Matkoja Lemmenjoelle ja lähistölle.

Ensimmäinen kerta Lemmellä oli ainut kertainen kokemus, oli toukokuu ja lunta vielä tuntureilla.
Turisteja ei missään ja suurin osa matkailupaikoista kiinni, oli kuulema heidän lomakuukautensa..
Päädyimme Ahkun tuvalle ja heillä oli ihana lämpöinen mökki valmiina.
Lemmenjoen tie, joka lähtee Pokka Inari tiestä, on kokemus sinällään sitä mutkien ja mäkien määrää.
Kun tulee viimeisten mäkien päälle näkyykin suoraan edessä komea tunturi Joenkielinen.

Nämä kuvat on otettu jokin aikaa sitten silloin, ei ollut vielä vessaa vaan oikea huussi, no sähkö sentää oli.

Mökin ikkunasta näkyi piharakennus ja katolla lihan kuivatus häkki, takana virtasi Lemmenjoki.                  

Tai taitaa pareminkin olla Njurkalahtea, Mustanlinnunlahtea siis. Kevät ei täällä ollut alkanut muuten kuin, että lumi oli sulanut osittain. Ytyköitäkään ei näkynyt ainuttakaan.                                                                             

                                    

                                   

Seuraavana päivänä lähdimme käymään Muurahaislammella 

Lunta vielä Joenkielisen rinteillä, onneksi sää ei ollut liian viileä, kun oli pukeutunut lämpimästi.

Komea nuotio paikka ei ihme että tänne on palannut toisenkin kerran.

Polun varrelta, Lemmenjoen takana näkyy Pororuhtinas Kaapin Jounin kenttä.

Seuraavalla kerralla tutustuttiin itse jokeen veneretkellä, josta jäimme päiväksi Ravadakselle.

Lähtö valmisteluja Njurkalahdessa. Suurin osa lähtijöistä oli kullankaivajia.

Joki polveilee ja kiemurtelee kapeikoissa ja koskipaikoissa, joissa vähän veden aikaan joutuu kävelemään 

Ravadasjärvi autiotuvan laiturilta päin nähtynä, sadepilvet roikkuvat Morgam-Viibusten päällä.

Itse Ravadasköngäs on komea ja polkua autiotuvalle hauskaa kulkea.

Ravadasjoki on uuratanut itselleen syvän uoman kallioon.

Mitä ylemmäs kapusi sitä komeammat oli maisemat. Tuntureitten paljaat laet molemmin puolin jokea.

Ravadas järven autiotupa ja olikohan siinä myös varauspuoli??? Laiturilta pääsee veneen kyytiin.

Merkiksi riittää, että seisoo laiturilla, kun vene tulee niin pääsee kyytiin.

Seuraava veneretki olikin muutaman kesän jälkeen, tällä kertaa koko joen mitalla Kultahaminaan asti.

Kullankaivajat rinkkoineen ja isoine kantamuksineen jäivät veneestä Kultahaminassa. Harmikseni vene

lähtikin heti takaisin ja tutustuminen jäi vähiin. Jos olisi ollut edes puoli tuntia aikaa maissa käymiseen, 

mutta ei ollut. Muut saivat lähteä hengenahdistuksen mäkeä ylös tuntureille ja kuruihin....

Siinä Nuoli-vene kiitää Härkäkoskessa Jomppasen Veikon taidolla ajamana. Me kyytiläiset kävellään rantaa pitkin.

Lähtö Ravadaksen laiturista.

Joku kullankaivajista veneessä sanoi "Aina se tuo sateenkaari on tuossa samalla paikalla sen päässä varmaan on kultaa."  Johon toinen vastasi: "Annetaan olla vaan, jää nuoremmillekkin jotain löydettävää"

Ravadas joki laskee Lemmenjokeen.

Oikein komea eväitten syönti paikka .

Pieni punainen mökki tällä kertaa oli yöpaikkamme. Nyt näyttäisi, että mökkeihin on lisätty jotain, katselin niitä toisin vain ulkoapäin, kokoa on tullut ainakin lisää.

Ruskaretkellämme olimme Palttojen mökillä.

Honkapirtti oli todella rauhallisella paikalla, ikkunasta voi katsella Lemmenjoen liikennettä, kun vuoroveneet menivät ja tulivat. Kävimme itsekin soutelemassa joella, aika matalaa oli paikka paikoin.

Rantasaunassa oli todella makoisat löylyt ja uimaan voi mennä, jos ei pelännyt viileää jokivettä.

Iltanuotiolla Lemmenjoen rannassa.

Tietysti täytyi käydä Muurahaislammella, mutta kylmä viima esti pitemmän viipymisen.

Lemmenjoki  Lemmenliekin mökeiltä päin nähtynä.

Taidampa välillä julkaista tämän ja jättää jatko osan toiseen kertaan.