Juhannusyönä

Tällä kertaa erilainen juhannus,yli kaksikymmentä vuotta olen ollut Lapissa juhannuksen.Nyt en, ajan hiljaisten nukkuvien kylien ohi katsellen kesäyötä
Ajan kohti auringonlaskua joka aavistuksena punaa pilvien reunoja.
Sananjalkojen kohdalla olen tarkkana mutta tuota taian omaista kukkaa joka kukkii vain juhannusyönä en näe.
Samoin suollakaan ei aarteenhaltia polta hopeistaan tummentumaa pois no ei minulla olisi rauta esinettä mukana jonka voisin heittää aarnivalkean yli ja saada aarteen itselleni.
Juhannuskokkojen savut leijuvat paikoin maiseman yllä ja näen jopa kolme pientä hiipumassa olevaa kokkoa,ihmeellistä.
Joutsenet uivat kotijärvelläni,kun pysähdyn (tietysti) ne nousevat lentoon yli veden.
Naapureiden kokko heijastuu järven pintaan ja valkoiset linnut kohoavat siivilleen.
On aivan hiljaista ja rauha lepää yllä seudun Suomen liput roikkuvat tuulettomassa yössä.
Tietysti autossani soi laulan kutosen äänelläni mukana Raimo Väyrysen lauluja.
Kukaan ei voi kieltää olen aivan yksin ja jonkinlaisen taian vallassa.
Kun käännyn takaisin kotia kohti taustapeilliin jää auringonlaskun puna.
Taivaalla purjehtii jalaspilviä jokohan huomenna sataa?

Oikein hyvää ja rauhallista juhannusta kaikille lukijoilleni.