Harmaan tuvan pihalta katselen kauempana näkyvää järveä ja sen takaa häämöttäviä Ylläksen tunturihuippuja.
Ihmiset jotka ovat täällä joskus asuneet ovat valinneet kotinsa paikaksi kauniin seudun.

Ehkä elämä ei ole ollut kovin helppoa mutta varmaan ruoka ja lämpö ovat riittäneet.

Matkat olivat paikasta toiseen pitkiä,kesällä jalkaisin ja talvella porolla.


Nykyihminen ei ehkä autolla liikkuessaan huomaa kaikkea mitä luonto meille voisi näyttää

vauhtia on liikaa ja kiire...ei minnekkään.

Joka syksyiset kaksikon retket on pyhitetty sille että ei olisi kiire mutta,jostain se hiipii vaan mukaan ja tarrautuu takin liepeeseen,kuiskii olkapäällä;Kohta et ehdi!!
Joskus kysyn että minne?

Vastaus on perille,mutta minähän olen jo siellä perillä!

Voisiko tämä olla aloitus uudelle harrastukselle,kerrottaisi kuvin
matkoistamme.
Vähän niinkuin eräs kuuluisa kirjailija...Sinne ja takaisin!
Jostain varmaan on aloitettava olkoon tänä hetki se tässä ja nyt uuden vuoden alettua.