imatran koski kuohuu

Taitaa olla aikaa siitä kun viimeksi olen jotain kirjoittanut.
Tosi huono blokkari no kukin omalla tahdillaan.

Unelmia taas toteuttamassa,viime Imatran vierailulla sain katsella kuivaa uomaa
kyllä sekin oli karun kaunis mutta se vesi sitä nyt lähdin tavoittelemaan.
Kerrankin onnistuin,kolme hienoa koskinäytöstä sain katsella.
Kuvitelmat tulivat todeksi.

Katselijat alkavat kerääntyä sillalle odottamaan koskinäytöstä.
Taustalla näkyy ylijuoksetus pato mistä vesi sitten päästetään uomaan näytös kestää suunnilleen noin 20-25 minuuttia koko juttu.

Kuivalle näyttää,pikkulapset alkavat kyllästyä odottamaan ja aikuiset kyselevät "onko se nyt niin minutilleen".Niin se vaan on kello kahdeksantoista nolla nolla alkaa vettä hiljakseen tulla ja Sibeliuksen mahtava musiikki alkaa soida.(Olisiko Karelia?)

Kyllä kannatti odottaa on se upeaa,vesi kuohuu ja pärskyy,nousee utuna ilmaan ja kosteus tulee kosken uoman ylle,viilentäen.

Ymmärrän nyt miksi Imatrasta puhutaan se on ollut aikoinaan mahtava koski,ja lähellä rajaa olleena Venäjän eliitin kohde johon liittyi läheisesti Valtion hotelli
jonka sviitissä minäkin pahainen musikka yövyin.
Kyllä silloin kun jotain haluaa nähdä kannattaa satsata kokemukseen.

Nerokas tapa sulkea katu molemmin puolin siltaa bussit vinottain ettei joku satu ajamaan väkijoukkoon,muutenkin turvallisuuteen oli satsattu hienosti.
Järjestyksen valvojat kiertelivät kosken rantoja katsoen että ihmiset pysyvät kaiteitten sisällä,lapsille se oli kyllä vaikeaa tykkäsivät keikkua vanhempien kielloista huolimatta kaiteilla.

Kokeilempa saisinko videota tähän asti en jostain syystä ole onnistunut lataamaan niitä tänne.

Saa nähdä onnistuiko,kuvahan on normaalia minun kuvaani pomppii ja hyppii mutta koittakaa kestää.

Semmoinen muistelo tällä kertaa,hienoa mahtavaa upeeta......

Kesää odotellessa

Ulkona paistaa aurinko,mutta tuulee kovasti ja se kylmentää.
Lunta on vielä kohtuullisesti,enkä pääse katsomaan mitkä kasvit ovat selvinneet talvesta.
Kuulun puutarhakerhoon joka on kuulemma Suomen vanhin!!
Koko talvi siellä on puuhailtu kaikkea askarteluun ja käsitöihin liittyvää.
Saatu aikaa villasta huovuttaen hienoja hattuja,helmiä istuinalustoja,ja kaikkea muuta mukavaa.
Meidän leveys asteilla puutarha homma on talvisin sellaista.

Hienoa jälkeä tulee olipa kysymys asetelmista tai kortti askartelusta.
Näin talvi on mennyt rattoisasti,ja kevät koittaa piakkoin.

Kesäretkien suunnittelukin on kohta ajankohtainen.
Puutarhakerhon kanssa Jyväskylään,hiehoja pihoja ynnä muuta katselemaan.

Mutta se Lappi se Lappi,kutsun kuulen sinne näitten nettijuttujen välityksellä.
Jospa vielä onnistuisi.

Ajatuksena on itärajan puoli " Salla keskellä ei mittään"
Hossa saa nyt nähdä minne....
Ivalo Inari kaikki kivat tutut paikat kutsuvat.

Kyllä vaan olisi mukavaa istua tuolla savun seassa.    Että minä kaipaan ...

Kuvat tuntuvat jo aina samalaisille ,mutta mukavaa niitä on katsella ja muistella,

missä mikin kuva on otettu jopa tunnelmankin muistaa niin sitä on hassu...........

Saa nähdä miten nuorimmainen nyt suhtautuu.

Kivikerho on talven aikaan jäänyt harrastuksistani killin osalle tuntuu että kaikkeen ei kerkeä.

Mukavaa porukkaa sielläkin on mutta kun minä en moneen paikkaan kerkeä yhtä aikaa.........

Sellaista talven touhua tällä kertaa.

Pitkästä aikaa

Eipä ole tullut kirjoitettua piiiiiitkään aikaan, jotenkin talvi ja pimeys ovat vallanneet mielen.
Nyt aurinko paistaa täydeltä terältä.
Eilinen lumimyrsky on muisto vain.

Tiedä sitten mistä tämä väsähtäminen johtuu?
Syytä ei pitäisi olla,näennäisesti kaikki on hyvin.
Iänkään ei pitäisi haitata,eihän tässä muuta kun istuu ja näpytelee ,ei rasita.

Suvun nuorimman synttärit olivat eilen vuosi tuli täyteen.

Kesän odotus alkaa jo olla mielessä,mitä kaikkea pitäisi tehdä ja harrastaa.
Betoni työt saavat odottaa myös kesää,ei niitä voi oikein muualla tehdä kun ulkona.
Lappi ,lappi milloin sinne pääsisi???
Minne siellä suuntaisi???
Onko kellään hyviä ehdotuksia?
Tuo nuorimmainen kyllä rajoittaa että kovin kauas tieltä ei voi mennä.

Ivalojoen pajakoski kutsuu vieläkin saa nähdä mennäänkö sinne vai onko itärajan puoli vuorossa.

Kirjojen keräilyssä olen lukemassa Laila Hirvisaaren Imatra sarjaa ja jotenkin kutkuttaisi
etsiä kirjoissa kerrottuja paikkoja.
Saa nähdä miten käy minne suuntaisi.
Kotonakin olisi paljon puuhaa ja hyvällä säällä hyvät maisemat.

Viime kesän ja syksyn kuvia,lehmät laitumella.

Ihan kuin aiheet loppuisi,no hyvä että aloitus tuli
Toivotaan kaikille mukavaa kevään odotusta,ja kaikkea muuta hyvää mitä elämä eteen tuo.

Matka jatkuu

Seuraavana aamuna jätettiin Syöte taakse ja jatkettiin kohti Ylläsjärveä.
Siellä tuttu mökki jo odottikin tulijoita,matka tosin oli pitkähkö pikku vaeltajalle,
mutta hyvin uni maittoi ja pysähdyksiä oli sopivasti.

Seuraavana aamuna jaksettiin jo lähteä katselemaan mukavan tuttuja maisemia.

Pikku laavu nökötti paikoillaan Kuerlinkoilla se oli sinnitellyt talven yli.Kuukkelit tietysti tulivat katselemaan
että mikä kumman porukka tänne pöllähti.
Aina yhtä mieleen jäävä paikka tänne tahtoo palata kuuntelemaan kosken kohinaa.

Nätti kuvan ottaja
metsän emäntä
komeissa väreissään.
varmaan ihmettelee
ei taida olla ruokaa.














 Kaikki tutut paikat piti tietysti kiertää,Elämänluukku ja

Pakasaivo ,vaikka tunnelmallinen kota ja kahvila
puuttuvatkin.
Nyt oli Pakasaivolla dronen lennättäjäkin
varmaan saa hienoja kuvia,
toisin kun me maassa kuvaajat.
Saivon tunnelma on silti ennallaan
Tännekkin pääsee hyvin lastenvaunujen kanssa.











Valkeajoen leimaus kämpän eteisosa on
purettu pois,se olikin jo romahtamis
pisteessä saa nähdä kuinka kauan kämppä
vanhus jaksaa taistella aikaa vastaan.
..kaikki loppuu ajallansa kaikki vanha katoaa....

Vanhaa poroaitaa

Melkein vuoden luontokuva,ainakin meille.

Seuraavana aamuna  lähdettiin Punaiselle hiekalle,pitihän sekin näyttää nuorimmaisella.

Tuskin nuorimmainen muistaa punaista hiekkaa ja kuukkeleita viellä tällä matkalla.
Kaunis päivä ja viileä vesi totesi eräs uimassa käynyt.

Eväät maistuvat aina niin kulkijoille kun kuukkeleillekin.

Kolme yötä vaan ja taas matka jatkui
Tällä kertaa Ivalojoen varteen missä odotti uusi tuttavuus Pajakoski


Portaat joelle ne olivat
tosi pitkät 84 askelmaa
mutta maisemat upeat
Koski lauloi istuin yölläkin kuistin kaiteella kuuntelemassa
tuota ikiaikaista säveltä.
Jokin siinä kiehtoo ihmismieltä,
kuunnella joen tarinaa.

Tosi hienot tilat
kota ja savusauna jonka totesin
liian suureksi
ja iso töiseksi vain kahdelle lämmittää.
Varmaan parikymmentä lauteille mahtuisi.
Ja niinku minä olin odottanut
savusaunan
lämmitystä sitä en ollut tehnyt muutamaan kymmeneen vuoteen.
Alla savusauna.

Kodan huuva tosin iski otsaani aikamoisen sarven,no oma syy mitäs kumartelen silleen.
Savuakin tuli sisään mutta ei se tahtia haitannut
Molempina iltoina pidin tulia kodassa ja tietysti paistoin poromakkaraa.namm.

Päivällä tien päällä taas Inariin päin oli Jäämerentiellä tietyö siitä meidän pikku matkalainen hermostui kun ei pystytty pysähtymään silloin kun piti.(Seuraa saattoautoa)

Kutturassa myös käytiin ja kullankaivajien seutuja katseltiin.

Mainiot poroburgerit Kaffea Gufihtaressa tuli jälleen kerran syötyä.

Kannattaako Saariselkää mainita,ainahan siellä tulee edes läpi ajettua jos ei ihan ohikin.

Tällä kertaa komeita maisemia
ja paljon nähtävää sellaistakin jota taas aikoo tulla uudelleenkin katselemaan.aina löytyy jotain uutta.

Näin jälleen kerran löydettiin jotain uutta jotain vanhaa ja jotain sinistä!!
Enää yksi yö lomaa jäljellä,se vietettiin Pyhätunturilla.
Ei jäänyt paljoa aikaa retkeillä tuttuakin tutummissa maisemissa.
Yksi pikku pyörähdys vaan Aittakurussa.

Näihin komeisiin
maisemiin voi
lopettaa Lapin kierroksen.
Seuraavana aamuna
satoi,kun suunnattiin
kotiinpäin.
Ei hyvästi vaan
näkemiin Lappi
Palataan......