keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Omituinen harrastus osa kaksi muistojen matkassa.

Vuosia sitten kävin Reposaaren hautausmaalla,sinne on päätynyt lepoon monta merenkulkijaa.
Muistomerkeissä aiheina laivoja ankkureita ja muuta mereen liittyvää.



Uudet asuntomessujen aikaan rakennetut "rantatalot"eivät vaan jotenkin sovi maisemaan,on kelluvaa ja ihan rantaan rakennettua.Tunnelma mikä Reposaarella ennen oli on iäksi menetetty.






Seuraavana päivänä tutustuimme Käppärän hautausmaahan Porissa.Upeaa tälläistä ei ole kotikaupungissani,mausoleumi Juseliukselle tai tarkemmin sanoen hänen tyttärensä muistoksi rakennettu.



Todellakin täällä olisi mennyt koko päivä ja vähän toistakin,komeita muistomerkkejä ja paljon.






Kertakaikkiaan mahtava ja hyvin hoidettu paikka.Valitettavasti seuruellani oli kiire ,niimpä poistuimme.



Petäjäveden kirkko komeine paanukattoineen sijaitsee kauniilla paikalla samoin hautausmaa sen vieressä.


Lääninrovasti ja perhe nukkuvat kauniilla paikalla rannalla Täälläkin olisin viihtynyt paljon kauemmin mutta eteenpäin vaan.


Ehkä joskus on tarpeeksi aikaa tutustua kaikkeen tarkemmin.
Näitä miettien tällä kertaa jospa kesän myötä saisin uusia kohteita tarpeeksi kasaan.
Paljon muistan kuvanneeni mutta hups vaan eipä löydy enää kai ovat hävinneet koneen mukana jonka salama tuhosi nyt olen yrittänyt tallennella kuviani moneen eripaikkaan että jossain edes jotain säilyisi.
Mitä te muut käytätte lisämuistia ,tikkua,levyjä vai pilvipalveluja?
Jotenkin sählärinä en sitten "muista" mitä mihinkin on tallennettu ja aikaa menee armottomasti etsimiseen.No onneksi vielä on uusi päivä koittanut ja sen myötä etsijä joko löytää tai sitten ei

Jotenkin muistui mieleen Yrjö Jylhän runo:.

Risti lumessa

En tietä nää,
niin tuisku sakenee,
ja tuulispää pois jäljet lakaisee.

Ja kinokseen ,
puuristin harmajan
nää vajonneen
kuin veteen hukkuvan.

Ken koditon,
sen alla levon sai,,
yön tullen on
nyt turvassa hän kai.

Pian nietoksiin 
jo peittyy risti tuo,
yön tietämiin 
sen haudan hanki luo.

Sen yli käy 
vain tuuli viheltäin.
ei tietä näy,
vain latu hiihtäjäin.

Pois hanget nää
kun huuhtoo huuhtikuu,
niin risti jää,
ja valoon kurkoittuu.

Kun maatuen,
se vitkaan lahoaa,
ken muistais ken,
sen alla nukkuvaa?

Ja tuulispää
pois jäljet lakaisee-
en tietä nää,
niin tuisku sakenee.





1 kommentti:

  1. Kyllä minä taidan jakaa tämän harrastuksen sinun kanssasi. Tykkään katsella ja kulkea myös hautausmailla. Ja kirkoissa, milloin ovat avoinna. Kuvaamaton rauha kirkkomailla on.
    Kiitos runosta. Muista joskus sen lukeneeni, mutta uudelta tuntui.

    VastaaPoista