Sotajoella

Syksyllä 2010 kävimme Sotajoella, olin käynyt siellä aikaisemminkin, mutta joki kutsui saapumaan uudelleen.
Varustautuneena puolukka kipoin lähdettiin matkaan. Saariselkä on oiva majapaikka, jos haluaa liikkua
kultamailla. Koskaan en ole uskaltautunut jututtamaan ketään kullankaivajaa.
Ties millaisen vastaan oton saisi?? Olen vaan kuullut niin paljon kertomuksia, että he eivät turisteista tykkää,
näinköhän olis? No, annan heille rauhan ja pikkuisen kierrän kauempaa.
Kauniina ruskapäivänä ajettiin ensin Kultakioskille.

Normaalia tuuriamme; kioski oli jo laitettu talviunille, olisi ollut mukavaa käydä sisällä. Ties mitä olisi löytynyt.

Paljon " tienviittoja" ja postilaatikoita, elikkä porukkaa varmaan on möyrimään purojen varsia ja penkkoja.
Peltipailakat viettävät kesäänsä männikössä.
Tietysti tästä pääsee myös Kultalaan, mutta olen kuunnellut kehoani ja se sanoo, että "elä sentään sinne mene, olisi jaksettava myös tulla takaisinkin.."..Voi kun olisi joitakin vuosia nuorempi!!

Jokin matkaa ajeltuamme tuleekin Palsin tienristeys, siellä näyttäisi Souvareittenkin kultapalsta olleen.
Näkyypä LKL eli Lapin kullankaivajien liitonkin valtaus siellä olevan. No, punaisen auton keula on jo meidän menosuuntaamme, ja Palsi jää odottamaan josko vielä joskus.......

Auto parkkiin ja kävelemään eikä aikaakaan, kun Pahaojan kämpän katto jo näkyykin.
Jälleen kerran ollaan ainoat kävijät, on ihan hiljaista kai kaikki ovat jatkaneet Kultalaan, koska parkkipaikalla  autoja oli useita.

Tie on hienosti pengerretty rinteeseen, alas joki uomaan on melkoinen pudotus.

Pahaojan kämppä on hienosti kunnostettu, kattokin on melkein uusi. Vasemmalla on varaustuvan ja oikealla päivätuvan puoli.

Päivätupa ja piisikin on, puut senkun laittaa palamaan niin johan tarkenee jos on kylmempääkin tai haluaa laittaa sapuskaa.

Sauna nököttää vähän kämpän alapuolella. Vanhojen rakennusten kivijalkoja ja pohjia näkyy melkoinen rypäs, täällä on ollut rakennuksia aikanaan.
Joki varressa on höyrykoneen katos, se tuotiin 1827 luvulla tehostamaan kullankaivua, mutta ei käytetty kertaakaan.

 Yhtiö lopetti toimintansa ja rahaa ei ollut höyrykoneen pois kuljettamiseen, niimpä se sai jäädä ruostumaan jokivarteen.

Sotajoen ylitys käy kätevästi riippusiltaa pitkin, joki virtaa melkoisen voimakkaana alapuolella, hyvä kun uskaltaa alas katsoa.

Tästä katsellessa mieli palaa jo päästä vastarannan rinteelle. Komeat on maisemat!

No, niin nyt ollaan jo vastarannalla ja kämppä rakennus näkyy omalla paikallaan oikein somasti.
Mutta mutta niitä puolukoitakos sitä piti.....

Melkoinen rinne, olisiko alhaalla soliseva puro Pahaoja?? Tietäisikö joku kertoa??
Hyvä näin komealla paikalla on marjoja kerätä ainakin rauhallisempi, kun joskus vuosia aikaisemmin Luoston rinteeltä, sielläkin oli komeat maisemat jos välillä selkää oikoessa kauemmas katseli.
Muutama litra on kerätty joka syksy jos marjojen antaja on ollut suosiollinen.
No, minä olen sellainen marjastaja, että en kauaa samalla paikkaa viihdy, vaeltelen ja toisilla on astiat täynnä minä vaan harhailen, nauravat minulle.

Eihän näin kauniissa paikassa jaksa kauaa marjoja kerätä kävelin polkua Kultalaan päin ja kas, joku ystävällinen sielu oli laittanut mukavan istuin kiven polun varteen.
Istuskelin ja kuuntelin tuulta, ja kauempaa kuuluvaa kohinaa joella, ah autuutta! Tämä ja tällainen on minun Lappini, kaunis, kaukainen ja hiljainen.
Vieläkin tätä kirjoittaessani muistan tunnelman, hyvä että on muistot ja kuvat paikoista missä käymme.

Vaikka mitään ei näy eikä kuulu, mutta kas, savu nousee joki varresta, siis siellä on joku muukin ei olla yksin.
Olisiko kullanetsijöitä vai retkeilijä, elikkä turhakävelijä niinkuin mekin.

Hienot opasteet, ihan uudelle näyttää, tuosta voisi matkaa jatkaa, mutta meille oli tämä päivä täällä oikea elämys ja palaillaan yöpaikkaan, joka olikin oikea luksuskämppä Tunturihotelissa.
Oli varattu vaan tavallinen huone, mutta jonkin ihmeen päälekkäisbuukkauksen takia saatiin hieno sviitti erillinen makkari, sauna, pikku keittiö ja kaikki ja samaan yhden huoneen hintaan.

Oli hienoa saunan jälkeen mennä terasille vilvoittelemaan, edessä oli Lutonlatvojen uoma omassa kurussa.
Saariselän valot ja melu jäivät toiselle puolelle rakennusta. Voi kuvitella olevansa erämaassa ja silti vain askeleen päässä "sivistyksestä".

Saariselälle on siirretty aikanaan Karvaselässä ollut ns. kummituskämppä, vaan ei taida kummitus viihtyä näin vilkkaalla paikalla ainakaan ei istumaan tullut vaikka houkuttelin.....

Vaaleanpunaisen lippiksensä oli toki unohtanut hienon takan viereen, näyttäisi nyt jo tyttökummitukselle ei kai raavas mies laita noin söpöä lakkia päähänsä?
Kyllä on tainnut jäädä entisille seuduilleen kummitus.

Kyllä luulisi kelpaavan voisi ohi kulkevia lenkkeilijötä pelotella.

Entiseltä kullankaivuu ajalta rauniot,Täältä Joh. Albert Piponius löysi kultaa täältä kesällä 1871.

Pato Luton latvavesillä Saariselän kohdalla, varmaan kultakuumeen ajalta.
Mielenkiintoista kierrellä ja katsella kuvitella, miten silloiset löytäjät ovat olleet iloisia ja surullisia.
Kovaa se on ollut ja tulokset taitaa olla vaihtelevia ketä onnisti ketä taas ei.
Laanilasta pienen kävely matkan päässä on Prospektorin kaivoksen paikka, siellä on myös ollut kallio kultaa etsivien kaivos. Syvä kuilu ja isot jätekasat, kun ajattelee, että ei ollut nykyisiä koneita.

Nykyisin kaivoskuilun päällä on pikkuinen mökki ja sen sisällä luukut, josta kaivoksen äänet kuuluu. Ihan mukava paikka tutustua äänten perusteella millaista on ollut ennen kaivosmiehen arki.

Saa nähdä miten tämä video toimii, lataukseen meni ainakin aikaa, kerkesi puuhailla vaikka vallan mitä : )

Kutturan tien alkupäässä on "Kultareitti" ja heti alkuun Kaarle Kustaan kaivos.

Toisessa päässä on "Valkiakallio", elikkä kvartsi kallio jota ennen pitivät kullan merkkeinä.

Pitihän sieltä kantaa murikka kotiin on se kivi mokoma painavaa, kun sen autolle asti raahasi!
Kirjoittelin tässä epämääräisen sepustuksen kultamailta pikkuisen pintaa raapaisten.
Suosittelen kaikille, jotka ovat kiinnostuneita asiasta, että suunnatkaapa kesäretki katselemaan paikkoja.
Päivät kuluvat mukavasti ympäriinsä kierrellessä ja kai siitä jää muistojakin!
Lemmenjoki onkin sitten tarina erikseen.