Raja Joosepin kenttällä

Muutama syksy sitten ajelimme itärajaa kohti Ivalosta.
Kauniita maisemia, ja erämainen Lutto virtaili vieressä. Meillä oli suunnitelmana käydä Raja-Joosepin kentällä, joka oli vapautunut rajavyöhyke alueesta. Ennen täytyi pyytää rajamiehiltä lupa ja taisipa olla vielä että, he olivat mukana.
Nyt asiaa on helpotettu ja vyöhyke aluetta siirretty Joosepin kentän verran, siellä voi
käydä ihan oma alotteisesti.
Siispä sinne tutustumaan vanhaan asuntoon, missä Jooseppi ja Tilda elelivät.
Samalla kentällä on myös raakun pyytäjän Huhti Heikin talvi mökki.
Heikki rakensi mökkinsä v.1925 Väärtinsä Joosepin kenttään. Heikki oli siitä erikoinen, että hänelle tuli "aviisi", Jooseppi ei mokomaa edes vilkaissutkaan sanoi vaan, että kaikenlaisa turhuuksia painetaan.
Hänelle riitti allakka ikkunan karmilaudalla siitä näki taivaan merkit.
Ylä ja alakuun ajan, jotta tiesi kaataa tarvispuunsa ja raivata niittynsä oikeaan aikaan.

Lutto joki

Parkkipaikalta on noin puolen kilometrin kävelymatka Raja Joosepin kentälle

Opaste taulusta voi tutustua asiaan lähemmin, tosin olin jo lukenut kirjoista Joosepista ja hänen elämästään

Tietysti mökkien paikat ja selostus kaikesta mitä näkee kiinnostaa aina...

Mökki on rakennettu puoliksi maan sisään, varmaan lämpimyyden takia, edessä näkyy pikkuinen saari, josta tehtiin heinää lehmille, joita Tilda hoiti, hänellä oli myös kissoja mikä ei pohjoisessa ollut kovin yleinen eläin. Oli heillä Jallu sonnikin, josta oli ajan tavan mukaan tehty ajokas, sillä siirrettiin heinää niittysuovista ja ajettiin polttopuita. Jallu sonni oli sukunsa tapaan hitahinen. Mutta, kun se suuttui pani se hyrskyn myrskyn. Silloin huvittunut Tilta näki kun, Luton törmällä iski kaksi kovaa yhteen meidän Jallu ja Jooseppi.                    

 Keskellä leivinuuni ns."kesäuuni" siihen Jooseppi oli ottanut mallia koltilta uunissa leivottiin ruisleipää ja paistuipa siinä vaikka nisukin. Sauna ja oikealla ylempänä Huhti Heikin mökki.                                                                                                  

Takana näkyy raja ja tolpassa kamera. Ei sieltä niin vain luikita ei kenenkään maalle, voivat hakea pois.....

Navetta, lato ja lampola vinttikaivon vintti oli kaatunut, täytyy varmaan uusia?

Aitta oli uusi, mutta esimerkiksi ovissa lukot ovat puisia, tehty ilmeisesti vanhan mallin mukaan.

Navetan muuripadan vedelle oli hyvä ratkaisu, kaatoi vaan kaivolla vettä kouruun ja silloin pata täyttyi.

Kotonani oli vanhassa navetassa saman tyyppinen, mutta hieman uudempi versio, käsipumpulla pumpattiin pataan ja luukun avaamalla sai veden suoraan lehmien eteen kouruun.                                                     

Hyvä, että nämä rakennukset on korjattu alkuperäiseen asuun, kiitos jälleen kerran Museovirastolle, voi katsella ja miettiä millaista olisi asua täällä talvella, kesähän on suorastaan ihanaa aikaa tälläisessa paikassa.

Joku taitaja on tehnyt Joosepin mökkiin hienon lohen, jossa on mökin kuva.

Navetan päädyn taidokas laudoitus ja luukun saranat.

Joosepin ja Tildan mökki on sisältä tosi pieni, jos vertaa sitä eilen katsomaani Suomen kauneimmat kodit    ohjelmaan, oli kolme kerrosta ja oikein hissikin ja neliöitä yli 300, niimpä, ihmisten tarpeet ovat suurentuneet..

Pöydän paikka oli silti kodikkaasti joelle päin antavan ikkunan edessä

Oven päällä on Raja Joosepin poromerkki. "Oikia alla hanka,vasen poikki ja kahiste halaki".

Ei Joosepista tullut suurta poromiestä, luku taisi olla alle sadan, mutta sellainen karjahan juoksee jo "kahen puolen puuta". Eikä Jooseppi opetellut koskaan porolla ajamaan, katsoi olevansa siihen liian vanha, jo    viisikymppinen.                                                                                                                                      

Huhti Heikin mökkiä voi varmaan käyttää "päivätupana", kamina ja tiiliseinä tuskin ovat entiseltä ajalta.

Kaunis päivä ja kaunis kenttä mökkeineen jäi odottamaan uusia vierailijoita.

Jotenkin jäi mieleeni Josef Sallilan eli Raja-Joosepin ja Tildan tarina..Tildan hautapaikkaahan ei tiedetä, mutta hänelle on pystytetty muistolaatta Ivalon hautausmaalle, päätimme siis etsiä Joosepin hautaa. Raja Jooseppi sai myöhemmin haudalleen kiven, mistä hän ei ehkä olisi ollut mielissään, tunsihan Jooseppi  vanhan yläsatakuntalaisen sananlaskun "Mitä suurempi kivi, sen suurempi rosvo".  Tässä hänen viimeinen leposijansa.              .                              .