Tiekokous

 Jälleen kerran oli se aika vuodesta kun pidettiin varsinainen tiekunnan vuosikokous.Istuin tutulla paikallani pöytäkirjaa katsellen,ja toisella korvalla kuunnellen osanottajien kommentteja.
Kokous pidettiin päiväkodissa,ja nyt illallakin meno oli sen mukaista.
Miten voikaan aikuiset ihmiset suhtautua kokoukseen noin??
Jutellaan ihan omiaan nauretaan ja intetään itsestään selvistä asioista,ihan kuin päiväkodissa lapset.
Voi sentään olenkohan minä tulossa oikeesti vanhaksi.
Miksi minun pitääkin kaikkeen suhtautua näin vakavasti? Enkö voisi heittäytyä tunnelmaan mukaan ja nauraa ja väitellä asioista,vanhoista kaunoista ja uudemmista sattumuksista.
Voisin myös intää samaa selvää asiaa ihan loputtomiin,tai huudella kadonneen sentin perään.
Yhteisistä asioistahan on kyse???
Onneksi maaliman pelastus netti ja verkottuminen astuivat esiin ja vanha menneitten aikojen kynä ja paperi pyyhittiin pöydältä.
Nyt kaikki voivat iloisin mielin katsoa koneeltaan (puhelimestaan) miten tie maata pötköttää.

Tähän väliin sopii kevennys.Turisti kyseli savolaisukolta:"Mihinkä tämä tie kulkee?"

"Eehän tuo näätä kulukevan minnekkään.Vua kyllä tätä myöten piäsöö kahteen erj suuntaan,jos vua haluvaa."

Toisinaan siinä on kuoppia ja irtokiviä välillä lunta ja sateista liejukkoa.Entäpä ne kuuluisat nimismiehen kiharat....Hyvin siitä olen koko ikäni päässyt kulkemaan toisin kuin moni nykyihminen joka vaatii mahottomija.Jospa me yhteisen asian puolesta vuoden päästäkin oltaisi kaikki samalla aaltopituudella ja naurettaisi menneelle ajalle ja näpyteltäisi nettiä ahkerasti.Unohdettaisi kynä ja paperi sekä hankalat kirjoitetut kirjaimet joista ei  saa selvää, voisi kysyä kuin kuulemassani tarinassa;
Kaksi pikkupoikaa meni lähikauppaan jossa kaupan täti antoi heille kirjeen kotitien vartessa asujalle vietäväksi.Pojat katselivat kuorta ja kirjoitusta siinä, vastaan tulevalta mummolta kysyivät ;Osaatko lukea kaunoa,me ei osata.
Ettei vaan alkaisi mennä samaan piikkii kokouksen kanssakin.Heh.

Kokemuksena ehdotan kaikille käyntiä tiekokouksessa jos sellaisen aarteen satuu omistamaan että asuu yksityistien varrella.Siellä tutustuu suomalaisen sielunmaisemaan parhaiten.

                      Tämä tie


        Poika sun tiesi on sorainen ja hankala taivaltaa.
       Eikä sun suuntasi viivoja kuka osannut piirustaa
       Polje pyörääsi polje,aina uuden mutkan taa.
       Tie kulkee oikeaan suuntaan ja pelko helpottaa.
       Tämä tie tämä tie ,tämä tie on se oikea.
       Vielä keri vielä keri,vielä keri sitä lankaasi punaista.
       aina mene aina mene aina mene  kohti tähtesi hehkua

       Tämä tie tämä tie on ainoa mutt oikea.ainoa mutta oikea.

       Niin varhain ne  viriää kaipaukset jotka tietäsi kartoitaa
       on edessä työt sekä tyttöset kädet elämää hamuaa.
       Rakkaus syttyy tai sammuu kempä voisi ennustaa.
       Tie kulkee oikeaan suuntaan ja kipusi helpottaa

       Tämä tie tämä tei tämä tie,on se oikea
        vielä keri,vielä keri,vielä keri sitä lankaasi punaista.
       aina mene aina mene aina mene kohti tähtesi hehkua
       Tämä tie,tämä tie, tämä tie, on ainoa mutt oikea.Ainoa mutta oikea.
     

       Valoon sun silmäsi tottuvat,ja ne tottuvat pimeään
       soratien kurvit sut heittävät joskus onnesta häpeään.
       Heiluu Jumalan kompassineula avaruuden helmassa
       Tie kulkee oikeaan suuntaan et pelkää kuolemaa.

       Tämä tie,tämä tie, tämä tie on se oikea
       Vielä keri vielä keri sitä lankaasi punaista,
       aina mene aina mene kohti thtesi hehkua.
       Tämä tie,tämä tie, on ainoa,mutta oikea ainoa mutt oikea.
     
       -Tuure Kilpeläinen-