Aamulla sumu viipyi tunturien päällä ja päivälle suunniteltu Gondolihissiin tutustuminen ei ehkä onnistuisi
Kuitenkin siirryttiin Kellokkaaseen tutustumaan näyttelyihin ja syömään mainiota lohikeittoa.

Näyttelystä tietenkin löytyi Lapinlehmä ja suosukset ja viikate Tuttuja asioita lapsuudestani isäni niitti suon ja järven lahtien kortteita ja heinää tuommoisilla lehmille talvi evään jatkoksi.

Lapin lehmään tustuin yli kaksikymmentä vuotta sitten kun ostin itselleni Aarre nimisen vasikan
siitä lähtien rotua on ollut meillä tähän päivään asti.
Kuvassa Joiku vasikka.
No semmoinen lehmä muistelus tuli tähän väliin.
Jatketaampa matkaa.

Ja kas kummaa kun Ylläksen puolelle saavuttiin hissi toimikin toisella puolen tunturia paistoi aurinko.

No niin ja helposti kohti huippua,tai luultiin niin,mutta melkein ylhäällä ja äkkiä seis....
Mitä ihmettä hissi pysähtyi kuin seinään jäätiin sinne taivaan ja maan välille  killumaan kuin eräässä saippua sarjassa.
Myöhemmin kuultiin että sähköt olivat katkenneet koko kylästä.Onneksi tilanne ei kovin kauaa kestänyt.
Päästiin huipulle naureskellen kokemukselle.

Sumupilvet vaelsivat seitsemän tunturin yllä välillä näkyi kauas välillä "oltiin pilvessä"
Upeaa tänne täytyy palata aivan sumuttomana päivänä.

Tuuli oli tosin melkoisen viileä niinkuin tunturissa yleensä.Muistampa erään juhannuksen Kilpisjärvellä kiivettiin Saanalle otin mukaan pipon ja käsineet jota puolisoni naureskeli mutta kyllä hymy huipulla hyytyi.
että niin sitä  kesälläkin täytyy varustautua kunnolla.

Sitten takasin alas.
Olipa erilainen kokemus,täytyy uusia joskus.