lauantai 25. heinäkuuta 2020

Autiot talot osa 3

Tällä kertaa vuorossa on talo joka oli minulle lapsuudestani tuttu,nyt sitä ei enää ole.
Vain kasa lautoja ja muuta joka muodosti ennen talon 
Otin kuvan 1998 sen jälkeen on vuodet vierineet ja talo (tai mökki) niinkuin ennen sanottiin hävinnyt.

Tuossa vaiheessa oli rappion merkit jo näkyvissä,mutta vielä piharakennuksessa oli asukas.
Perhe joka tässä asui muutti luovutetusta Karjalasta (Valkeala)
tänne savon radan varteen,heillä oli pari lehmää ja pienet pellot mökin ympärillä.
Seuraavan kerran kun kuvasin paikalla oli näkymä surullinen-
Luulisi että mökki on palanut mutta ei aika vaan oli tehnyt tehtävänsä
Kuvat ovat v.2013.

 

  Kun tämän uuden kirjoitus aiheeni innoittamana kävin paikalla tuntui että noinko äkkiä luonto valtaa kaiken takaisin.Kaivo on ainoa joka näyttää säilyneen kuosissaan
Tietenkin puut ovat kasvaneet
ja heinikko valtaa koko paikan.

Haikeus täyttää mielen,
muistot ovat ainoat mitä jää jäljelle.








 

Piharakennus (entinen sauna ja navetta) on vielä pystyssä.
Ei ehkä kovin kauan mutta vielä kumminkin.



Entisellä pellolla kasvaa angevoa horsmaa ja nykyajan vitsausta jättiputkea.
Kotikuusi pitää piha aitaa pystyssä.

Portti on jo luovuttanut ja kaatunut.
Piharakennuksen pääty on vielä hyvän näköinen muuhun tuhoon verrattuna 
Tuossa oli sauna ja saunakamari jossa viimeiseksi on asuttu.
Näin muuttuu maailma ja me mukana.



1 kommentti:

  1. Autiotalo herättää minussa aina surullisuutta. Siinä näkee ajan valtavan vyöryn eteenpäin, kuin myös, mitä ajanhammas on saanut aikaan.
    Mietin myös minkälainen on ollut talon historia. Kyllä ne osaavat puhutella, jos vain haluaa uppotua hetkeen.

    VastaaPoista