Matkamme jatkui eteenpäin Äkäslompoloon ja siellä Lumiperhoseen heidän ihana mökkinsä oli jo valmiina meille tulijoille.

Illalla tietysti Pakasaivolle niinkuin monena aikaisempanakin syksynä
Ilta on paras aika Pakasaivolla

Sen taika ja mystinen olemus paljastuvat silloin kun päivä vaihtuu yöksi.
Joskus"edellisessä elämässä"olen kulkenut täällä 
millaisena en osaa sanoa, mutta tuttuja paikkoja vaan löytyy

tässäkin hahmossa kulkien.
Joskus yhdeksänkymmentä luvun alkupuolella tulin ekan kerran käymään saivolla ja paikan tuttuus suorastaan järkytti mielen.
Sen jälkeen olen palannut joka vuosi ja aina koen jotain uutta ja erilaista.
Joskus uninen valkea poro nuokkuu auto ajovaloissa eikä osaa poistua
Tai kairasta kuuluu eläinten huutoja yöllä niitten vaikutus tuntuu moninverroin
.

Varsinkin lantalais naiseen.....

Tien varrella on Valkeajoen leimauskämppä
se on myös tähän asti ollut vaki kohde Pakasaivon vierailullamme
Tänä syksynä vaan en jostain syystä voinutkaan avata sen ovea,jokin esti 
outo kylmyys ympäröi kämppää kiersin sen ulkoa päin mutta pois piti lähteä
syytä en osaa sanoa!

Kun kämppä kallistui ja minä harmaannuin....

Näin jälkeen päin ollaan kaksikkona katseltu ikkunan heijastuksia mitä kaikkea voikaan nähdä.
Silmäpari tyhjässä kämpässä,
ei kai sentään?

Majapaikkaan ja heti!!!No tunturitie sentään täytyy ihanien valojen takia ajaa läpi.