä 27 kuoli ja haudattiin.

Ikä heillä oli korkea ja talven matkan teko ei varmaan ollut helppoa.

Tuosta ohjelmasta sain ajatuksen että jos liikun Kannonkoskella päin käyn heidän haudallaan.

Näin tänä kesänä tulin käyneeksi siellä.

Vettä satoi mutta ei se haitannut,kaunis oli paikka käydä jäi hieno muisto.

Tälläistä tällä kertaa,ties vaikka innostun postaamaan enemmänkin.

Hitaasti mutta varmasti

 Kylläpä om vettä virrannut meidän kylän pikku joessa tosi paljon 

siitä kun viimeksi mitään kirjoitin.

Tuokin korona tuli ja sotki hyvin menneen maailmani.

Ei sentään että siihen olisin sairastunut mutta kaikki hauskat retket saivat jäädä.

Täällä voi vielä käydä ilmojen valtiaita katsomassa ei ole porukkaa,no huvi se on pienikin .

Ruskaretkelle toki uskaltauduin en yleensäkkään ruuhka paikkoihin mene.

Hiljaiselta näyttää siellä missä liikuttiin,mutta maisemat on tutut ja kauniit.

Semmoista pohjoisessa.

Pienin matkalainen kysyi että Miksi puissa on laastarit?

Meni ihan vähän aikaa ennenkuin tajuttiin 

että mitä!!

Rajavyöhykkeen merkit ne on

Laastereille ne näyttikin kun oikein katsoi.

Kyllä lapsen kanssa tulee huomanneeksi monta asiaa 

aivan toisin.

Syrjä seuduilla liikuttiin

sehän on kaikkein parhainta

Näki monta eläintä ja lintuja

riekkoparvenkin mikä on

ollut harvinaista.

Kuukkelit myös kävivät tervehtimässä.

Samoin kärppä juoksi polulla vastaan ja jos nuorimmainen ei olisi sanonut Ovava ties miten lähelle olisi tullutkaan.

Tämä tapahtui Mielikköjärven lintutornilla.

Sitten tämän viereisen kuvan juttu

Yht äkkiä alkoi kuulua tieltä ihmeellistä ääntä kahinaa,kohinaa

kuhinaa

Näkyviin  tulee rekikoiria

pari kymmentä

Siis iso valjakko joka veti perässään mönkijää

ja kahta ihmistä.

Katsoin ehkä lähinnä suu auki

eipä juolahtanutkaan mieleen ottaa kuvaa.

Tämmöistä nähtiin 

oli hauskaa tosin pitkät

ajomatkat eivät innostaneet nuorimmaista

Joko kohta ollaan perillä 

kysymyksen kuuli aika usein.

Tällä kertaa näin

jos ensikerralla enemmän .Paljon muutoksia on elämässä tapahtunut voisi niistäkin kertoa.

Autiot talot jatkoa edelliseen.

 Olimme menossa tutustumaan Presitentti Kekkosen syntymä torppaan

Ajelin vähän mutkan kautta suoraan ja kas kummaa,mitä tuolla mäen päällä on?

Jarruttaa kerkesin mutta ohi mentiin,no uudella kerralla ei menty ohi.

Kävelimme pihaan ihmetellen,mitä kummaa noin iso rakennus ryhmä ja romahtamaisillaan.

 

Todella upeat vanhat rakennukset olivat jääneet sään armoille,en osannut kuin ihmetellä.

Miksi kyselin mielessäni?

Talo todella kauniilla paikalla takana vilkkui järvenselkä ympärillä avarat pellot ja mikä talo on se ollut aikanaan todella hieno,nyt vaan muistot jäljellä.

Perinteinen neliön muotoinen piha, talo kuin koru, kuka on tehnyt kaikki nuo koristeet minuun teki suuren vaikutuksen.

Aitat olivat tosi vanhoja mutta navetta uudempi sementtitiilinen.

Vellikellon katos ja itse kello on hävinneet mutta paikkan vielä tunnistaa ,aitan päädyssä niinkuin kuuluukin.

Kaunis kesäpäivä ja lämmintä perhoset ja kimalaiset lensivät nurmettuneen pihan kasvien yllä.

Pellot talon ympärillä viljellyt mutta miksi talo on jäänyt hoitamatta ?

Kukahan tietäisi kertoa miksi talo on jäänyt autioksi.Tämän kokoista autio talo ryhmää en ole nähnyt siis maalaistaloa.Rauhassa näin Tiurun sairaalan joka on myös tosi iso rakennus kokonaisuus kirjoitinkin siitä.Miten minusta alkaa tuntua että tämä on oikeasti "murheellisten laulujen maa"

 Non niin puhukoot kuvat puolestaan minä olen itse aika sanaton.

Sinne jäi talo ruususen uneen pikkuisen vaitonaisena lähdimme pois.Kohti uusia seikkailuja.

Autiot talot osa 3

Tällä kertaa vuorossa on talo joka oli minulle lapsuudestani tuttu,nyt sitä ei enää ole.

Vain kasa lautoja ja muuta joka muodosti ennen talon 

Otin kuvan 1998 sen jälkeen on vuodet vierineet ja talo (tai mökki) niinkuin ennen sanottiin hävinnyt.

Tuossa vaiheessa oli rappion merkit jo näkyvissä,mutta vielä piharakennuksessa oli asukas.

Perhe joka tässä asui muutti luovutetusta Karjalasta (Valkeala)

tänne savon radan varteen,heillä oli pari lehmää ja pienet pellot mökin ympärillä.

Seuraavan kerran kun kuvasin paikalla oli näkymä surullinen-

Luulisi että mökki on palanut mutta ei aika vaan oli tehnyt tehtävänsä

Kuvat ovat v.2013.

   

 

  Kun tämän uuden kirjoitus aiheeni innoittamana kävin paikalla tuntui että noinko äkkiä luonto valtaa kaiken takaisin.Kaivo on ainoa joka näyttää säilyneen kuosissaan

Tietenkin puut ovat kasvaneet

ja heinikko valtaa koko paikan.

Haikeus täyttää mielen,

muistot ovat ainoat mitä jää jäljelle.

 

Piharakennus (entinen sauna ja navetta) on vielä pystyssä.

Ei ehkä kovin kauan mutta vielä kumminkin.

Entisellä pellolla kasvaa angevoa horsmaa ja nykyajan vitsausta jättiputkea.

Kotikuusi pitää piha aitaa pystyssä.

Portti on jo luovuttanut ja kaatunut.

Piharakennuksen pääty on vielä hyvän näköinen muuhun tuhoon verrattuna 

Tuossa oli sauna ja saunakamari jossa viimeiseksi on asuttu.

Näin muuttuu maailma ja me mukana.

Uusi harrastus Autio talot.

Tällä kertaa kerron maatalouden murroksesta,joka autioitti paljon maaseutua.

Nykyään pienviljelijä ei ole enää tarpeellinen.

Suuruuden ihannointi ja kolhoosimaisuus 

Raha raha raha se on tärkeintä ei elämän laatu.

Ennen neljän lehmän omistaminen oli suuri ilo ja tulo perheelle.

Isäntä kävi suomenhevosellaan talvella savotoilla.

Nykyään semmoiselle hymähdetään,en tiedä kuinka kauan niin menee.

No se siitä kuvausmatkoillani olen nähnyt monenlaista.

Liikuttavaakin,mutta kukapa siitä välittäisi 

nurmen alla nukkuvat entiset uurastajat.

Nykyihmiselle on yksi ja sama onko kyseessä kotitalo

ihmeen helppoa siitä on luopua ja myydä pois.

Missä ovat tunne siteet?

Onko nykyihminen niin kylmä ja tunteeton?

 Entinen kuka nyt noin kurjista oloista olisi lähtöisin ei ei.

Ikkunat katsovat kuin arkaillen pensaikon seasta,

Turhaan odottavat tulijaa.

Portaat ovat lahoneet kukaan ei enää korjaa niitä.

Kauan kylmillään olleet huoneet varistavat maalit lattialle.

Aika on pysähtynyt parhaiten säilyneessä huoneessa joka oli emännän ylpeys "sali"

minne vieraat vietiin kahviteltaviksi.

Mittaritaulusta ei enää katso kuin tyhjät kuopat sulakkeitten päikalla.

ovi on auki kuistille.

Pihalla ei enää ole navettaa se on purettu tai palanut.Kivijalka vain jäljellä.

Maitotonkat eivät ole enää omassa kopissaan ovi kellottaa nurmikon peittämänä.Lupiinit kukkivat.

Sauna on parhaiten säilyneen näköinen.

Puimuri ja muita vanhoja maatalouskoneita on kerätty kasaksi ilmeiseti odottavat romuautoa.

Takana niityn jäänteet koivikko on kasvanut siihen järven sinisilmä välkkyy puiden välistä.

Täytyy käyttää vanhaa sanontaa "niin muuttuu maailma Eskoseni"

Tällaista tällä kertaa

Sarja jatkuu........