Suomen kauhein piha

Olen suuren innostuksen vallassa seurannut teeveestä ohjelmaa:Suomen kaunein piha,ja huokaillut tommosen minäkii haluan ja tuommosen voe että....
Vaan eihän semmoisesta voi kuin uneksia,maalaistalon "toimiva"piha ei todellakaan ole sellainen kun mitä tuossa ohjelmassa estettiin.
Jos on eläimiä ja koneita mylläämässä ja muotoilemassa pihaa uudelleen niin haaveen saa heittää romukoppaan ja vain unelmoida kauniista pihasta.
Silti en luopuisi pihastani mistään hinnasta,sen muistoista ja kaikesta mitä siellä olen kokenut.

Itkun ja naurun lasten leikit ja surun hetket, sieltä ovat vanhat isännät jokainen vuorollaan lähteneet viimeiselle matkalleen lasten saattelemana.

Muistot eivät näy päällepäin ihanina kukkapenkkeinä tai pensaina.Pikemminkin kaikki on kituliasta ja jotenkin rikkaruohon peittämää.
Ystävättäreni lausunto kuvaa hyvin kukkapenkkejä.
"Olisi pitänyt ottaa lammas mukaan tuossa olis sille hyvää heinää"
Jopa lausunnot että "Älä enää kitke ei siitä saa kunnollista" tuntuvat joskus kirpaisevan mieltä mutta sitten tuppaa hymyä pukkaamaan.
Muistan pihan sellaisena kun se oli 1958 kun muutin tänne,rakastuin ympäristöön enkä kaivannut synnyin kotiani jossa oli pieni peltoaukio metsän keskellä,Savon radan varressa.
Kaikki mitä olen yrittänyt kohentaa tuhoutuu muutamassa hetkessä,niinkuin navettamme joka paloi 1992.Menetin monta rakasta eläintä siinä myllerryksessä.

Mielestäni rakennukset ja ihmiset kuuluvat lähtemättömästi pihaan.Ne joko sopivat sinne tai eivät.
Pihaan on uponneet eläinkuljetus auto ja betoni auto joku harhaan ajanut tukkirekkakin katkaisi autokatokseen menevän sähkölangan, puiden oksia ja aitan nurkkapeltejä rutaten pakeni paikalta .
Kyllä viime kesänä yllätyin kotiin palattuani kun taas kerran oli rekka myllännyt nurmikot rullalle ihan kuin ojat olisi kaivettu.
Tästä varmaan voitte jo päätellä että kylätie päättyy meille ja harhaan ajanut kuljettaja yrittää epätoivon vimmalla päästä takaisin sivistyksen pariin.

Tuulet ovat murjoneet, vanha koivu kaatui asuin rakennuksen päälle mutta onneksi vauriot jäivät vähäisiksi ,omenapuu on tosi vanha ja siitä kaatui yksi iso haara,samoin vaahterasta.
Mutta minkä pihassa häviää sen maisemassa voittaa,kukaan ei ole vielä moittinut sitä.Sehän on luonnon luomaa mutta on tälle paikalle ensiksi rakentaneella ollut silmää maisemalle.Joku kysyikin kuviani nähtyään että mistäpäin Lappia olet? No en sentään nämähän ovat Savon vuoret.Korkeuskäyristä sen huomaa.

30.5.2015

Vanhat kiviaidat ympäröivät peltoa ja pihlajat on istutettu varmaan samaan aikaan.Kuva on otettu vapunaattona kun satoi uutta lunta noin parikymmentä senttiä.

2015

Kallavesi siintelee kaukana ja Soisalon saari.Se Suomen suurin saari.Ilmakuvassa näkyy lehmät ja kaikki rakennukset paremmin kun maasta käsin.

2014

Talven tuiskut mahtuvat tuivertamaan koko voimallaan peltoja ja alempana olevaa järveä pitkin

Mitähän joku argeologi tuhannen vuoden päästä mietiin tätä katsellessaan onko tässä kuvassa oleva  saalis- vai kotieläin???? Kivi kestää paremmin aikaa kuin minun betoninen faunini tai muut työni betonista.

Auringonlaskut näkyvät meille erittäin hyvin nousu sen sijaan jää oman mäkemme taa varjoon

vanha omenapuu

Siellä lehmät jo odottavat lypsäjää.

 Auringon halokehät kesällä 2014.

No jaa olempa tainnut edetä varsinaisesta aiheesta lillukanvarsiin ja laitellut vaan taivaan ja maan kuvia,Piha taisi olla alussa aiheena no sieltä nähtyähän tämä kaikki on.

Hieman vanhempia kuvia meiltä.Mustavalkoiset 50 lukua ja värikkäät 60 ja 80 lukua.
Kuten kuvista näkyy elämä on jostain syystä kukkapenkkejä tärkeämpää ja kaikki haikeat ja ihanat muistot,häistä hautajaisiin.Kolme navettaakin mahtuu muistoihini ja taas nykyinen on liian pieni vanhanaikainen ja suuria investointeja vaativa nykyiseen Eu aikaan joka vaatii pikkutiloilta lähes mahdottomia.Ennen maanviljelijä oli vapaa ja päätti itse tekemisensä,nykyisen sen tekevät viisaat miehet ja naiset kaukana todellisuudesta....Heidän ei tarvitse miettiä betonikuorman hintaa joka olisi nyt ajan kohtainen lantalan kuormausalueeseen (uusin vaatimus) Hinnalla mitä nykyisin maidosta ja lihasta maksetaan ei sellainsiin investointeihin taida olla varaa.Kuten kuvista näkyy aina on kaikki ollut niin mukavasti rempallaan.
Anteeksi se vaan karkaa käsistä tämä tarina siispä terveiset kaikille lukijoille kauhealta pihalta .

1958

1968

1958

1984

Sotamuistomerkkejä Sallan suunnalla.

Lumen maisemaa on täälläkin mutta sentää pikkuisen yli puolen metrin uutta on tuiskuttanut koko ajan,ja tuuli kuljettaa mahtavia pyörteitä pitkin peltoja.

Sisällää lämpimässä voi muistella mennyttä kesää ja haaveilla tulevasta kesästä.
Kesäkuussa tutustuttiin Sallan seudulla sotamuistomerkkeihin ja muihin nähtävyyksiin siellä.Tosin paljon jäi katsomattakin,toisottavasti toisella kertaa.
Mutta kerronpa muutamasta paikasta missä käytiin.

Sotkan kellari.
Heikki Sotkajärvi perusti 1910-luvulla perheensä kanssa Sotkan kruununmetsätorpan,josta tuli Hautajärven ja Märkäjärven välillä kulkeneitten ihmisten pysähdys- ja levähdyspaikka.
Neuvostojoukot tuhosivat Sotkan rakennukset tavisodassa,mutta kellari säästyi.Talvisodan aikana kellarissa lämmitteli neljä suomalais sotilasta,jotka neuvosto partio yllätti. Kahakassa haavoittui kuolettavasti yksi suomalainen yrittäessään hyökätä kellarista ulos.Loput suomalaiset telkesivät itsensä kellariin,jonne neuvostosotilaat yrittivät tuhota heidät käsikranaateilla.Suomalaiset tukkivat ilmanvaihto torven repuillaan niin,että kranaatit räjähtivät laipiossa eivätkä vahingoittaneet heitä.
Sotkan kellari on entisöity v.1996 ja se sijaitsee lähellä Salla tunturia noin 10 kilometriä Kuusamon suuntaan menevän päätien vasemmalla puolella.

Paikanselän sotamuistomerkki alue

Paikanselässä paljastettiin talvisodan päättymisen muistomerkki v.1971 ja Mannerheimristin ritareitten muistomerkki 1992

Mannerheim-ristin ritari Olavi"Olli" Remes oli Sallan rajavartioston palveluksessa.Remes taisteli eri rintamilla ja ansioitui erityisesti sissitoiminnassa.Ennen sotia hän oli yksi parhaista Suomen talviurheilijoista Toinen Lapin rajavartioston erinomainen taistelija ja sissi oli Mannerheim-ristin ritari Olavi Alakulppi.

Alueella on myös entistetty korsu.

Paikalla on myös vapaaehtoisten ruotsalaisten muistokivi jossa on kaatuneitten sotilaitten nimet
Talvisodan päättyessä rintamalinja oli suunnilllen tämän alimman muistomerkin paikoilla.

Partisaanien uhrien muistomerkki Hautajärvellä.

Salpalinjan bunkkeri Joutsijärvellä

Salpalinjan tankki esteitä entisöitynä.

Tämä postaus on mulla ollut niin kauan tekeillä että keväiset säät ovat jo kurkistelemassa ikkunan takaa.Jatkan aiheesta lisää joku toinen kerta.Kaikille lukijoille iloista kevään odotusta.

Talven hiljaiseloa

Lueskelin tuttavien plogeja ja ihan sielua riipoi kun he istuivat nuotiolla ja pakkasta oli ties miten paljon.Minua palelee sisälläkin ei sen puoleen on meillä aikas viileää ja jos tuulee niin vieläpä suorastaan kylmää.Vanhan ja ihanan rakennuksen etuoikeuksia sellaiset.....
Lunta on satanut mukavasti melkein joka päivä auraajat mennä pöristävät jopa kerran yölläkin
Joulu tuli ja meni samoin uusi vuosi

Jostain syystä mikään ei huvita kaikki harrastukseni olen pannut "odottaa innostusta" listalle.
Maalausteline kököttää nurkassaan ihan vaan kissan raapimapuuna ja kesällä kerätyt kivet ihmettelevät uutta asuin paikkaansa varastossa,sanokaa miten saisin hommat taas luistamaan?

Aurinko yrittää paistaa joskus aamuisin mutta yleensä se jää siihen ei harmaudesta tule loppua.

Pikkulintujen parvet on löytäneet meiltä ruokapaikan punatulkkuja ei aiemmin ole useita ollut mutta nyt ovat vierailleet keltasirkkujen ja muutaman varpusen kera,tiaisia on usempaa lajia on sinitiainen talitintti ja hömötiainen,tikka sen sijaan yrittää viedä talipallot,mutta nälkähän silläkin on.

Pihlajan marjoja oli niin paljon viime syksynä etteivät tilhet ole puoltakaan ehtineet popsia.

Yksinäinen mustarastas käy toisinaa maistelemassa ovatko happamia.

Maisema verhoutuu siniseen hämärään aikaisin ja kamerakaan ei ole tarkimmalla tuulella kuvat on mitä satuu ja sähkökatkot vaivaavat Savonmuata.

Joulu aattona syntyi meille uusi pikkuvasikka joka sai nimekseen Lohtu Osittain sen takia että pari päivää aikaisemmin syntyi pieni kuollut lehmävasikka.Toisaalta taas Tuure Kilpeläisen laulun nimi on Lohtu sellainen perustelu pikkuisen nimelle.Tänä vuonna syntyville on nimen alkukirjain M. siinäpä uusia nimen keksimis asioita  tälle vuodelle.

10 vuotias kissamme Hakkarainen siirtyi kissojen taivaaseen,muutama päivä vuoden vaihteen jälkeen että itkukin on ollut työnä.   Elämän kulku on sellaista,täytyy vaan sinnitellä niin kauan kuin itsekullakin aikaa on.

Siinäpä neiti Hakkarainen keväällä 2007.

Työssä avustajia minulla aina on jos työn iloa vaan tekijältä löytyisi Kuvan nimenä on Huovuttajat.

Viiru tutkiskelee itsenäisyyspäivän kynttilää

Näin kai ollaan menossa kevättä kohti valon määrä lisääntyy ja kaikki valkenee.

Olen jo alkanut suunnitella ruskaretkeä saa nähdä minne se sitten lopulta suuntautuukaan

Hyvää talven jatkoa kaikille.