keskiviikko 19. helmikuuta 2020

Syyskuusta jouluun

Kyllä minun bloggailu on hitaan tuntuista koneen kanssa leikkiminen ja videoitten teko vie melkein kone ajan anteeksi pyyntö niille muutamille lukijoilleni.
Joulu on jo ovella ja minä elelen syksyn muistoja.
Olimme Lapissa 12 päivää.
Kertailin paljon entisiä paikkoja,jotka olivat "perikunnalleni" uusia.
Joskus ajattelin että näinkö on etten enää käy Tulppiossa tai Kemihaarassa mutta toteutuihan se.





Ruska oli mahtava täällä itäkairan puolessa,suorastaan siinä sai värikylpyjä.
Liikkuisin mielelläni täällä enemmänkin mutta seuralaiset asettaa omat rajoituksensa.
sentään olen vähään tyytyväinen ja että sain nähdä tutut paikat edes kiireen vilkkaa merkitsi paljon.
Toivon että tie tuo minut vielä joskus tänne.




Itäkairahan ei näytä karulle niinkuin Kilpisjärvi tai tuntureitten merelle niinkuin Saariselkä,
mutta silti se on ukk puiston laitaa.
En tiedä mikä viehätys siinä on minulle,ehkä samaa kuin oikealla itäkairan prinsessalla.
Moni voi sanoa että metsää vaan mutta jokin taika siinä piilee minulle.


Tuokin tie jäi vielä käymättä.

Naltioon missä taivas maata lähenee......


Pieni hiilloksen kipene Suttikämpän piisissä,harmi että söimme jo eväät aikaisemmin.
No käytyä silti tuli.


Siinä pikkuinen kämppä tönöttää sateessa,muistot mukanaan.


Jänesojan harmaantunut pumppuasema Samperin savotan reitillä.


Jospa kuitenkin lähetän tämän blokini jatkoksi kun tuo joulukin jo meni ja talvea ei ole kunnolla tullutkaan on vaan harmaata ja liukasta .
Auttaisikohan kevät että piristyisin blokkaamaan.
Tähän tuli nyt vain pikku ripsu itäkairaa elikkä "päivän mutka " ruskaretkeltäni.

1 kommentti:

  1. Minulle tuli niin nostalgiaolo. Nämä paikat olen kulkenut muutamaan kertaan. Myös minulle Itäkaira on se ehdoton ykkönen lapinreissuja ajatellen.
    Juuri Suttikämpän vieraskirjasta luin ensimmäiset Prinsessan mietteet.
    Kyllä se niin on, että pitää meidän kummankin sinne vielä reissuta!

    VastaaPoista