Edes kerran elämässä:Vanha Valamo

Kun ystävättäreni soitti ja kysyi: Lähdetkö kanssani Valamoon?
Olin heti innostunut, ei tarvinnut miettiä yön yli.
Hän oli vähän ällistynyt ja sanoi: Ihan oikeestikko lähtisit?
Juu ihan oikeesti.
Näin alkoi matkamme suunnittelu,viisumi tarvittiin ja porukkaa oli pikkubussin verran.
Tuttujen raja seremonioiden jälkeen matka jatkui
siihen osaan Karjalan kannasta, jota en ole ennen nähnyt.
Tie oli oikein hyväkuntoinen ja liikennekkin suht rauhallista.

Mutta muuten oli kuin erimaailma, miten yksi raja voikaan muuttaa kaiken noin?

Entiset naapurini olivat Valkealasta kotoisin ja nimi oli siitä tuttu, kaunista kumpuilevaa maastoa siellä.

Saavuimme Sortavalaan missä yövyimme hoteli Kaunis Sortavalassa,hyvä hotelli.Ja kaunis nimensä mukaisesti.

Muutamia kuvia Sortavalasta. Päivä oli mitä kaunein, aurinko suorastaan paahtoi ja sain uuden rusketuksen(lue, nahka paloi).

Voi sentään, tapani mukaan innostuin jo Sortavalasta oiskohan mahkuja käydä joskus uudelleen??
Aamulla kantosiipi alukset tulivat ja matka Valamoon alkoi, Laatokka on suuri kuin meri.

Valamon rannassa meitä oli vastassa opas, joka kierrätti meitä ympäriinsä ettei turisti poloiset vaan eksy, ei sillä kokoa rakennus kompleksilla oli mittavasti. Luostari omistaa kirkon alueen ja muurien ulkopuolen valtio. Paljon oli remontoitu ja paljon oli korjaus vaiheessa valtion alueella. Oppaan mukaan he olivat saaneet valtiolta korjauksiin rahaa, Putinia ei kukaan moittinut.

Rannasta oli pitkät kiviportaat luostarin mäelle.Oikea kilvoittelun mäki.

Kaunista. Hieno kesäinen päivä, luostarin komea koko ja puutarha kukkineen. Paljon kissoja.

Koira vapaata aluetta ja kissat kesyjä, tiesivät hyvin mistä saa ruokaa. Ruokalan eteisessä ja muurien ulkopuolen kauppaankin kissa pujahti ihmisten avatessa ovea.

Pääkirkon kauniin siniset kupolit. Huoneemme hotellissa oli luostariin päin ja ikkunasta voi ihailla pääkirkkoa. Silloin tällöin kulki mustiin pukeutunut munkki klobukki päässä viitan liepeet liehuen. Hoteli huoneet ovat aiemmin olleet munkkien keljoja. Alla kuva kätytävästä.

Opas kierrätti meitä ympäri saarta, alkumatkaa laivalla ja välillä kävellen loppumatkaa pikkubussilla, jota kuljettaja ajoi aika kovaa vauhtia toivottiin, että ketään ei tulisi vastaa koska tie oli kapea.

Skiitoja on ympäri Valamon saarta, eräässä skiitassa asui oppaan kertoman mukaan erakko munkki, joka vietti yönsä arkussa, muistaakseen joka hetki kuolevaisuutensa. Joillekin ruoka jätettiin majan ulkopuolelle. Johannes Kastajan saari on erakkomunkkien saari.

Kupoleita näkyi pitkin matkaa metsän keskeltä, välillä pyyhältivät kantosiipialukset vieden väkeä Valamoon ja samalla hakien pois. Liikenne oli minun mielestäni vilkasta.

Konnevitsan, Uuden Jerusalemin ja Getsemanen skiitat ja Öljymäki, josta on komea näköala Laatokalle.

Itse Valamon luostari aluetta, paviljonki, pääkirkko, vesijohtotalo ja vanha kalmismaa.

Voi sentään, kuvia on niin paljon ja tähän postaukseen aivan liikaa. Katselemista oli myös paljon.
Tähän tahtoisin uusinnan sillä paljon jäi vielä näkemättä, kun aamulla opas kertoi meille, että Laatokalle oli luvattu myrskyä ja kantosiipialukset eivät silloin liikennöi. Heti aamun laivaan siis kipinkapin, Laatokan väri oli muuttunut, mutta niin vaan tulimme Sortavalaan etu ajassa ja bussimme oli vielä Petroskoissa. Kierrellen odotimme ja kas kummaa ukkonen tuli, että kyllä säätiedot pitivät paikkansa. Onneksi oltiin mantereen puolella.

Sieltä alus jo tuleekin luostarin lahteen takana näkyy kupolit Nikolskin skiitasta.

Rajamuodollisuudet sujuivat normaaliin tapaan. Suomen puolelle tultuamme satoi kuinkas muuten, ainahan menneenä kesänä satoi. Paitsi minun retkilläni!!!!
Kiitos, jos joku jaksoi mukanani koko matkan, kannattaa käydä katsomassa luostaria vaikka "vääräuskoinen" olisikin.


Tässä linkki Valamossa esiintyneiden laulajien kauniiseen ballaadiin.

https://www.youtube.com/watch?v=0xgKCjDdIRU&t=143s